Angélique Kidjo (s. 14. heinäkuuta 1960 Ouidah, Ranskan Dahomey), jonka koko nimi on Angélique Kpasseloko Hinto Hounsinou Kandjo Manta Zogbin Kidjo, on beniniläinen laulaja-lauluntekijä. Hän yhdistää musiikissa monia erilaisia musiikkityylejä jazzista ja funkista latinalaisamerikkalaisiin musiikkityyleihin, sekä afrikkalaiseen soukousiin ja makossaan. Hän nousi maailmanmaineeseen 1990-luvulla ja on sen jälkeen tehnyt yhteistyötä useiden kuuluisien artistien kanssa. Kidjo on palkittu urallaan neljällä Grammyllä.
Heinäkuussa 2025 uutisoitiin, että Angélique Kidjosta on tullut ensimmäinen musta afrikkalainen esiintyjä, joka on valittu tähdeksi arvostetulle Hollywoodin Walk of Famelle. ”Me afrikkalaiset emme tiedä, mitä olemme antaneet maailmalle”, Kidjo sanoi palkitsemisseremoniassa. ”Ilman meitä musiikki ei olisi mahdollista tällä planeetalla.” ”Ilman orjien Amerikkaan tuomaa bluesia ei olisi R&B:tä, rock and rollia, soul-musiikkia eikä jazzia. Kaikki se tulee Afrikasta.”
Elämä ja ura
Nuoruus ja uran alku
Kidjo syntyi Ouidahissa vuonna 1960 vain kaksi viikkoa ennen Beninin (aik. Dahomey) itsenäistymistä. Omaelämänkerrassaan Spirit rising (2014) Kidjo kertoo päässeensä kiinni nuorena runsaaseen musiikkiin ja kulttuuriin, koska hänen isänsä oli peräisin fon-kansasta ja äiti joruboja. Isän suku on peräisin pedah-kalastajaheimosta nykyisen Beninin rannikolta.
Kidjon perheessä oli esiintyviä taiteilijoita: isä oli muusikko ja äiti koreografi ja teatteriohjaaja. Cotonoussa varttunut Angélique liittyi kuusivuotiaana äitinsä teatteriseurueeseen, ja teini-ikäisenä hän lauloi veljiensä kanssa rockia ja rhythm and bluesia soittaneessa yhtyeessä. Hän oli 20-vuotiaana ammattimuusikko.
Kidjo muutti vuonna 1983 Pariisiin. Beninin kansantasavallan marxilainen hallinto kielsi ulkopuolisen musiikin 1970-luvun puolivälissä, ja jokaisen artistin piti tehdä propagandakappaleita. Kidjo ei suostunut tähän ja jätti kotimaansa, kun häntä kiellettiin kiertueen tekeminen. Kidjon itsensä mukaan hänen sallittiin lähteä maasta, koska lentoaseman tullivirkailija piti hänen musiikistaan.
Ranskassa Kidjo tapasi muusikko-tuottaja Jean Hebrailin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin. Kidjo opiskeli samalla jazzia ja esiintyi useissa yhtyeissä. Tavattuaan alankomaalaisen pianisti Jasper van ’t Hof Kidjo pääsi tämän jazzyhtyeeseen Pili-Piliin, jossa hän lauloi ja johon hän teki myös kappaleita.
Kansainvälinen menestys
Kidjo soitti Pili-Pilissä useamman vuoden, mutta sieltä lähdettyään hän äänitti albumin Logozo (1991), jossa esiintyivät muun muassa yhdysvaltalainen jazzmuusikko Brandford Marsalis sekä afrikkalaiset Manu Dibango ja Ray Lema. Albumi menestyi kansainvälisesti, ja sen kappaleet käsittelivät monia globaaleja aiheita, kuten kodittomuutta, ympäristöä ja vapautta. Kidjon albumi Fifa (1995) kasvatti entisestään hänen suosiotaan. Albumilla esiintyi yli sata muusikkoa, ja siinä oli kappaleita englanniksi, foniksi, joka on Kidjon äidinkieli, jorubaksi ja ranskaksi.
Kidjon kuudennessa albumissa Black Ivory Soulissa (2002) yhdistyvät brasilialaiset musiikkityylit ja länsiafrikkalaiset rytmit. Albumilla Oyaya! on mukana yhdysvaltalainen muusikko Dave Matthews ja albumilla Djin Djin (2017) muun muassa Peter Gabriel, Josh Groban ja Carlos Santana. Djin Djinistä Kidjo sai ensimmäisen Grammy-palkintonsa, kun albumi palkittiin parhaana modernin maailmanmusiikin albumina. Eve puolestaan (2014) palkittiin parhaan maailmanmusiikkialbumin Grammyllä. Eve laulettiin pääosin beniniläisillä kielillä, ja se oli kunnianosoitus afrikkalaisille naisille. Toisen Grammyn Kidjo voitti albumista Sings (2015), joka oli tehty yhteistyössä Luxemburgin filharmonisen orkesterin kanssa. Kidjo teki vuonna 2018 coverin Talking Headsin albumista Remain in Light.
Kidjon neljäs Grammy tuli albumista Celia (2019). Levy on kunnianosoitus kuubalais-yhdysvaltalalaiselle Celia Cruzille.
Hyvän tahdon lähettiläs ja järjestötyö
Kidjo on puhunut uransa aikana myös naisten ja lasten koulutuksen sekä terveydenhoidon puolesta, ja Unicef valitsi hänet vuonna 2002 hyvän tahdon lähettilääksi. Kidjo on toiminut myös maailman taiteilijoiden ja säveltäjien yhteistyöjärjestön CISAC:n varajohtajana.
Tyyli Kidjo puhuu sujuvasti englantia, fonia, geniä (mina), ranskaa ja jorubaa ja käyttää niitä kaikkia lauluissaan. Hänen musiikissaan on vaikutteita monista eri musiikkityyleistä, ja hän usein yhdistää tyylejä albumeillaan. Kidjo on saanut vaikutteita muun muassa jazzista, hip hopista, zoukista, soukousista, sambasta, salsasta, funkista, gospelista, makossasta ja monista beniniläisistä musiikkiperinteistä.
Suomessa Angélique Kidjo on esiintynyt Suomessa muun muassa Leningrad Cowboysin Helsingin Senaatintorin Global Balalaika Show’ssa vuonna 2003, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla 2008 ja maaliskuussa 2013 Pietarsaaressa uuden konserttisalin avajaisviikolla, sekä Oulun Club Teatriassa ja Helsingin Finlandia-talossa. Pori Jazz -festivaaleilla hän on esiintynyt vuosina 2011 ja 2019. Hän esiintyi Helsingin juhlaviikoilla Huvila-teltassa 14. elokuuta 2022. Samana päivänä hänelle luovutettiin Villa Karon kulttuuripalkinto Pronssipantteri.
Diskografia
Mother Nature (2021)
Lähteet
Aiheesta muualla
Verkkosivusto.
Luokka:Beniniläiset muusikot Luokka:Ranskalaiset laulaja-lauluntekijät Luokka:Vuonna 1960 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt