pienoiskuva|Candido Portinarin maalaus vuodelta 1944 kertoo Brasilian takamaiden nälänhädistä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Grande Seca (”Suuri kuivuus”) oli Brasilian historian tuhoisin kuivuusjakso. Se alkoi vuonna 1877 ja liittyi silloin vaikuttaneeseen El Niño -ilmiöön. Kuivuus aiheutti 500 000 kuolonuhria ja johti laajoihin maan sisäisiin muuttoliikkeisiin, jotka suuntautuivat muun muassa Recifen ja Fortalezan kaupunkeihin. Ruuan hinta kohosi tarjonnan niukkuuden seurauksena. Pahiten kuivuudesta kärsivät Cearán osavaltion asukkaat.
Brasilian hallitus ja yksityiset hyväntekijät pyrkivät lievittämään tilannetta jonkin verran avustuskuljetuksilla, mutta suuri osa avusta jäi kaupunkeihin joko siksi, että pahimmille tuhoalueille ei päästy kuivuuden takia, tai siksi, että paikalliset viranomaiset käyttivät avustuksia omaksi hyödykseen. Rannikolle vaeltaneita takamaiden asukkaita kuljetettiin kaukaisemmille seuduille, joissa heitä kuoli muun muassa isorokkoon.
Kuivuus päättyi 19. maaliskuuta 1880.
Lähteet
Luokka:Brasilian historia Luokka:Nälänhädät