pienois|Pyhien henkilöiden kasvot on hakattu pois. Esimerkki kristillisestä ikonoklasmista Utrechtin katedraalissa Hollannissa. Ikonoklasmi eli kuvakielto tai kuvainraasto on uskonnollisten, poliittisten tai muiden kuvien, symbolien ja muistomerkkien tuhoamista tai niiden kieltämistä. Ikonoklasti on henkilö, joka turmelee kuvia, kuvainraastaja.Chrisholm, Hugh: Iconoclasts. Teoksessa Vastakohta ikonoklasmille on ikonolatria eli kuvainpalvonta, jota kutsutaan myös idolatriaksi. Silloin kun symbolit ovat omia, uskonnollisia kuvia arvostavat ja kunnioittavat ovat ikonoduuleja eli kuvain kunnioittajia.

Yleistä

pienois|Dirck van Delen, Kuvainraasto, 1630. Ikonoklasmia on esiintynyt eri syistä useissa historian vaiheissa. Tavallisin esimerkki ikonoklasmista lienee Bysantin valtakunta, jossa 700- ja 800-luvuilla ikonoklastit halusivat tuhota uskonnollisia patsaita ja kuvia eli ikoneja, joita he pitivät Raamatun kieltäminä jumalankuvina eli idoleina. Syyksi on esitetty islamin vaikutus, koska islam kieltää kuvien tekemisen. Toiset historioitsijat väittävät, että asiaa on liioiteltu, ja kyseessä olisi ollut vain palvonnan kohteeksi joutuneiden kuvien (Neitsyt Maria ja Jeesus) poistaminen yleisön saatavilta.

Ikonoklasmi voi olla uskonnollista tai poliittista. Laajimmin ikonoklasmi koskee myös muita kuin uskonnollisia kuvia. Uskonnollinen perustelu on usein se, että halutaan estää kuvainpalvonnan tai idolatrian syntyminen, jota esimerkiksi joissakin kristinuskon suuntauksissa on pidetty taikauskona. Ikonoklasmi on usein seurausta saman uskonnon eri lahkojen välisistä erimielisyyksistä. Bysantin kaksi kuvariitaa olivat epätavallisia, koska niissä pääasiassa väiteltiin kuvien käytöstä, eikä kiista ollut seurausta laajemmista näkemyseroista.

Kristinuskossa ikonoklasmi perustuu Mooseksen kirjoista löytyvään kymmeneen käskyyn, joiden joukosta toinen käsky sisältää kuvakiellon. Se on kuitenkin myöhemmin usein sivuutettu, ja esimerkiksi Martti Luther täydensi käskyt kymmeneksi jakamalla viimeisen käskyn kahtia. Toinen käsky kuuluu toisessa Mooseksen kirjassa seuraavasti (käskyt esiintyvät toiseen kertaan myös viidennessä Mooseksen kirjassa kohdassa 5:6–21): Osittainen ikonoklasmi tarkoittaa kuvan tai veistoksen turmelemista vain osittain. Antiikin Egyptin hallitsijan patsaalta saatettiin hakata vain nenä irti, koska tällä tavalla veistoksen esittämän henkilön aisteja ajateltiin voitavan vahingoittaa ja näin tuhota kuvattu henkilö. Mosaiikkeja tuhottiin 700-luvulla Jordaniassa samalla tavalla.

Ikonoklasmien pääkaudet

Juutalaisuudessa kuningas Hiskia puhdisti Salomon temppelin Jerusalemissa ja Israelin maan kuvista, kuten Nehustanista Toisen Kuningasten kirjan mukaan. Hänen seuraajansa Manasse peruutti kaikki isänsä muutokset. Rooman keisarikunnan valtionuskonnon polyteistiset kuvat tuhottiin kristinuskoon kääntymisen kuluessa. Islam kieltää kuvien tekemisen, mutta säännöstä on esiintynyt poikkeuksia etenkin Osmanien valtakunnassa. Itäisessä ortodoksikirkossa Bysantin aikana sen omia uskonnollisia kuvia kohtaan. Euroopassa reformaation ja sitä seuranneiden uskonnollisten selkkausten aikana puhkesi useita ikonoklasmeja, joissa protestantit tuhosivat katolisia tai joskus protestanttisia kuvia. Ranskan vallankumouksen aikana tuhottiin uskonnollisia ja maallisia kuvia. Venäjän vallankumouksen aikana ja sen jälkeen levisi laajalle uskonnollisten ja maallisten kuvien tuhoaminen. Kommunistien vallattua Kiinan, varsinkin Kulttuurivallankumouksen aikaan tapahtui laajaa uskonnollisten ja maallisten kuvien tuhoamista erityisesti sekä Kiinan että Tiibetin alueilla.

Bysantin kuvariidat

Bysantissa ikonoklasmista tuli ankaran poliittisen väittelyn aihe. Ensimmäinen ikonoklastinen kausi eli kuvariita alkoi keisari Leo III:n aikana 726, kun hän kielsi Jeesusta ja pyhimyksiä esittävien ikonien käytön. Kuvariita päättyi Seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 787. Kirkolliskokous päätti, että kuvia sai kumartaa ja suudella, mutta ei osoittaa niille jumalallista kunnioitusta.

Toisen kuvariidan pani alkuun keisari Leo V vuonna 813, ja se päättyi Theofiloksen kuoleman jälkeen vuonna 843, jolloin aiempi päätös kuvien kunnioittamisesta tuli lopullisesti hyväksytyksi. Tutkijat ovat arvelleet ikonoklasmin päättyneen siksi, että vaikka kuvat ja patsaat oli poistettu kirkoista, ikoneja oli säilynyt runsaasti kodeissa. Kuvat olivat suosittuja ja ne katsottiin myös tehokkaiksi keinoiksi harjoittaa jumalanpalvelusta.

Muslimien ikonoklasmi

pienois|Muhammed tuhoaa jumalankuvia Kaabassa, Mekassa. L’Histoire Merveilleuse en Vers de Mahomet, 1000-luku. Kuvien piirtäminen on ollut kiellettyä islamissa alusta asti eli siitä pitäen, kun islamilaista kirjallisuutta alkoi 800-luvulla ilmestyä. Kuvien teko kielletään useissa haditheissa, jotka on julkaistu islamin arvovaltaisimmassa hadith-kokoelmassa, Sahih al-Bukharissa. Tämä niin sanotun kuuden kirjan joukkoon kuuluva teossarja koottiin 800-luvulla.

1300-luvulla elänyt imaami adh-Dhahabi katsoo kuvien piirtämisen kuuluvan suuriin synteihin (kabira), joista šarian mukaisesti seuraa rangaistus joko tässä tai tulevassa elämässä. Sitä ei voi näin ollen pienten syntien tavoin hyvittää pelkästään osallistumalla rukouksiin. Erään hadithin mukaan kuvantekijä joutuu Helvettiin, missä häntä kidutetaan jokaisesta tekemästään kuvasta. Toisen hadithin mukaan kuville annetaan sielu, ja sen jälkeen kuvat kiduttavat tekijäänsä. Useiden hadithien mukaan Jumala kiduttaa kuvantekijää tuomiopäivänä niin kauan, että kuvantekijä muuttaa kuvansa eläviksi, mihin hän ei pysty. Al-Bukharin hadithin mukaan ”Enkelit eivät astu taloon, jossa on joko kuva tai koira.” Toisen hadithin mukaan ”Kuvantekijöille tuodaan tulessa jokainen heidän tekemänsä kuva, joista jokaiselle annetaan sielu, joka kiduttaa heitä Helvetissä”.Al-Dhahabi 2012, s. 118–119. Yleensä muslimiyhteiskunnat ovat välttäneet elollisten olentojen (eläinten ja ihmisten) kuvaamista pyhissä paikoissa, kuten moskeijoissa ja madrasoissa. Esittävän kuvan vastustaminen ei perustu Koraaniin, vaan Muhammedista kertovaan 800-luvun hadith-kirjallisuuteen. Kuvakielto ei ole aina laajentunut maallisille alueille, ja muslimien taiteessa on paikoin säilynyt myös figuratiivisen eli esittävän kuvaesityksen perinteitä.Flood, F. B.: Between cult and culture: Bamiyan, Islamic iconoclasm, and the museum. The Art Bulletin 84 (2002), 643–644. Osmanien valtakunnassa kukoisti persialaisten vaikutteiden pohjalta miniatyyrimaalaus, jossa uskallettiin kuvata ihmisiä ja jopa profeetta Muhammedia, ja joskus jopa profeettaa ilman kasvohuntua.

1900-luvun alussa kirjoittanut imaami Abd al-Ghaffar vahvisti, että islamin kuvakielto on äärimmäisen ehdoton, ja kuvien piirtäminen lukeutuu suuriin synteihin. Abd al-Ghaffarin mukaan kuvakielto johtuu siitä, että kuvantekijä matkii teollaan Jumalan luomistyötä. Erään hadithin mukaan tämä selitys kuultiin itseltään profeetta Muhammedilta. Kuvien tekemisen ohella myös niiden esillä pitäminen ja käyttäminen on synti. Ratkaisevaa on kuitenkin tarkoitus. Seuraavassa on esimerkkejä islamilaisista ratkaisuista.

Eläimen muotoisen keksin leipominen on synti, mutta ei sellaisen ostaminen, jos tarkoituksena on vain syödä keksi. Samoin voi ostaa kuvitetun kirjan, jos tarkoituksena on vain lukea teksti. Kuvallisen passin käyttö ei ole syntiä, mutta viranomaiset, jotka sellaista vaativat, syyllistyvät syntiin. Leikkiminen nukeilla on pelkästään loukkaavaa, mutta niiden tekeminen on synti. Valokuvien suhteen uskonoppineiden mielipiteet poikkeavat toisistaan; toiset hyväksyvät, toiset eivät. Etelä-Afrikan islamilaisten oppineiden neuvosto (Majlisul Ulama) on tuominnut myös television islamin vastaisena esittäen 16 kohdan listan sen syntisyydestä ja moraalittomuudesta.

Saudi-Arabiassa on tuhottu myös nykyajalla islamilaisia muistomerkkejä, kuten historiallisia rakennuksia, joita maan wahhabistinen suuntaus on pitänyt mahdollisen idolatrian kohteita.Howden, Daniel: The destruction of Mecca: Saudi hardliners are wiping out their own heritage . Independent 6.8.2005. Viitattu 20.12.2008. Ahmed, Irfan: The Destruction of Holy Sites in Mecca and Medina . Islamica Magazine, ei julkaisuaikaa. Viitattu 20.12.2008.

Muiden uskontojen kuvat

pienois|Afganistanin Talibanhallinto tuhosi vanhoja buddhalaisia patsaita lokakuuhun 2001 asti. Kuvassa Bamyanin alueen Buddha (vasemmalla) ja patsas tuhoamisen jälkeen. Muslimit ovat tuhonneet muiden uskontojen näkyvää kuvaperintöä, vaikka dhimmi -lainsäädäntö sallii kirjan kansoille oman uskonnon harjoittamisen matalaa profiilia noudattaen niin sanotun Umarin sopimuksen mukaisesti.

Pakanallisten idolien poistaminen Mekan Kaabasta vuonna 630 on muslimeille tärkeä tapaus. Tapahtumasta kertoo Ibn Hisham 800-luvulla. Muhammed kaatoi lyijykiinnikkeissä olleet patsaat Kaaban ympäriltä vain osoittamalla niitä kädellään ja sanomalla: ”Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista”. Arabikalifi Jazid II määräsi 723 tuhottavaksi valtakunnassaan kaikki ristit ja kristilliset kuvat. Tieto perustuu useisiin keskiajan lähteisiin. Nykyisen Jordanian alueelta on löydetty todisteita siitä, että kirkkojen mosaiikkilattioita tuhottiin. Jazidin antama kielto jäi lyhytaikaiseksi, ja ikonien teko Levantin kristityissä yhteisöissä jatkui ainakin 800-luvulle asti.King, G. R. D.: Islam, iconoclasm, and the declaration of doctrine. Bulletin of the School of Oriental and African Studies 48 (1985), 276–277. Grabar, A.: L’iconoclasme byzantin. Le dossier archéologique, 155–156. Paris, 1984. Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi vuonna 1453 heti Konstantinopolin muslimivalloituksen jälkeen. Tällöin kristilliset kuvat poistettiin tai peitettiin kipsillä. Moskeija muutettiin 1920-luvulla museoksi, ja mosaiikkien restaurointi alkoi 1932. Muslimien ikonoklasmeja on esiintynyt eri puolilla Intiaa, jossa hindujen ja buddhalaisten temppeleitä on hävitetty ja niiden tilalle on rakennettu moskeijoita, esimerkiksi Qutubin rakennuskokonaisuus.

Massamittainen ja järjestelmällinen uskonnollinen kuvainraasto organisoitiin Afganistanissa vuosina 1996-2001. Lokakuussa 1997 Afganistanin valtaa pitävä Taliban-liike julisti kielletyksi kaikki elollisten olentojen kuvat. Kabulin virallisessa radiossa kehotettiin: ”Kaikki kaupoissa, taloissa ja muualla seinillä riippuvat eläinten ja muiden elävien olentojen kuvat on tuhottava”. Määräys koski radion mukaan myös ”eläviä olentoja esittäviä muovisia lasten leluja”. Helmikuussa 2001 Afganistanin Taliban-johtaja Mullah Mohammed Omar komensi sotilaitaan tuhoamaan kaikki maan veistokset. Näiden joukossa oli muinaismuistoina korvaamattoman arvokkaita, islamia edeltäviä buddhalaisia veistoshahmoja, seinämaalauksia ja arkeologisia kohteita.Pesonen, Hannu: Afganistan: Miljoonien miinojen varjossa. Maailman sivu 5.3.2000. Viitattu 2.8.2007. Talibanit räjäyttivät vuonna 2001 suuret Buddhan patsaat Bamiyanin maakunnassa Afganistanissa. Aikaisemmin patsaita olivat jo yrittäneet tuhota islamilaiset hallitsijat 1600- ja 1700-luvulla tykkitulen avulla (Nadir Šah ja Aurangzeb).Flood, F. B.: Between cult and culture: Bamiyan, Islamic iconoclasm, and the museum. The Art Bulletin 84 (2002), 651–655.

Keväällä 2015 sosiaalisessa mediassa levisi Isis-järjestön video, jossa museossa ja ulkona olevia patsaita ja reliefejä tuhotaan moukareilla. Osa tuhotuista patsaista on peräisin muinaisesta Hatran kaupungista, joka on Unescon maailmanperintökohde. Isis tuhosi myös temppeleitä, kirkkoja ja arvokkaita käsikirjoituksia.

Reformaation kuvainraasto

Beeldenstorm

pienois|Kuvainraasto 20 elokuuta 1566. Miehet repivät alas pyhien patsaita kirkossa, rikkovat ikkunoita ja tuhoavat maalauksia. Katolisessa perinteessä kuvien käyttö kirkoissa on perinteisesti värikästä ja runsasta. Ortodoksisessa kirkoissa taas ikonien asema on keskeinen ja niitä esitetään runsaasti.