Karin Kneissl (s. 1965) on itävaltalainen entinen poliitikko, joka toimi maansa ulkoministerinä 2017–2019.
Elämä ja ura Kneissl syntyi Wienissä mutta vietti osan lapsuudestaan Jordanian Ammanissa, missä hänen isänsä toimi lentäjänä kuningas Hussein I:n palveluksessa ja osallistui kansallisen lentoyhtiön kehittämiseen. Kneissl opiskeli Wienin yliopistossa oikeustiedettä ja arabiaa. Lisäksi hän on opiskellut Jerusalemissa, Ammanissa, Urbinossa ja Yhdysvalloissa Georgetownin yliopistossa sekä Pariisin ENA:ssa.
Vuosina 1990–1998 Kneissl työskenteli Itävallan ulkoministeriön palveluksessa ja toimi diplomaattina useissa eri maissa. Vuonna 1998 hän kertomansa mukaan kyllästyi ministeriön puoluepolitiikkaan, pinnallisuuteen ja nöyristelyyn ja siirtyi vapaaksi journalistiksi, tietokirjailijaksi ja Lähi-idän asiantuntijaksi. Hän luennoi useissa eri oppilaitoksissa ja julkaisi kirjoja, joista erityisesti vuonna 2014 ilmestynyt Mein Naher Osten (‘Minun Lähi-itäni’) herätti huomiota: siinä hän vertasi Theodor Herzlin sionismia natsien Blut und Boden -ideologiaan.
Vuonna 2016 Kneissl herätti huomiota Itävallan mediassa kriittisillä kommenteillaan pakolaiskriisin johdosta. Hän väitti turvapaikanhakijoista suuren osan olevan ”elintasopakolaisia” ja ”testosteronin vaikutuksesta” toimivia nuoria miehiä. Oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastaista retoriikkaa viljelevä Itävallan vapauspuolue (FPÖ) kiinnostui Kneisslista ja alkoi kutsua häntä tilaisuuksiinsa. Vuonna 2016 hän vielä kieltäytyi ryhtymästä puolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta joulukuussa 2017, kun konservatiivisen Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) Sebastian Kurz muodosti ensimmäisen hallituksensa yhdessä FPÖ:n kanssa, Kneisslista tuli FPÖ:n tuella ulkoministeri. Hän ei liittynyt FPÖ:n jäseneksi vaan luonnehtii itseään ”vapaaksi konservatiiviksi”.
Ulkoministerin toimen myötä Kneisslistä tuli myös ETYJin puheenjohtaja.
Vuonna 2018 Kneissl sai kansainvälistä mediajulkisuutta viettäessään häitä yrittäjä Wolfgang Meilingerin kanssa. Useiden merkittävien poliittisten vaikuttajien ohella häihin ilmestyi vieraaksi Vladimir Putin, joka tanssitti morsianta ja toi lahjaksi noin 50 000 euron arvoisiksi arvioidut safiirikorvakorut, joiden omistuksesta syntyi myöhemmin kiista: ulkoministeriö katsoi korujen kuuluvan Itävallan valtiolle, sillä ulkoministeri ei voisi ottaa vastaan näin arvokasta henkilökohtaista lahjaa. Putinin vierailu turvatoimineen herätti kohua ja laajaa kritiikkiä. Erityisen kiivaita reaktioita nostatti kuuluisa lehtikuva, jossa Kneissl näyttää olevan polvillaan Putinin edessä; Kneisslin selityksen mukaan kyseessä oli tanssiaisetikettiin kuuluva syvä niiaus. (Avioliitto purkautui kaksi vuotta myöhemmin riitaisissa merkeissä.)
Kun ns. Ibiza-skandaalin johdosta toukokuussa 2019 muut FPÖ:n ministerit jättivät hallituksen, Kneissl jäi vielä vähäksi aikaa ulkoministeriksi valtionvarainministeri Hartwig Lögerin johtamaan ylimenohallitukseen, kunnes ennenaikaisiin vaaleihin saakka maata johtamaan nimitettiin Brigitte Bierleinin virkamieshallitus.
Poliittisen uransa päätyttyä Kneissl muutti maasta, ensin vuonna 2020 Ranskaan ja sieltä vuonna 2022 Libanoniin. Oman kertomansa mukaan hän piti itseään poliittisena pakolaisena, koska oli Itävallassa saanut kokea hyökkäyksiä ja joutunut de facto virkakieltoon. Toukokuussa 2022 hän jätti tehtävänsä venäläisen öljy-yhtiö Rosneftin johtokunnassa. Vuonna 2023 Kneissl muutti edelleen Venäjälle Pietariin, missä hän johtaa GORKI-nimistä ajatuspajaa. Marraskuussa 2024 Kneisslin ilmoitettiin ryhtyvän opettamaan Rjazanin valtionyliopistossa.
Vuonna 2026 Itävallan mediassa tuli julki uutta tietoa Kneisslin elämästä Venäjällä. Hänen kerrottiin asuvan ylellisesti ja saavan runsaita palkkioita luennoistaan ja mediaesiintymisistään. Venäjän mediassa Kneissl esiintyi poliittisena pakolaisena, joka Venäjällä sai nauttia vapaudesta, toisin kuin Euroopassa, missä ”enää ei saa esittää viisaita kysymyksiä eikä keskustella mistään”. Läntisten tiedustelupalvelujen kautta mediaan vuotanut, Putinin kansliapäällikölle Anton Vainolle lähetetty kiitoskirje osoitti, että Kneisslin muuttoa Libanonista Venäjälle vuonna 2023 oli valmistellut ja tukenut Venäjän hallinto. Mediassa siteeratun anonyymin tiedustelupalvelulähteen mukaan vaikutti siltä, että Kneissl oli Putinin henkilökohtaisessa suojeluksessa.
Tammikuussa 2026 liberaali NEOS-puolue ilmoitti käynnistäneensä selvitykset siitä, voisiko Kneisslilta riistää Itävallan kansalaisuuden. Puolueen kansanedustajan Dominik Oberhoferin mukaan syynä eivät olleet vain Kneisslin venäläisessä mediassa antamat Itävaltaa halventavat lausunnot vaan ennen kaikkea se, että hän vaikutti järjestelmällisesti toimivan Venäjän palveluksessa Itävaltaa vastaan. Mediassa haastateltujen lainopillisten asiantuntijoiden mukaan kansalaisuuden peruuttaminen edellyttäisi todella vahvoja todisteita valtiota vastaan toimimisesta, esimerkiksi vakoilusta, eikä Kneisslin tapauksessa näyttö välttämättä riittäisi.
Lähteet
Luokka:Itävallan ulkoministerit Luokka:Vuonna 1965 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt