Nelson Rolihlahla Mandela (18. heinäkuuta 1918 Mvezo – 5. joulukuuta 2013 Johannesburg) oli xhosa-kansan thembu-heimoon kuuluva eteläafrikkalainen poliitikko, joka toimi myös asianajajana. Etelä-Afrikassa hänet tunnettiin usein xhosankielisellä klaaninimellä Madiba tai nimellä tata, joka tarkoittaa xhosaksi ”isää”.
Mandela teki merkittävää rotusorron vastaista työtä Etelä-Afrikassa. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 Frederik de Klerkin kanssa ja oli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti 1994–1999. Nelson Mandela oli 1900-luvun tunnetuimpia poliittisia vankeja ja merkittävimpiä Afrikan poliittisia johtajia."Nelson Mandela." Biographies. Answers Corporation, 2006. Answers.com 20 Feb. 2008. Answers.com
Elämä Lapsuus Perhe thumb|Xhosa-lapsia Transkeissa vuonna 2004. Mandelan isä Gadla Henry Mphakanyiswa oli xhosa-heimon johtaja Transkeissa, joka oli osa Britannian Kapmaan siirtomaata. Mandelan isällä oli neljä vaimoa. Kolmas heistä oli Mandelan äiti Nosekeni Fanny, joka kuului xhosien Amampemvu-klaaniin. Rolihlahlan isällä oli 13 lasta, joista Rolihlahla oli pojista nuorin. Mandelan ollessa vielä lapsi perhe muutti Transkein pääkaupungin Umtatan lähellä sijaitsevaan Qunun kylään, sillä perheen isä oli menettänyt koko omaisuutensa ja asemansa niskoiteltuaan tuomarille. Kylässä ihmiset asuivat ympyrän muotoisissa majoissa. Mandelan perheellä oli kolme majaa, yksi nukkumista, yksi ruoanlaittoa varten, ja yhtä pidettiin vajana.
Mandelan äiti Fanny kääntyi lapsineen kristinuskoon, kun Rolihlahla Mandela oli seitsenvuotias. Mandelan isän ystävät George ja Ben Mbekela vaikuttivat siihen, että nuori Rolihlahla pääsi opiskelemaan. Hän aloitti pian koulun, jossa sai englanninkielisen nimen Nelson. Nelson oli yhdeksänvuotias, kun hänen isänsä kuoli, todennäköisesti jonkinlaiseen keuhkotautiin.
Muutto Mqhekezweniin ja opiskelu (1927–1941) Mphakanyiswan kuoltua Nelson Mandela muutti yksin Qunusta Mqhekezweniin, koska Thembujen sijaishallitsija, päällikkö Jongintaba Dalindyebon oli lupautunut Nelsonin holhoojaksi. Mandela kävi palatsin vieressä olevaa koulua ja menestyi hyvin.
Kuudentoista ikäisenä Mandelalle tehtiin xhosien perinteiden mukaisesti ympärileikkaus, ja hänestä tuli mies. Pian hän muutti opiskelemaan Clarkeburyn sisäoppilaitokseen, jossa hän suoritti kolmivuotisen alemman tutkinnon kahdessa vuodessa, minkä jälkeen hän vuonna 1937 meni metodistiopistoon Healdtowniin Fort Beaufortiin.
21-vuotiaana Mandela pääsi Alicen kunnassa sijainneeseen Fort Haren yliopistoon. Opiskeluaikana hän liittyi opiskelijoiden kristilliseen yhdistykseen ja piti raamattutunteja lähikylissä. Opiskelijoiden edustajistoon liittyneiden erimielisyyksien vuoksi hänet kuitenkin erotettiin koulusta, ja vuonna 1941 hän palasi Mqhekezweniin. Järjestettyä avioliittoa välttääkseen Mandela karkasi Mqhekezwenista pian Johannesburgiin.
Johannesburg (1941–1943) thumb|Witwatersrandin yliopiston päärakennus, jossa pidetään esimerkiksi valmistujaisseremoniat.
Mandela löysi Johannesburgissa aluksi kultakaivokselta vartijan töitä. Pian kaivoksen johtajalle kuitenkin selvisi, että Mandela oli karannut, ja hänet erotettiin. Mandela siirtyi töihin lakiasiaintoimistoon toimistoapulaiseksi. Iltaisin hän opiskeli University of South Africassa, sillä hän halusi suorittaa Fort Haressa kesken jääneen tutkintonsa loppuun. Johannesburgissa Mandela kävi ystäviensä kanssa muun muassa kommunistisen puolueen kokouksissa, joissa hän tutustui Etelä-Afrikan rotusorron historiaan.
Mandela valmistui yliopistosta vuoden 1942 lopulla ja jatkoi seuraavana vuonna opintoja Witwatersrandin yliopiston oikeustieteen laitoksella.
Avioliitot ja lapset Mandela tapasi tulevan vaimonsa Evelyn Masen Sisulujen olohuoneessa. He menivät naimisiin jo parin kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vuoden 1945 alussa pariskunnalle syntyi esikoispoika Madiba Thembekilen ja perhe pääsi muuttamaan uuteen taloon. Vuonna 1947 syntynyt toinen lapsi Makaziwe kuoli vain yhdeksän kuukauden ikäisenä. Vuonna 1953 Mandelan perheeseen syntyi tytär, joka sai nimekseen aiemmin kuolleen tyttären nimen Makaziwe.
Evelyn ja Nelson Mandela erosivat 1957, sillä avioliitto ei enää toiminut. Samana vuonna Mandela tapasi tulevan vaimonsa Nomzamo Winnifred Madikizelan, joka tunnetaan paremmin nimellä Winnie Mandela. Winnie ja Nelson Mandela avioituivat 1958. Mandela anoi pannamääräyksen lievennystä, ja hän sai luvan poistua Johannesburgista kuudeksi päiväksi. Samana vuonna Winnie synnytti pariskunnan ensimmäisen lapsen, tyttären Zenanin. Toinen tytär Zindziswa syntyi vuonna 1960. Nelson ja Winnie Mandela erosivat vuonna 1994, ja vuonna 1998 Nelson Mandela meni kolmannen kerran naimisiin. Morsian oli entisen Mosambikin presidentin Samora Machelin leski Graca .
Vapaustaistelijan synty Loukkauksia (1944–1948) Rotuerottelujärjestelmään kuuluneet loukkaukset ja nöyryytykset saivat Mandelan liittymään vuonna 1944 ystävänsä Walter Sisulun aloitteesta ANC:hen. Toisen maailmansodan jälkeen Mandela ja Sisulu olivat perustamassa ANC:n nuorisojärjestöä Congress Youth Leagueta, jonka tavoitteena oli painostaa ANC:tä aktiivisempaan toimintaan rotuerottelun vastaisessa taistelussa. CYL:n mukaan käyttöön tuli ottaa lakot, boikotit ja kansalaistottelemattomuus.
Kaivostyöläisten lakko ja uusi aasialaisten maanhallintolaki vuonna 1946 vaikuttivat Mandelan poliittiseen toimintaan. Ammattiliittojohtajana oli tuolloin ANC:n pitkäaikainen jäsen J. B. Marks, jonka toiminta teki Mandelaan vaikutuksen. Lakon jatkuttua viikon kaivostyöläisten liiton johtajat, myös Marks, pidätettiin ja 12 työläistä kuoli. Mandela vieraili kaivostyöläisten luona ja kertoi arvostavansa heitä. Myös intialaisten maahanmuuttolakia vastustanut kahden vuoden passiivinen vastarintakampanja toimi esimerkkinä ANC:lle ja muille apartheidia vastustaneille järjestöille.
Vuoden 1948 vaaleissa valtaan nousi afrikaanerinationalistinen kansallispuolue, joka aloitti uuden politiikan apartheidin toimeenpanon.
Lait (1949–1952) Vuonna 1949 säädettiin laki, jolla kiellettiin seka-avioliitot. Pian tuli voimaan myös moraalittomuuslaki, jonka tarkoituksena oli tehdä valkoisten ja ei-valkoisten sukupuolisuhteet laittomiksi. Seuraavaksi tuli ryhmäalueiden laki, jossa määrättiin kaikille roduille omat asuinalueet, jotka valkoiset saivat milloin vain julistaa omakseen.
CYL onnistui syrjäyttämään ANC:n puheenjohtajan Alfred Xuman, joka suhtautui kyseisiin menetelmiin kielteisesti, ja otti ANC:n yleiskokouksessa vuonna 1949 hänen tilalleen James Morokan. Samassa kokouksessa Tambo, Sisulu ja Mandela nousivat ANC:n toimeenpanevaan komiteaan. Mandela oli yhä töissä toisessa lakiasiaintoimistossa. Vuonna 1950 säädettiin passilaki, joka määräsi mustat aina kantamaan asuinalueensa ulkopuolella passia. Lain vuoksi järjestettiin toukokuussa 1950 vapauden lakko. Sen päivän aikana viranomaiset kielsivät kaikki kokoukset, mutta silti sinä päivänä yli kaksi kolmasosaa afrikkalaisista työläisistä jäi kotiinsa. Illalla mielenosoittajia kokoontui kaduille. Paikalle tuli poliiseja, jotka rupesivat ampumaan mielenosoittajia. Seurauksena oli, että 18 afrikkalaista kuoli ja useita haavoittui. Muutaman viikon kuluttua tuli voimaan kommunismin hävittämislaki. Vuonna 1950 säädettiin myös väestö- ja rekisteröintilaki, joka tarkoitti, että kaikki eteläafrikkalaiset luokiteltiin rotunsa mukaan.
Mandela valittiin 1951 CYL:n puheenjohtajaksi. ANC:n yleiskokouksessa tehtiin 1952 päätös, että hallitusta vaaditaan kumoamaan kommunismin hävittämislaki, ryhmäalueiden laki, äänestäjien erillisedustuksen laki, bantuhallinnon laki, passilait ja karjanrajoittamislaki, joka astui voimaan helmikuussa 1952. Käytännössä se supisti afrikkalaisten maita entisestään. Koska hallitus ei kumonnut lakeja, järjestettiin lakeja vastaan uhmakampanja. Kampanja alkoi 26. kesäkuuta 1952. Samana päivänä Mandelalle syntyi toinen poika Makgatho Lewanika. Mandela matkusti ympäri maata keräten kannattajia väkivallattomiin protesteihin syrjintälakeja vastaan.
Vapaustaistelu (1952–1953)
ANC sai loppuvuodesta 1952 uuden puheenjohtajan Albert Luthulin. Mandelasta tuli varapuheenjohtaja, ja sen lisäksi hän oli Transvaalin ANC:n puheenjohtaja. Apartheidin vastaisen kampanjoinnin vuoksi Mandela sai ensimmäisen puolen vuoden mittaisen pannamääräyksensä. Pannamääräyksen saanut henkilö ei saanut esiintyä julkisesti, ja hänen asumistaan ja liikkumistaan rajoitettiin. Koska ANC:ssä pelättiin valtion lopettavan järjestön toiminnan, Mandelaa pyydettiin tekemään suunnitelma maanalaista toimintaa varten. Niin syntyi M-suunnitelma eli Mandela-suunnitelma. Suunnitelma toteutui vain pieneltä osin joissakin paikoissa, ja se kohtasi paljon vaikeuksia.
