Latviaa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Latviaa on kirjoitettu keskiajalta lähtien, jolloin kirjakielen mallina oli saksan kieli huolimatta siitä, että se sopi huonosti latviaan kieleen. Nykyaikaisen ortografian kehittivät vuonna 1908 Kārlis Mīlenbahs ja Jānis Endzelīns, mutta sitä sitä ei otettu käyttöön saman tien.
Niin sanottu pehmeän R:n, <Ŗ>, käyttö on ollut 1900-luvulla huomattava kiistakapula latvian oikeinkirjoituksessa: siitä luovuttiin alkujaan vuonna 1938, otettiin käyttöön uudestaan kaksi vuotta myöhemmin ja poistettiin taas vuonna 1946. Myöskään kirjaimen <Ō> ja kirjainyhdistelmä <CH> eivät enää kuulu virallisesti latvian aakkosiin, vaikka esiintyvätkin esimerkiksi vierasperäisissä sanoissa.
Latvian kielen aakkoset ja kielen aakkosjärjestys:
Isot kirjaimetAĀBCČDEĒFGĢHIĪJKĶLĻMNŅOPRSŠTUŪVZŽPienet kirjaimetaābcčdeēfgģhiījkķlļmnņoprsštuūvzž Tarkkeita on kolmenlaisia. Vokaalien yläpuolella oleva vaakasuora viiva osoittaa, että vokaali lausutaan pitkänä. Hattu esiintyy kirjaimissa č, š ja ž, joista ensinmainittu tarkoittaa äänneyhdistelmää [tʃ], š soinnitonta postalveolaarista frikatiivia eli ns. suhu-s:ää ([ʃ], kuten suomessakin lainasanoissa), ja ž sen soinnillista vastinetta ([ʒ]). Sedilji esiintyy kirjaimissa ģ, ķ, ļ ja ņ ja osoittaa palataalista ääntämystä.
Lähteet
aakkoset Luokka:Aakkostot