pienoiskuva|Kansainvälinen vammaisten vuosi 1981 merkitsi suurta askelta WHO:n uuden vammaiskäsityksen esille tuomisessa. WHO:n malli vammaisuudesta tarkoittaa Maailman Terveysjärjestön vuonna 1976 esittelemää vammaisuuden kuvaustapaa,WHO 1976 jota järjestö vuonna 2002 täydensi. Mallin esittely liittyi Yhdistyneiden kansakuntien julistamaan "vammaisten vuosikymmeneen" (1983–1992), joka oli jatkoa YK:n Kansainväliselle vammaisten vuodelle 1981.
WHO:n biopsykososiaalinen malli WHO laajensi tarkastelunäkökulmaa perinteisestä medikalistisesta mallista, jossa vammaisuuteen liittyvät ongelmat nähtiin sairauden aiheuttamien puutteiden seurauksena: etiologia ⇒ patologia ⇒ manifestaatioWHO 1976, s. 10Uudessa mallissa vammaisuus jaettiin yksilön toimintavajavuuteen ja sosiaaliseen haittaan:WHO 1976, s. 11 sairaus ⇒ vaurio (impairment) ⇒ toimintavajavuus (disability) ⇒ haitta (handicap)WHO alkoi myöhemmin käyttää mallista nimitystä "vammaisuuden biopsykososiaalinen malli", sillä se otti huomioon sekä biologiset, psykologiset, että ympäristöön liittyvät tekijät. Samalla WHO uudisti käsitteitä siten, että malli sai seuraavan muodon:Body functions and structure ⇔ Activity ⇔ ParticipationKaikki kolme mallin osaa vaikuttivat toisiinsa, ja niihin puolestaan vaikuttivat sekä ympäristö että persoonalliset tekijät keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Henkilön terveydentila oli seurausta tämän kokonaisuuden toiminnasta. Vammaisuuden osalta yksilön ongelmat eivät siinä johtuneet pelkästään vaurion aiheuttamasta toimintavajavuudesta, vaan myös sosiaalisesta haitasta, johon toimintavajavuuden lisäksi vaikutti ympäristö. Vammaisuus syntyi yksilön ja ympäristön suhteesta eikä ollut pelkästään yksilön tilaa kuvaava käsite.
YK:n kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 Suomen komitea (KM 1982: 35) otti käyttöön WHO:n mallin ja totesi, että selkeää rajaa vammaisuuden ja vammattomuuden välillä ei ollut.Komiteanmietintö 1982
Mallin käsittely suomen kielellä kohtaa ongelmia, sillä suomen yleistermi "vammaisuus" ei suoraan käänny englanniksi. Kilpailevien mallien ongelmia
Medikalismi WHO:n mukaan lääketieteellinen malli vammaisuudesta näkee ihmisen toimintavajavuuden (disability) suorana seurauksena sairaudesta tai vammasta. Sen takia toimintavajavuuden korjaaminen vaatii lähinnä lääketieteellistä hoitoa. Malli ei ota huomioon ympäristöön vaikuttamista yhtenä keinona vähentää toimintavajavuuden aiheuttamia ongelmia.
Sosiaalinen malli
Vammaisuuden sosiaalinen malli näkee vammaisuuden (disability) aiheuttajaksi yhteiskunnalliset olosuhteet, eikä pidä sitä yksilöllisten syiden seurauksena. Sosiaalisessa mallissa henkilön vammaisuus vaatii sen takia poliittisia ratkaisuja, koska sen aiheuttajana ovat fyysiset ympäristöt ja ihmisten asenteet.
Sosiaalisen mallin kannattajat puhuvat myös ableismista, joka on rasismiin tai heteronormin oletuksiin verrattava hierarkiajärjestelmä. Siinä ihmiset asetetaan paremmuusjärjestykseen siten, että kyvykkäät ovat vammaisia parempia. Koska vammattomat ovat "normaaleja", he saavat etuoikeuksia ja valtaa. Ableismi eroaa aktivisti Amu Urhosen mukaan vammaisten syrjinnästä eli disabilismista. Ableismia on esimerkiksi se, että elokuvateatterissa on varattu oma paikkansa pyörätuolille, mutta istumapaikat on suunniteltu niin, että pyörätuolin käyttäjä ei voi vapaasti valita mitä tahansa paikkaa, kuten muut teatterissa kävijät.
Tämän postmoderniin filosofiaan ja radikaaliin vammaistutkimukseen (Disability Studies) perustuvan suuntauksen johtopäätöksiä on arvosteltu myös järjettömiksi.Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 162–166 Mallia on arvosteltu myös vammaisliikkeen sisällä. Esimerkiksi Tom Shakespearen mielestä se on ajatuksena hankala, koska fyysinen vaurio ja sen aiheuttamat ongelmat eivät katoa ainoastaan ennakkoluuloja ravistelemalla.Shakespeare, 1997
Katso myös
ICF-luokitus
Lähteet
Viitteet
Luokka:Vammaisuus