Kálmán Kánya (7. marraskuuta 1869 Sopron – 28. helmikuuta 1945 Budapest) oli unkarilainen poliitikko, joka toimi Unkarin ulkoministerinä vuosina 1933–1938. Hänen ulkoministerikaudellaan Unkari liittoutui natsi-Saksan kanssa ja oli mukana jakamassa Tshekkoslovakian alueita syksyllä 1938.
Kánya aloitti diplomaattiuransa Itävalta-Unkarin aikaan konsulina Konstantinopolissa ja sen jälkeen Moskovassa. Vuonna 1913 hän nimitettiin Itävalta-Unkarin suurlähettilääksi Meksikoon. Vuodesta 1920 vuoteen 1925 hän oli ulkoministerin vakituinen sijainen. Vuonna 1925 hänestä tuli Berliinin suurlähettiläs, ja sen jälkeen vuosina 1933-1938 hän oli ulkoministerinä Gömbösin, Darányin ja Imrédyn hallituksissa. Hänen ulkoministerikautensa aikana Unkari pyrki harjoittamaan moninkeskeistä yhteistyötä niin Unkaria ympäröivien pikkuentente-maiden kuin poliittista ja sotilaallista valtaa kasvattavien Saksan ja Italian kanssa. Lokakuussa 1935 Horthy nimitti hänet Ylähuoneen periytyväksi jäseneksi. thumb|right|Unkarin poliittista johtoa Béla Imrédy ja Kálmán Kánya natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin vieraana hänen Berchtesgadenin asunnollaan. Hitlerin painostavat toimet rajanaapureitaan kohtaan asetti myös Unkarin uuteen tilanteeseen vuoden 1938 aikana. Elokuussa 1938, Unkarin valtionhoitajan, amiraali Miklós Horthyn, pääministeri Béla Imrédyn ja ulkoministeri Kányan Saksan-vierailun päivinä Unkarin valtiojohtoa vaadittiin osallistumaan Hitlerin ns. Operaatio Vihreään eli sotilaalliseen operaatioon, jolla Saksan sotavoimat miehittäisi pääosan Tshekkoslovakian alueesta ja Unkarin asevoimat unkarilaisalueet. Unkarin valtiojohdon Saksan vierailun aikaan Kanyan ohjeistamana Unkarin diplomaatit pääsivät Bledissä sopimukseen pikkuententen valtioiden kanssa Unkarin tasa-arvoisen aseistautumisen tunnustamisesta. Syyskuun 20. päivänä Kánya lensi pääministeri Imrédyn kanssa Berchtesgadeniin ja pyysi Hitleriä tukemaan Unkarin aluevaatimuksia osana Saksa, Italian, Ranskan ja Ison-Britannian käymiä Münchenin sopimusneuvotteluja. Münchenin neuvotteluissa päädyttiin siihen, että Unkari ja Tshekkoslovakia saavat määrittää Unkarille siirtyvät alueet. Tästä käytiinkin lokakuussa maiden rajalla Komáromissa neuvottelut, joissa Kánya johti unkarilaista osapuolta. Koska neuvotteluissa ei päästy osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, Saksa ja Italia päättivät lopulta sanella välitystuomion maiden välille 2. marraskuuta 1938. Pian välitystuomion jälkeen Kállay ilmoitti erostaan Unkarin ulkoministerin tehtävästä perustellen sitä korkealla iällään. Todellisuudessa taustalla oli häneen kohdistunut unkarilaiskritiikki neuvottelutuloksen saavutuksista. Kysymys oli Karpaatto-Rutenian alueesta, jota Unkari ei välitystuomiossa saanut haltuunsa. thumb|right|Saksan ja Italian ulkoministerit Joachim von Ribbentrop ja Galeazzo Ciano antoivat Tshekoslovakian ja Unkarin ulkoministereille ratkaisunsa Wienin välitystuomiossa, joka järjestettiin Wienin Belvederen linnassa marraskuun alussa 1938. Pian hänen eronsa jälkeen käynnistyneen toisen maailmansodan aikaan Kálmán Kánya kuului kreivi István Bethlenin ja pääministeri Miklós Kállayn johtamaan konservatiiviseen ja saksalaisvastaiseen ryhmään. Maailmansodan loppuvaiheessa fasistisen Nuoliristi-puolueen tultua natsi-Saksan tuella valtaan Unkarissa lokakuussa 1944, Kánya pidätettiin ja pidettiin internointileirillä Sopronkőhidassa ja Budapestin vankilassa. Hänet kuitenkin vapautettiin vähän ennen joulua 1944 vakavan sairautensa vuoksi, mutta hän kuoli pian Budapestissä käytyjen taistelujen jälkeen hoidon puutteeseen helmikuussa 1945.
Lähteet
Luokka:Unkarin ulkoministerit Luokka:Unkarilaiset diplomaatit Luokka:Vuonna 1869 syntyneet Luokka:Vuonna 1945 kuolleet