Palaeoloxodon on sukupuuttoon kuollut norsujen suku, joka eli Afrikassa ja Euraasiassa 2,5 miljoonaa – 3,5 tuhatta vuotta sitten. Sukuun kuului joitain kaikkien aikojen suurimpia norsueläimiä.

Evoluutio ja levittäytyminen

Palaeoloxodon kehittyi Afrikassa noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten ja levittäytyi Levantin kautta Euraasiaan 900–800 tuhatta vuotta sitten. Se ei koskaan asuttanut 55. leveyspiirin pohjoispuoleisia alueita, kuten kylmään sopeutunut mammutti, minkä johdosta se ei koskaan päässyt levittäytymään Amerikkaan Beringian kautta. Suku levittäytyi myös Välimeren saarille ja kehittyi niillä P. antiquusista useiksi kääpiökokoisiksi lajeiksi.

Itä-Aasian viimeinen Palaeoloxodon kuoli sukupuuttoon noin 10 tuhatta vuotta sitten. Välimeren Tilosin saarelta suku katosi 3,5 tuhatta vuotta sitten.

Piirteet thumb|Joitain suurimpia Palaeoloxodoneja ihmiseen verrattuna.

Palaeoloxodoneihin kuului joitain kaikkien aikojen suurimpia norsuja, mutta myös koko heimon pienin laji. Lajit P. atavus, P. antiquus ja P. namadicus saattoivat kasvaa yli 15-tonnisiksi, P. namadicus jopa 18-tonniseksi. Palaeoloxodonit olivat vankkarakenteisempia kuin muut norsut. Poikkeus tähän oli P. namadicus, jonka rakenne oli hoikempi kuin muilla suvun lajeilla.

thumb|Palaeoloxodon antiquus. thumb|P. antiquusin kallo edestä.

Suvun lajeille oli tyypillistä suuri kallo, joka näytti sivulta neliömäiseltä, koska takaraivoluu taipui eteenpäin. Kallossa oli suvulle ominainen luinen harjanne, joka ulottui nenäaukon ylle. Premaxillan luut olivat tyypillisesti viuhkamaisen muotoisia, ja syöksyhampaat olivat heikosti kaareutuneet. Poskihampaat olivat korkeakruunuisia ja kapeita, ja niiden purupinnan poimuttuneen kiilteen kulumakuviot vinoneliön muotoisia.

Afrikkalaiset lajit söivät heinämäisiä kasveja, mutta euraasialaiset lajit söivät paljon myös puuvartisia kasveja.

Luokittelu ja lajit

Palaeoloxodonin luokittelu on ollut epävarmaa. Suvun lajit sijoitettiin kauan Elephas-sukuun, johon kuuluu myös aasiannorsu. Nykyisin Palaeoloxodonia pidetään kuitenkin yleisesti omana sukunaan. Se saattoi kehittyä Elephas reckistä Afrikassa. On myös esitetty, että se olisikin läheisemmin sukua afrikannorsujen (Loxodonta) suvun kanssa, johon kuuluvat Afrikan nykyiset norsut. Tämän teorian mukaan Palaeoloxodon olisi erkaantunut Loxodontasta 6 miljoonaa vuotta sitten, mutta ennen levittäytymistään Euraasiaan suku olisi risteytymisten kautta saanut merkittävästi geenejä myös Elephasilta, mammuttien suvulta ja afrikkalaiselta metsänorsulta.

Suvun lajeja: thumb|Norsujen heimon ehkä pienin laji, Palaeoloxodon falconeri eli ehkä sisilialainen P. melitensis. Kuvassa uros, naaras ja poikanen. P. atavus (Itä-Afrikka 2,35–1,5 mvs.) P. recki (Itä-Afrikka, 1,6–0,2 mvs.) P. ileretensis (Itä-Afrikka, 1,9–1,15 mvs.) P. jolensis (Pohjois- ja Itä-Afrikka, 205–130 tvs.) P. namadicus (Etelä-Aasia, 800–20 tvs.) P. beyeri (Kaakkois-Aasia, keskipleistoseeni) P. turkmenicus (Keski-Aasia, keski-myöhäispleistoseeni) P. huaihoensis (Itä-Aasia, 400–12 tvs.) P. naumanni (Itä-Aasia, 400–22 tvs.) P. antiquus (Eurooppa, 800–30 tvs.) P. mnaidriensis (Malta, keskipleistoseeni) P. melitensis (Malta, keskipleistoseeni) P. lomolinoi (Náxos, Kreikka, myöhäispleistoseeni) P. tiliensis (Tilos, Kreikka, 45–3,5 tvs.) P. creutzburgi (Kreeta, Kreikka, 130–50 tvs.) P. cypriotes (Kypros, myöhäispleistoseeni) P. xylophagou (Kypros, pleistoseeni)

Lisäksi Sisiliasta on löydetty toistaiseksi nimeämättömien lajien jäännöksiä.

Lähteet

Luokka:Esihistorialliset norsut