Aristarkhoksen perinnöstä (, ), pidemmin Ksenainetosta vastaan Aristarkhoksen perinnöstä (), on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 10.
Historia Oikeustapaus
Aristarkhos I:llä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin poika, Kyronides, adoptoitiin isänsä elinaikana äidinisänsä Ksenainetos I:n perheeseen. Kun Aristarkhos I kuoli, omaisuus siirtyi tämän vuoksi toiselle pojalle, Demokhareelle. Demokhares kuoli nuorena. Toinen hänen sisaristaan oli kuollut jo aiemmin lapsettomana. Näin jäljelle jäänyt sisar jäi isänsä omaisuuden perijättäreksi; ja joku hänen lähisukulaisistaan olisi voinut vaatia häntä vaimokseen. Hänen lähimmät miespuoliset sukulaisensa olivat hänen setänsä Aristomenes, Aristarkhos I:n veli, sekä tämän poika Apollodoros. Kumpikaan ei vaatinut hänen kättään. Aristomenes antoi hänet holhoojana naimisiin vierasmaalaiselle miehelle pientä myötäjäistä vastaan; ja tämän jälkeen hän luovutti Aristarkhos I:n omaisuuden Kyronideelle, joka oli nyt hänen vävynsä – vaikka Kyronides oli menettänyt kaikki oikeutensa kyseiseen omaisuuteen tultuaan adoptoiduksi Ksenainetoksen sukuun.
Kyronideella ja Aristomeneen tyttärellä oli kaksi poikaa, Aristarkhos II ja Ksenainetos II. Aristarkhos II otettiin Aristarkhos I:n adoptiopojaksi väitetyn testamentin nojalla, jossa tämä oli jättänyt omaisuutensa pojanpojalleen. Kun Aristarkhos II kuoli, hänen veljensä Ksenainetos II julistettiin testamentin perusteella hänen adoptiopojakseen ja perillisekseen.
Ksenainetos II:n vaatimusta vastustaa nyt Aristarkhos I:n pojanpoika. Hän vaatii omaisuutta äitinsä puolesta, koska tämä on Aristarkhos I:n tytär – ei Aristarkhos II:n (adoptiollinen) sisar, vaikka alustavassa tutkinnassa (kohta 2) oikeudellinen muoto vaati häntä kuvaamaan äitinsä jälkimmäisellä tavalla.
Ajoitus
Aristarkhos ”on kaatunut sodassa” ();Isiaos: Aristarkhoksen perinnöstä 22. sanat, jotka viittaavat sekä siihen, että kuolema on tuore, että siihen, että sota on yhä käynnissä. Kyseinen sota ei selvästikään ole vuosien 394–387 eaa. Korintin sota, joka mainitaan rauhansopimuksineen kauan sitten päättyneenä.Isiaos: Aristarkhoksen perinnöstä 20. Sen sijaan kyseessä on todennäköisesti vuosien 378–371 eaa. Boiotian sota eli Theban sota. Näin puhe voidaan ajoittaa vuosien 377–371 eaa. väliin.
Sisältö
Puheen aluksi puhuja vertaa omaa arkuuttaan ja puhetaidon puutettaan vastapuolen harjaantuneeseen taituruuteen, ja selittää, miksi hänen vaatimuksensa muoto on ristiriidassa sen sisällön kanssa. Hän on ollut pakotettu kuvaamaan äitinsä ei Aristarkhos I:n tyttärenä, vaan Aristarkhos II:n sisarena, vaikka hän kiistää sen adoption pätevyyden, johon jälkimmäinen nimitys perustuu (kohdat 1–3).
Puhuja kertoo tosiasiat (4–7) ja väittää sitten, ettei Aristarkhos II:ta voitu adoptoida 1) Aristarkhos I:n toimesta, koska tällä oli vielä elossa laillinen poika Demokhares; 2) Demokhareen toimesta, joka kuoli ennen kuin oli kelpoinen adoptoimaan; 3) Kyronideen toimesta, koska tämä oli jo poistunut suvusta; eikä 4) Aristomeneen tai tämän pojan Apollodoroksen toimesta (8–14).
Vastaaja Ksenainetos II ei kuitenkaan perusta vaatimustaan yksin väitettyyn Aristarkhos II:n adoptioon. Hän sanoo, että hänen isänsä Kyronides oli jo hankkinut oikeuden omaisuuteen maksamalla sitä rasittaneet velat. Mutta, puhuja vastaa, 1) velvollinen näihin velkoihin ei ollut Kyronides vaan puhujan äiti; ja 2) jos omaisuus olisi todella ollut näin raskaasti velkaantunut, Aristomenes ja Kyronides eivät olisi kiirehtineet niin innokkaasti hankkimaan perintöä Aristarkhos II:lle (15–17).
Seuraavaksi puhuja vastaa väitteeseen, jonka mukaan hänen vaatimuksensa olisi pitänyt esittää jo kauan sitten. Hänen isäänsä esti ryhtymästä toimiin pelko vaimonsa menettämisestä, sillä lähimmät sukulaiset uhkasivat vaatia tätä oikeusteitse (), jos hän vaatisi omaisuutta. Kantajaa itseään taas ovat tähän asti estäneet nostamasta kannetta ensin sotapalvelus ja sen jälkeen velka valtiolle (18–21).
Puhuja korostaa, etteivät Aristarkhos II:n henkilökohtaiset ansiot voi oikeuttaa sitä, että hänen testamenttaamansa omaisuus ei ollut hänen omaansa. Kiistanalaisen maa-alueen haltijan on tuotava esiin pantin antaja (), myyjä tai se oikeudellinen päätös, jonka nojalla hän aluetta hallitsee. Samoin vastapuolen on todistettava oikeutensa tähän omaisuuteen. Kyronides ja hänen sukunsa omistavat jo Ksenainetos I:n omaisuuden; nyt he pyrkivät riistämään puhujalta hänen isänperintönsä. Hyvämaineisena kansalaisena, sekä julkisessa että yksityisessä elämässä, hän vaatii oikeuksiensa suojaa (22–26).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isaeus: On the Estate of Aristarchus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ἰσαῖος: Προς Ξεναίνετον περί του Αριστάρχου κλήρου. Wikiaineisto. Isaeus: Aristarchus. Perseus. Isaeus: Aristarchus. Perseus. Isaeus: On the Estate of Aristarchos. ToposText.
Luokka:Isaioksen puheet