pienoiskuva|oikea|Tyypin 1 kaasutiivis suojapuku. Kemikaalisuojapuku on käyttäjäänsä kemikaaleilta suojaava suojapuku. Se on henkilönsuojain, jota käytetään suojaamaan kehoa terveydelle vaarallisilta kiinteiltä, nestemäisiltä tai kaasumaisilta aineilta. Usein se on suunniteltu suojaamaan myös biologisilta tekijöiltä ja radioaktiivisilta hiukkasilta. Kemikaalisuojapukuja käytetään muun muassa teollisuudessa, siivousalalla, maataloudessa, pelastustoiminnassa ja puolustusvoimissa.

Historia Suojapukujen historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin lääkäri Charles de Lorme kehitti ruttolääkärin asun suojaksi tarttuvia tauteja vastaan. Asuun kuului linnun nokan muotoinen naamari ja koko vartalon peittävä puku.

Nykyaikaisten kemikaalisuojapukujen kehitys alkoi kuitenkin vasta ensimmäisessä maailmansodassa, kun havaittiin tarve suojautua ihon kautta vaikuttavilta kemiallisilta aseilta (kuten sinappikaasulta), joita pelkkä kaasunaamari ei kyennyt torjumaan. Ensimmäiset kemikaaleilta suojanneet vaatteet olivat vahalla kyllästettyjä kankaisia viittoja ja univormuja, jotka eivät olleet erityisen tehokkaita, mutta niiden tarkoitus oli lieventää kemiallisten aseiden aiheuttamia miehistötappioita. Varsinaisia kemikaalisuojapukuja alettiin valmistaa kumipinnoitetusta kankaasta lähinnä erikoisjoukoille. Nämä suojapuvut olivat läpäisemättömiä, mikä aiheutti niiden käyttäjille voimakasta lämpökuormitusta. 1960-luvun jälkeen NATO-maissa alettiin kehittää sotilaskäyttöön paremmin soveltuvia läpäiseviä eli hengittäviä suojapukuja, joiden tarjoama suoja perustui hiilijauheen kykyyn sitoa kemikaaleja. Sotilaiden kemikaalisuojapuvuista tuli 1990-luvulla yhä kevyempiä ja käyttäjäystävällisempiä, kun niissä alettiin hyödyntää pallomaista aktiivihiiltä tai aktiivihiilikuitukankaita. Siviilikäytössä, kuten pelastustoimessa ja teollisuudessa, on kuitenkin jatkettu täysin läpäisemättömien suojapukujen käyttöä niiden tarjoaman korkean suojaustason vuoksi.

Käyttö Kemikaalisuojapukuja käytetään usein työssä, jossa puhdistetaan pintoja, tai käsitellään nanohiukkasia, asbestia, kasvinsuojeluaineita, happoja, emäksiä, desinfiointiaineita tai ruosteenpoistoaineita. Suojapukuja käytetään myös pelastustoiminnassa.

Luokittelu Eurooppalainen standardointi jakaa kemikaalisuojapuvut eri tyyppeihin niiden tiiveyden ja suojaavien ominaisuuksien mukaan:

Tyyppi Määritelmä Standardi Tyyppi 1 Kaasutiivis suojapuku. Suojaa kaasuilta, nesteiltä ja kiinteiltä hiukkasilta. EN 943-1 Tyyppi 1 ET Kaasutiivis suojapuku pelastushenkilöstölle. Suojaa kaasuilta, nesteiltä ja kiinteiltä hiukkasilta. EN 943-2 Tyyppi 3 Nestetiivis suojapuku. Suojaa paineistetuilta nestesuihkuilta. EN 14605 Tyyppi 4 Roisketiivis suojapuku. Suojaa nestemäisiltä sumuilta ja roiskeilta. EN 14605 Tyyppi 5 Hiukkastiivis suojapuku. Suojaa ilmassa leijuvilta kiinteiltä hiukkasilta. EN ISO 13982-1 Tyyppi 6 Roisketiivis suojapuku. Tarjoaa rajoitetun suojan kevyiltä roiskeilta. EN 13034

Lisämerkinnät Kirjain B kemikaalisuojapuvun tyyppinumeron perässä osoittaa, että suojavaate soveltuu suojaamaan myös biologisilta tekijöiltä. Tyyppien 3, 4 ja 6 puvut voivat suojata vartaloa vain osittain, jolloin niissä on lisämerkintä PB.

Rakenne Kemikaalisuojapuvun on muodostettava yhtenäinen este ympäristön ja käyttäjän välille, minkä vuoksi liitoskohdat ovat yhtä tärkeitä kuin itse materiaali, josta suojavaate on valmistettu.

