Ğəlimcan Şərəf (Ğəlimcan Şərəfetdin ulı Şərəf, Галимҗан Шәрәфетдин улы Шәрәф; 1896 Kazanin kuvernementti – 1950 Kazan) oli tataarien poliitikko, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kielitieteilijä.
Şərəf oli keskeinen hahmo Tatarstanin autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan perustamisessa (1920; nyk. Tatarsanin tasavalta). Hän oli asiantuntijana määrittelemässä tasavallan rajoja. Tätä ennen hän osallistui Venäjän muslimien yleiskokoukseen sekä Milli Məcles -kansalliskokoukseen kansanedustajana.
Vuonna 1926 Şərəf otti osaa ensimmäiseen turkologien Neuvostoliiton kongressiin Bakussa. Se keskittyi kirjaimiston latinalaistamiseen. Şərəf itse suosi arabialaisen kirjaimiston käyttämistä, ja lähetti seuraavana vuonna Stalinille kirjeen jossa alleviivasi sen tärkeyttä. Tämän jälkeen Şərəfiä alettiin perheineen vainota. Hän lopulta päätyi vankileirille. Päästyään vapaaksi vuonna 1945 Şərəf toimi tataarin kielen opettajana.
Şərəf valmistui Kazanin yliopiston historiallis-filologisesta tiedekunnasta. Hän työskenteli itämaisten tieteiden osaston johtajana. Şərəf julkaisi teoksia, jotka keskittyivät etenkin tataarin kielen fonetiikkaan. Hänen kirjallinen työnsä sai merkittävää arvostusta ulkomailla. Şərəf julkaisi runoilija Ğabdulla Tuqayn kanssa ensimmäisen tataarinkielisen kirjallisuuden lukukirjan vuonna 1912 (Мәктәптә әдәбият дәресләре, 'kirjallisuuden oppitunnit koulussa').
Lähteet
Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1950 kuolleet Luokka:Tataarinkieliset kirjailijat Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot