pienoiskuva|Freda Meissner-Blau vuonna 2009 Save The World -palkinnon jakotilaisuudessa Freda Meissner-Blau, o.s. Meissner (11. maaliskuuta 1927, Dresden, Saksa – 22. joulukuuta 2015, Wien, Itävalta) oli itävaltalainen journalisti, ympäristöaktivisti ja poliitikko, Itävallan vihreän puolueen perustajia.
Elämä Freda Meissner-Blaun isä oli itävaltalaista upseerisukua, itse koulutukseltaan taloustieteilijä ja lehtimies. Äiti oli vauraasta virkamiesperheestä Reichenbergistä (nyk. Liberec Tšekissä), ja Freda Meissner-Blau vietti ensimmäiset elinvuotensa äitinsä kotiseudulla. Sitten perhe muutti Linziin ja 1938 Wieniin. Koska isä oli lehtimiehen työssään toiminut natsihallintoa vastaan, perhe muutti 1939 Englantiin. Siellä vanhemmat erosivat, äiti palasi Reichenbergiin, missä Freda jatkoi koulunkäyntiään.
Kun Neuvostoliiton armeija helmikuussa 1945 lähestyi kaupunkia, Freda päätti yksin paeta länteen. Matkalla hän joutui todistamaan Dresdenin pommituksia, ja tämän kokemuksen kerrotaan tehneen hänestä loppuiäkseen pasifistin. Hän selviytyi yksin amerikkalaisten miehitysvyöhykkeelle asti ja palasi 1947 Wieniin. Siellä hän aloitti tiedotusopin opinnot ja työskenteli samaan aikaan amerikkalaisten miehityshallinnon palveluksessa. Kouluttauduttuaan sairaanhoitajaksi hän lähti Saksaan ja aloitti Frankfurtissa lääketieteen opinnot. Siellä hän tutustui Georges de Pawloffiin, jonka kanssa hän meni naimisiin 1953. Pariskunta vietti useita vuosia Kongossa ja Pariisissa. Freda Meissner työskenteli Unescon palveluksessa ja sai myös käännettäväkseen ranskalaisten yhtiöiden ydinvoimalatarjouksia. Näin hän tuli tutustuneeksi ydinvoimaan ja sen vaaroihin, ja hänestä tuli ydinvoiman vastustaja.
Vuonna 1962 Freda Meissner miehensä ja 1954 syntyneen poikansa kanssa palasi Wieniin, missä hänet nimitettiin vasta perustetun yhteiskunta- ja taloustieteellisen tutkimuslaitoksen Institut für Höhere Studien pääsihteeriksi. Hänen miehensä toimi IAEA:n palveluksessa. Vuonna 1963 perheeseen syntyi kaksoset.
Vuonna 1968 perhe palasi Pariisiin, missä radikaali opiskelijaliikehdintä teki Freda Meissneriin suuren vaikutuksen. Osaksi myös poliittisten mielipide-erojen takia hänen avioliittonsa hajosi. Vuonna 1970 Freda Meissner avioitui sosiaalidemokraattisen journalistin Paul Blaun kanssa, joka vuosina 1970–72 toimi Pariisissa lehdistö- ja kulttuuriattašeana. Vuonna 1972 he muuttivat Wieniin, missä Freda Meissner-Blau solmi yhteyksiä sosiaalidemokraattisiin poliitikkoihin ja lopulta liittyi Itävallan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPÖ). Meissner-Blau työskenteli koulutuspäällikkönä Itävallan valtion öljy-yhtiön palveluksessa, mutta jäi terveyssyistä eläkkeelle jo 53-vuotiaana. Vasta tällöin alkoi hänen varsinainen poliittinen uransa.
1970-luvulla Itävallassa alkoi nousta ympäristöliike. Freda Meissner-Blau, joka toimi myös juontajana ORF:n keskusteluohjelmissa, oli organisoimassa ympäristöaktivistien julkisuutta saaneita tempauksia, joilla Zwentendorfin ydinvoimalan käyttöönotto ja Tonavan tulvaniittyjä uhanneen Hainburgin vesivoimalan rakentaminen estettiin. Vuonna 1986 Meissner-Blau, joka tällä välin oli eronnut SPÖ:stä, asettui vihreän liikkeen nimissä ja historian ensimmäisenä naisena ehdolle Itävallan liittopresidentin vaaleihin, saaden tosin vain 5,5 % äänistä. Samana vuonna hän nousi parlamenttivaaleissa kansanedustajaksi listan Die Grüne Alternative [’Vihreä vaihtoehto’] – Liste Freda Meissner-Blau kärkiehdokkaana tuoden näin vihreän puolueen ensi kertaa parlamenttiin, ja hänestä tuli Itävallan historian ensimmäinen naispuolinen parlamenttiryhmän johtaja.
Vuonna 1988 Meissner-Blau luopui mandaatistaan. Poliitikon uransa jälkeen hän toimi esitelmöitsijänä, kirjoittajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä ympäristö- että rauhanliikkeessä. Vuonna 2014 hän julkaisi muistelmateoksen Die Frage bleibt. 88 Lern- und Wanderjahre (’Kysymys pysyy. 88 oppi- ja vaellusvuotta’) ja sai elämäntyöstään Käthe Leichter -palkinnon. pienoiskuva|Freda-Meissner-Blau-Promenadeksi nimetty rantakatu Wienin 1. kaupunginosassa Freda Meissner-Blau kärsi viimeisinä vuosinaan vaikeista terveysongelmista, ja hänelle tehtiin sydämensiirto 1999. Hän kuoli Wienissä 2015. Hänen mukaansa on nimetty Itävallan vihreän puolueen ajatuspaja FREDA sekä kappale kävelykatua Wienissä Tonavan kanaalin varrella.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet Luokka:Itävaltalaiset vihreät poliitikot