Mandela työskenteli vuoden verran Terblanche & Briggishillä, minkä jälkeen hän siirtyi Helman ja Michelin toimistoon. Samalla hän opiskeli pätevyystutkintoa saadakseen oikeuden toimia asianajajana. Oikeustieteen kandidaatin tutkinnon hän oli jo suorittanut. Asianajajatutkinnon suoritettuaan Mandela meni vähäksi aikaa asianajajaksi H. M. Basnerin toimistoon ja perusti sen jälkeen vuonna 1952 Johannesburgiin oman asianajajatoimiston toisen ANC:n johtajan Oliver Tambon kanssa. Toimistolla oli alusta asti paljon asiakkaita. "Mandela ja Tambo" olikin siihen aikaan Etelä-Afrikan ainoa afrikkalainen lakiasiaintoimisto.
Laki bantuopetuksesta tuli voimaan 1953, ja niin koulutuskin sai apartheidleiman. ANC:ssä lakia pidettiin katalana, ja siksi ruvettiin suunnittelemaan kouluboikottia. Boikotti kesti viikon, mutta sen noudattaminen jäi satunnaiseksi, ja siksi se epäonnistui. Samana vuonna 35-vuotias Mandela sai pannamääräyksen, ja hän joutui eroamaan ANC:stä.
Maanpetossyyte (1956–1961) Mandela pidätettiin joulukuussa 1956 yhdessä ANC:n johtajan Albert Luthulin kanssa, ja hän sai syytteen maanpetoksesta. 144 pidätettyä pysyi pidätettyinä kaksi viikkoa, minkä jälkeen heidät vapautettiin takuita vastaan.
Joulukuussa 1959 pidettiin ANC:n yleiskokous, jossa päätettiin järjestää passien vastainen kampanja. Maaliskuussa 1960 tunnelma oli kampanjan vuoksi koko maassa kireä, sillä hallitus uhkaili jo järjestön kieltämisellä. Kaikkialla maassa puhkesi mielenosoituksia. Poliisit ampuivat kohti mielenosoittajia, ja erityisen paha oli tilanne Sharpevillessä, jossa kuoli 69 ihmistä ja satoja haavoittui. Viikon kuluttua Sharpevillen verilöylystä Mandela poltti passinsa. Hänet pidätettiin yhteyksistä Sharpevillen verilöylyn jälkeen alkaneisiin mielenosoituksiin, ensin laittomasti, mutta seuraavana päivänä laillisesti. Hänet vietiin Pretorian paikallisvankilaan, jossa hän oli viisi kuukautta. Oikeudenkäynnit tosin jatkuivat vielä vankeuden jälkeenkin. Huhtikuussa 1960, Mandelan ollessa vankilassa, mielenosoitukset järjestäneet järjestöt ANC ja PAC kiellettiin. "Mandela ja Tambo" sulki ovensa 1960. Joulukuussa Mandela ja hänen vaimonsa saivat toisen tyttären Zindziswan.
Maaliskuussa 1961 julistettiin maanpetosoikeudenkäynnin tuomio. Oikeudenkäynti oli kestänyt monta vuotta, ja tuloksena oli syytettyjen vapauttaminen syytteistä. Pian sen jälkeen Mandela siirtyi maan alle, eli hän hoiti ANC:n asioita salaisesti ja hänestä tuli Etelä-Afrikan etsityin mies ”Musta neilikka”. Koska Mandela oli lainsuojaton ja piileskeli poliiseilta, hän esitti milloin mitäkin työläistä ja matkusti vain öisin. Hän käytti peitenimeä ja asui muiden luona.
Väkivallan tie (1960–1962) pienois|Umkhonto we Sizwen logo. ANC:n aseellinen siipi Umkhonto we Sizwe (MK) perustettiin maaliskuussa 1960 tapahtuneen Sharpevillen verilöylyn jälkeen tarkoituksena rakentaa nykyaikainen sissiarmeija osaksi laajempaa Etelä-Afrikan vapautusliikettä ja tukemaan ANC:n ajamaa poliittista ohjelmaa. Umkhonto we Sizweä ei aluksi liitetty suoraan ANC:hen, vaan sitä sanottiin Etelä-Afrikan väestöä edustavaksi kansanarmeijaksi. Etelä-Afrikan hallitus tuomitsi ANC:n terroristijärjestöksi, mikä sai myös monen länsimaan tuen.