Sybil - todellisuuteen perustuva kertomus naisesta, jolla oli 16 eri persoonallisuutta (Weilin + Göös, 1975), on Flora Rheta Schreiberin alun perin vuonna 1973 julkaisema kirja, joka kertoo Sybil Dorsettin (oik. Shirley Ardell Masonin) monipersoonahäiriön (nyk. dissosiatiivinen identiteettihäiriö) hoidosta. Häntä hoiti psykoanalyytikko Cornelia B. Wilbur.
Kirjasta tehtiin kaksi samannimistä televisioelokuvaa, ensimmäinen vuonna 1976 ja toinen vuonna 2007. Kirjaa ja tapausta on sittemmin kritisoitu ja niiden todenperäisyys on kiistetty moneen kertaan.
Wilbur antoi potilaalleen nimen Sybil suojellakseen Masonin yksityisyyttä. Aluksi Mason oli hoidossa sosiaalisen ahdistuksen ja muistikatkosten vuoksi, mutta muun muassa hypnoosia ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä sisältäneen hoidon aikana Sybilissä ilmeni kuusitoista eri persoonaa. Wilbur kannusti eri persoonallisuuksia kommunikoimaan keskenään. Wilburin mukaan monipersoonahäiriö oli seurausta vakavasta fyysisestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jota hänen äitinsä väitetysti häneen kohdisti.
Kritiikkiä
Kirjailija Mark Pendergrastin ja kriitikko Joan Acocellan mukaan kirja loi mallin myöhemmälle dissosiatiivisen identiteettihäiriön diagnoosien lisääntymiselle.Pendergrast, M (1996). Victims of memory: sex abuse accusations and shattered lives. Upper Access Books. pp. 153. ISBN 0-942679-18-0.
Herbert Spiegel
Kirjailija Schreiberin ja psykoanalyytikko Wilburin nauhoitettujen keskustelujen sisältöä analysoineet psykiatri Herbert Spiegel ja akateemikko Robert W. Rieber päättelivät, että Wilbur ehdotti useiden persoonien olemassaoloa asiakkaalleen. Spiegel myös hoiti Masonia Wilburin rinnalla useita vuosia ja kertoi Masonin mm. kysyneen halusiko tämä hänen olevan "Helen". Spiegelin mukaan Mason kertoi, että "Helen" oli ”nimi, jonka tohtori Wilbur antoi tälle tunteelle”. Spiegel uskoi, että Wilbur auttoi Masonia tunnistamaan elämänsä osa-alueita tai näkökulmia, joita hän sitten kutsui nimillä. ”Antamalla niille nimet hän ikään kuin konkretisoi jonkinlaisen muiston ja muutti sen persoonallisuudeksi.” Spiegel näki Masonin ”persoonallisuudet” roolileikkinä.
Wilbur ja Schreiber pyysivät Spiegeliä yhdeksi kirjan kirjoittajaksi, mutta Spiegel kieltäytyi osallistumasta ja sanoi myöhemmin, että ”Sybilin” monipersoonallisuustarinan popularisointi oli amerikkalaisen psykiatrian nolo vaihe.
Spiegelin ja Rieberin mukaan Wilbur ja Schreiber myös sepittivät suuren osan kirjasta. Monia todellisen tapauksen yksityiskohtia muutettiin tai poistettiin Masonin yksityisyyden suojelemiseksi.
Debbie Nathan
Vuonna 2011 toimittaja Debbie Nathan julkaisi paljastuskirjan Sybil Exposed, jossa hän esittää, että Wilbur, Mason ja Schreiber tiesivät huijauksesta ja loivat tarkoituksella ”Sybil, Inc.” -liiketoiminnan. Nathan käsittelee muun muassa jo alkuperäisessä Sybil-kirjassa ollutta vuoden 1958 kirjettä, jossa Mason kertoo keksineensä sivupersoonat saadakseen huomiota ja jännitystä elämäänsä. Sybil-kirjassa kirjettä tulkittiin yrityksenä keskeyttää vaikea ja tuskallinen terapia, ja sen nähtiin osaltaan kertovan hoidon tarpeesta.
Nathan tulkitsee, että tapaus loi tukahdutettujen muistojen teollisuuden.
Nykykatsannossa Wilburin antama hoito oli monin tavoin epäeettistä. Potilas ja psykoanalyytikko olivat riippuvaisia toisistaan ja tarinastaan, Wilbur manipuloi Masonia ja Mason Wilburia, ja Mason muun muassa asui Wilburin luona ja hoiti psykiatriaan tämän sairastuttua Parkinsonin tautiin.
Katso myös
Kurjuuskirjallisuus Dissosiatiivinen identiteetthäiriö Bennett Braun Michelle remembers Valemuistosyndrooma
Aiheesta muualla
Joan Acocella: Creating hysteria : women and multiple personality disorder
You're Wrong About: Multiple Personality Disorder
The New York Review: Sybil—The Making of a Disease: An Interview with Dr. Herbert Spiegel
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjat Luokka:Vuoden 1973 kirjat