Persian vuoden 1921 vallankumous oli merkittävä tapahtuma Iranin historiassa, jonka johdosta Pahlavin dynastia syrjäytti Qajarin dynastian ja Iranin nopea modernisoituminen alkoi. Vallankumousta johti kenraali Reza Shah Pahlavi, josta tuli myöhemmin Iranin šaahi.
Taustaa Qajar-dynastian oli 1920-luvulle tultaessa huonossa kunnossa eikä valtion valta juurikaan yltänyt maan syrjäseuduille. Näillä syrjäseuduilla ja rajamailla kahakoitiin usein iranilaisten ja sen naapureiden (mm. Ottomaanivaltakunta ja Venäjä) kanssa ja ulkona liikkuminen oli muutenkin turvatonta. Valtiontalous oli erityisen isoissa vaikeuksissa eikä rahaa riittänyt moniin valtion perusasioihin kuten esimerkiksi virallisen armeijan ylläpitoon. Syynä tähän oli muun muassa tehtoton ja epämääräinen verotusjärjestelmä.
Šaahi Ahmad Shah Qajar oli nuori ja poliittisesti kokematon, minkä lisäksi hänen hovinsa oli korruptoitunut ja halllitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ahmad Shah vaati briteiltä myös käytännöstä kuukausittaisia lahjuksia, jotta hän pitäisi briteille myötämielisen Ahmad Vosuqin pääministerinä. Vuonna 1919 allekirjoitetun sopimuksen nojalla Iranin oli tarkoitus vahvistaa keskushallintoaan brittien opastuksella, mutta britit pitivät kuitenkin painetta yllä estääkseen Venäjää, ja sittemmin Neuvostoliittoa, saamasta liikaa vaikutusvaltaa. Iranilaiset nationalistit olivat jo pidemmän aikaa olleet tyytymättömiä tilanteeseen ja erityisesti britteihin ja venäläisiin, jotka olivat jakaneet maan omiin etupiireihinsä.
Reza Pahlavi oli liittynyt jo nuorena kasakkaprikaatiin, jota kouluttivat venäläiset, ja noussut nopeasti johtavaan asemaansa luontaisen johtajuutensa ja älykkyytensä takia. Hän halusi tehdä lopun Iranin kaoottisesta tilanteesta ja alkoi koota sotajoukkoa, jonka oli tarkoitus tehdä vallankumous. Britit ilmaisivat tukensa Reza Shahin suunnitelmalle ja joidenkin arvioiden mukaan välittivät hänen joukoilleen ammuksia sekä maksoivat palkkoja. Tammikuussa 1921 Edmund Ironside ylensi Reza Shahin kasakkaprikaatin komentajaksi. Kasakkaprikaati oli jo jonkin aikaa ollut ainoa aseistautunut joukko Iranissa, joka edes jollain tavalla toimitti Iranin asevoimien virkaa.
Tapahtumien kulku Reza Shah marssitti 2200 kasakkaprikaatin sotilasta ja 100 santarmikuntalaista Qazvinista Teheraniin 18. helmikuuta 1921. Šaahi lähetti useaan otteeseen käskyjä, joissa hän määräsi sotilaita palaamaan yksikköihinsä, mutta Reza Shah jätti ne huomioimatta. Matkan aikana Reza Shahin joukot eivät myöskään kohdanneet juurikaan minkäänlaista vastarintaa. Päästyään Teheranin laitamille, hän lähetti viestin maan hallitukselle, jossa hän vannoi uskollisuutta šaahille syyttäen muuta eliittiä maan asioiden pilaamisesta. Lisäksi hän sanoi haluavansa maahan vahvan hallituksen, joka kykenisi vastaamaan väitettyyn bolševikkien valmistelemaan hyökkäykseen.
Teheranissa, jonne vallankumoukselliset siirtyivät 21. helmikuuta, paikallinen poliisi teki pientä vastarintaa, minkä seurauksena kuoli ja haavoittui epämääräinen määrä poliiseja. Qajar-hallinnon vähäistä vastarintaa selitti osittain myös se, että brittiläiset diplomaattien uskotaan neuvoneen heitä olemaan vastustamatta Reza Shahin joukkoja. Pääkaupungin porteista vastaava upseeri Mahmud Mir-Djalali antautui vallankumouksellisten saavuttua, päästi nämä sisään ja ampui varoituslaukauksen Golestanin palatsin yli merkkinä siitä, että Reza Shahin joukot olivat päässeet sisälle. Tämän kerrotaan säikyttäneen šaahi Ahmadin niin perusteellisesti, että hän pakeni palatsista ja antautui myöhemmin Reza Shahille.
Välittömästi vallankumouksen jälkeen Teheraniin julistettiin hätätila, jonka nojalla kiellettiin muun muassa kokoontumiset ja sensuroitiin paikallista lehdistöä. Pääkaupunkiin asetettiin sotilashallitus samoin kuin kaikkiin sellaisiin provinsseihin, joiden kuvernöörit eivät suostuneet tukemaan uutta hallitusta. Lisäksi Qajar-hallintoa tukevie eliitin edustajia pidätettiin.
Jälkipyykki ja merkitys Ironsiden kirjoittaman raportin mukaan operaatio oli menestys kehuen Reza Shahia taidokkaaksi komentajaksi.
Reza Shah harkitsi aluksi monarkian lakkauttamista kokonaan, mutta tuli sittemmin toisiin aatoksiin. Iranin parlamentti syrjäytti Ahmad Shahin virallisesti vuonna 1925 ja nosti tämän tilalle Reza Shahin.
Reza Shahin noustua virallisesti šaahiksi hän aloitti autoritaarisen modernisoinnin ja iranisaation.
Lähteet
Luokka:Iranin historia Luokka:1921 Luokka:Vallankumoukset