Saumat Suojavaatteen saumojen on kestettävä mekaanista rasitusta ja vastattava materiaalin tarjoamaa suojaustasoa. Saumaamiseen on olemassa erilaisia tekniikoita:

Ommeltu sauma: Perinteistä lankaommelta käytetään tyypillisesti hiukkastiiviissä ja rajoitetusti roisketiiviissä suojapuvuissa (tyypit 5 ja 6), joissa ei vaadita suojaa nesteiltä tai kaasuilta. Ommeltu ja teipattu sauma: Sauma ensin ommellaan, minkä jälkeen se tiivistetään liimatulla tai kuumasaumatulla teipillä kaasu-, neste- tai roisketiiviissä suojapuvuissa (tyypit 1, 3 ja 4). Tämä estää kemikaalien tihkumisen neulanreikien läpi. Hitsattu sauma: Saumat liitetään toisiinsa ultraäänihitsauksella. Menetelmä sulattaa materiaalit yhteen muodostaen täysin yhtenäisen, tiiviin rakenteen.

Vetoketjut Suojavaatteiden sulkemiseen käytettävät vetoketjut jaetaan karkeasti tavallisiin sekä kaasu- ja nestetiiviisiin vetoketjuihin. Roiske- ja hiukkastiiviissä suojapuvuissa käytetään perinteisiä vetoketjuja, joiden päälle on usein lisätty puvun materiaalista tehty suojalista (ns. myrskyläppä), joka taitetaan vetoketjun päälle. Kaasutiiviissä suojapuvuissa käytetään täysin kaasu- ja nestetiiviitä vetoketjuja, joiden rakenne muistuttaa kuivapukujen vetoketjuja.

Käsineet Monissa suojapuvuissa suojakäsineet on integroitu kiinteäksi osaksi pukua. Näin estetään kemikaalien pääsy suojapuvun sisään hihojen raoista. Vaihtoehtoisesti suojapuvun hihansuissa voi olla tiiviit rengasliittimet (ns. bajonettikiinnitys), joiden avulla suojakäsineet voidaan vaihtaa niiden kuluessa tai rikkoutuessa.

Jalkineet Suojapuvussa voi avoimien lahkeiden sijaan olla kiinteät saappaat tai puvun materiaalista valmistetut sukat. Tällaisten sukkien päälle puetaan erilliset, kemikaaleja kestävät saappaat.

Materiaalit Suojapuvun valmistusmateriaali määräytyy sen mukaan, mitä kemikaaleja vastaan suojavaatteen on tarkoitus suojata. Mitään yksittäistä materiaalia, joka suojaisi täydellisesti kaikilta tunnetuilta kemikaaleilta, ei ole olemassa. Kevyissä roiske- tai hiukkastiiviissä suojapuvuissa käytetään kuitukankaita, esimerkiksi Tyvek-materiaalia. Ne suojaavat tehokkaasti hiukkasilta ja kevyiltä nesteroiskeilta. Neste- ja kaasutiiviissä suojapuvuissa käytettyjä materiaaleja ovat erilaiset synteettiset kumit ja muovit. Esimerkiksi butyylikumi on tiivistä ja tarjoaa erinomaisen suojan lukuisia kaasuja vastaan. Fluorikumi (Viton) puolestaan kestää hyvin korkeita lämpötiloja sekä aggressiivisia happoja ja liuottimia. Muita usein käytettyjä materiaaleja ovat neopreeni ja polyvinyylikloridi (PVC). Suojapuvuissa käytettyjä materiaaleja valmistetaan myös laminoimalla useita eri suojakalvoja, polymeerejä ja kankaita yhteen. Yhdistämällä eri materiaalien ominaisuuksia saavutetaan erittäin pitkä läpimurtoaika useita teollisuuskemikaaleja ja taistelukaasuja vastaan. Sotilaallisissa käyttötarkoituksissa käytetään hengittäviä aktiivihiilikankaita.

Lainsäädäntö Euroopan unionin alueella markkinoitavat kemikaalisuojapuvut luokitellaan luokan III henkilönsuojaimiksi. Näiden suojapukujen on täytettävä henkilönsuojainasetuksen (EU) 2016/425 asettamat vaatimukset, ja niiden on oltava EU-tyyppitarkastettuja. Myös CE-merkintä on pakollinen ja siinä on oltava ilmoitetun laitoksen nelinumeroinen tunnusnumero.

Katso myös ABC (sodankäynti)

Lähteet

Aiheesta muualla Henkilönsuojainasetus (EU) 2016/425

Luokka:Suojavaatteet