Seurausetiikan (tarkoitusperäetiikan, seuraamusetiikan, teleologisen etiikan, konsekventialismin) mukaan teon moraalinen arvo määräytyy sen ennakoitavissa olevien, ennakoitujen, aiottujen tai tosiasiallisten seurausten mukaan. Seurausetiikan mukaan keinot ja niiden seuraukset pitää ottaa huomioon seurauksina.
Seurauseettisiä teorioita
Yleisin seurausetiikan muoto on utilitarismi eli hyötyetiikka. Sen mukaan tekoja tulee arvioida niiden tuottaman utiliteetin eli hyödyn perusteella. Utilitarismin keskeinen kysymys on hyödyn määrittely: on esitetty, että hyötyä voivat olla hyvinvointi, mielihyvä, onnellisuus tai preferenssien toteutuminen. John Stuart Mill esittelee seurausetiikan teoksessaan Utilitarismi (1861).
Muita seurausetiikan muotoja ovat hedonismi, jossa päämääränä on nautinnon maksimointi, ja eudaimonismi eli onnellisuusetiikka, jossa pyritään onnellisuuden maksimoimiseen. Uudempia 1980- ja 1990-luvuilla kehittämään alettuja seurausetiikan muotoja edustavat muun muassa prioritarismi ja suffisientarismi, joista edellisen toi yleiseen tietoisuuteen Derek Parfit.
Tehokas altruismi (efektiivinen altruismi) on tiedon ja järjen käyttämistä sen selvittämiseen, kuinka tehdä mahdollisimman paljon hyvää, ja tämän tiedon pohjalta toimimista. Aihetta ovat käsitelleet William MacAskillin ja Theron Pummerin (2020).
Merkittäviä seurausetiikan edustajia
Jeremy Bentham R. M. Hare G. E. Moore Derek Parfit Amartya Sen Henry Sidgwick Peter Singer John Stuart Mill
Suomalaisia seurausetiikan edustajia
Heta Gylling Matti Häyry
Katso myös
Etiikka Velvollisuusetiikka
Lähteet
Kirjallisuutta
Scheffler, Samuel (1994). The Rejection of Consequentialism: A Philosophical Investigation of the Considerations Underlying Rival Moral Conceptions. Oxford: Oxford University Press. .
Aiheesta muualla Stanford Encyclopedia of Philosophy: Consequentialism Rule Consequentialism Utiliarianism Resources
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit