Sabino on hevosten kirjavuuden muoto, joka vaikuttaa karvan ja ihon väriin. Hyvin laaja epäsäännöllisten kuvioiden kirjo hyväksytään sabinoiksi. Termin tiukimmassa merkityksessä "sabino" viittaa Sabino1-geenin (SB1) tuottamiin kuvioihin. SB1-geenille on kehitetty DNA-testi. Jotkin hevosalan ihmiset kuitenkin kutsuvat mitä tahansa SB1-tyyppiä muistuttavaa kuviota "sabinoksi" jopa silloin, kun testi on osoittanut, ettei yksilö kanna geeniä. Termin käyttö muille kuin SB1-geenin aiheuttamille "sabinokuvioille" roduissa, joissa SB1-geeni ilmeisesti ei esiinny, on kiivaan väittelyn aihe sekä tutkijoille että hevosten kasvattajille.
Sabinokuvion piirteitä ovat sekakarva valkoisten merkkien reunoilla, valkoiset läikät vatsan alueella, epäsäännölliset pään merkit ja erityisesti valkoisen leviäminen silmien ympärille tai alaleukaan, sukkien ulottuminen etupolvien tai kintereiden yli ja "roiske"- tai "pitsikuviot" missä tahansa vartalolla mutta erityisesti vatsalla. Joillakin sabinoilla on päistärikkömäistä kuviointia osassa runkoa, erityisesti kyljillä ja kupeilla. Joillakin sabinoilla on yksi tai kaksi tummaa jalkaa, mutta useimmilla kaikissa neljässä jalassa on sukat. Sekä sinisiä herasilmiä että ruskeita silmiä esiintyy. Äärimmillään SB1-geeni voi homotsygoottina tuottaa melkein täysin valkoisen värin, johon liittyy pigmentitön tai vain osittain pigmentoitunut iho. Joidenkin sabinogeenin muotojen arvellaan olevan yleisin syy yksiväristen hevosten laajoihin valkoisiin merkkeihin päässä ja jaloissa. Sabinon laajimmat määritelmät luokittelevat sabinoiksi jopa sellaiset hevoset, joilla on vain hieman valkoista leuassa tai alahuulessa.
Vaikka Sabino 1 -geeni voi tuottaa täysin valkoisia hevosia, mikään sabinokirjavuuden muoto ei liity Lethal White -syndroomaan.
Sabino1-geeni thumb|Klassiset sabinomerkit: valkoisia laikkuja vatsassa, kintereen ylittävät sukat, valkoista leuassa ja leveä valkoinen pään merkki. Vuonna 2005 Kentuckyn yliopiston tutkijat löysivät Sabino1-geenin. Sabino1-geeniä ja siihen liittyvää kuviointia esiintyy muiden muassa miniatyyrihevosilla, quarterhevosilla, paint-hevosilla, tennesseenwalkereilla, missourinfoxtrottereilla, mustangeilla ja aztecahevosillaBrooks, Samantha (2005). "The SNP was found among American Miniature Horses, American Paint Horses, Azteca, Missouri Fox Trotters, Shetland Ponies, and Spanish Mustangs." On huomattavaa, että Sabino1-geeni puuttuu muun muassa arabianhevosilta, englannintäysiverisiltä, shirehevosilta ja clydesdalanhevosilta. Näiden ja muiden rotujen sabinonkaltaisten kuvioiden arvellaan johtuvan monista eri geeneistä. Tutkijat nimesivätkin löytämänsä alleelin "Sabino1":ksi, koska odottivat löytävänsä geenit, jotka voitaisiin nimetä vastaavasti "Sabino2":ksi, "Sabino3":ksi ja niin edelleen.Brooks, Samantha, et al (2005). "Consequently, we anticipate future discoveries of other genes encoding different sabino phenotypes (possibly designated SB2, SB3, etc)."
Vaikka Sabino1-geeni voi tuottaa täysvalkoisia hevosia, eivät Sabino 1 -tyypin kirjavuus tai muut sabinotyypit liity Lethal white -syndroomaan. Lethal white -syndroomaa sairastavat varsat syntyvät kokovalkoisina tai melkein valkoisina, mutta niillä on epämuodostunut suolisto ja ne kuolevat poikkeuksetta kolmen vuorokauden sisällä syntymästä. Lethal white -kantajat voidaan tunnistaa DNA-testillä.
Sabino1-kuvio Heterotsygootisti SB1-geeniä kantavilla hevosilla on selkeä valkoinen kuviointi. Pigmentöitymätön valkoinen karva kasvaa pigmentittömästä vaaleanpunaisesta ihosta. Sabino1-kuvioon kuuluu yleensä epäsäännöllisiä ja epätarkkarajaisia valkoisia läikkiä päässä ja jaloissa. Näiden läikkien lisäksi kuvioon yhdistyvät usein myös valkoiset läikät vatsalla. Rungon kuvioiden reunojen sekakarvaisuus on myös tyypillinen Sabino1-tyypin piirre erityisesti heterotsygoottikantajilla.Brooks, Samantha, et al (2005). "[W]hite patches often extend to include the belly and midsection, either as distinct areas of white hair, or as a diffuse scattering of white hairs resembling roan."
Sabino1-tyypin hevosilla on tyypillisesti vähintään kaksi korkeaa sukkaa ja valkoisia läikkiä tai sekakarvaa vatsassa tai kupeilla, ja kuvioiden reunat ovat epätasaiset.Brooks, Samantha et al (2005). "Horses characterized as having a Sabino 1 white spotting pattern possessed 3 out of 4 of the following characteristics: 1) two or more white feet or legs, 2) blaze (white patch extending the length of the face), 3) jagged margins around white areas, and 4) spots or roaning in the midsection." Lievä Sabino1-kuvio on usein vaikea erottaa tavallisista merkeistä; fenotyypit ovat samanlaiset. Herasilmät eivät liity Sabino1-tyypin kirjavuuteen, mutta tyypin hevosella voi olla herasilmät erillisen geenin vaikutuksesta.
Sabinovalkoisuus thumb|Sabinovalkoinen paso fino: pohjaväriä on vain hieman silmän ympärillä, turvassa ja korvissa. Homotsygootisti SB1-geeniä kantavat hevosilla on tyypillisesti vähintään 90-prosenttisesti vaaleanpunainen iho ja syntymästä asti valkoinen karva. Brooks, Samantha, et al (2005). "[H]omozygosity for the Sabino 1 gene may result in a phenotype exhibiting extensive white coat color, hereafter referred to as sabino-white in order to distinguish it from White (W)." Silmät ovat yleensä tummat. "Sabinovalkoisuus" terminä erottaa homotsygootit Sabino1-tyypin hevoset dominanttivalkoisista hevosista, joille jo yksi "valkoisuusgeeni" tuottaa valkoisen värin. Dominanttivalkoisia ja sabinovalkoisia hevosia voi olla täysin mahdotonta erottaa toisistaan ilman DNA-testiä.
Kaikki valkoiset hevoset eivät ole sabinovalkoisia tai dominanttivalkoisia. Muiden kirjavuustyyppien (kuten tobianon ja frame overon) yhdistelmät voivat tuottaa erittäin valkovoittoisia hevosia. Valkovoikot hevoset muistuttavat suurin piirtein sabinovalkoisia, mutta niillä on siniset herasilmät, vaaleanpunainen iho ja valkoisen sijaan kermanvaalea karva. Kimo hevonen voi olla aikuisena täysvalkoinen, mutta kimolla on tumma iho ja tumma varsaväri, ellei se kanna kimogeenin lisäksi myös jotain vaalentavasti vaikuttavaa, dominanttivalkoisuutta tai sabinoutta aiheuttavaa geeniä.
Periytyminen
Sabino1-lokus sijaitsee KIT-geenissä. Sabino1 on osittain dominoiva ominaisuus: jokaista genotyyppiä vastaa omanlaisensa fenotyyppi. Sekä Samino1 että monet muut hevosessa kokovalkoisuutta aiheuttavat lokukset sijaitsevat samassa geenissä, mutta ne erotetaan selkeästi toisistaan. "Dominanttivalkokirjavuus" sisältää monia erilaisia fenotyyppejä ja geenejä kun taas "Sabino 1" on varattu nimitykseksi geenille, joka homotsygoottina aiheuttaa kokovalkoisen fenotyypin.
Sabino1:n alleelit eli "versiot" ovat SB1 ja sb1. Hevosen villityypissä geeni on resessiivinen ja SB-1 -mutaatiossa dominoiva.
sb1/sb1 (myös n/n tai +/+) on homotsygootti resessiivinen eli villimuoto. Yksilöllä ei ole todellisia Sabino1-piirteitä, mutta sillä voi olla muista geeneistä johtuvia valkoisia merkkejä. SB1/sb1 (myös SB1/n tai SB1/+) on heterotsygootti sabino. Yksilöllä on Sabino1-piirteitä kuten rosolaitaisia valkoisia merkkejä ja valkoisia läikkiä tai sekakarvaa rungolla. SB1/SB1 homotygootti sabino, sabinovalkoinen. Yksilöllä on vaaleanpunainen iho ja syntymästään asti ainakin 90-prosenttisesti valkoinen väritys.
Emä Isä SB1SB1 SB1sb1 sb1sb1 SB1SB1 100 % SB1SB1 50 % SB1SB150 % SB1sb1 100 % SB1sb1 SB1sb1 50 % SB1SB150 % SB1sb1 25% SB1SB150 % SB1sb125% sb1sb1 50 % SB1sb150 % sb1sb1 sb1sb1 100 % SB1sb1 50 % SB1sb150 % sb1sb1 100 % sb1sb1
Yllä oleva taulukko esittää tiivistetyssä muodossa Mendelin perinnöllisyyden periaatteiden mukaisesti, ettei kaksi resessiivistä genotyyppiä (sb1sb1) voi koskaan tuottaa Sabino1-geeniä kantavaa varsaa riippumatta värin ulkonäöstä. Samojen periaatteiden mukaisesti ainoa tapa varmistaa sabinokirjava (SB1sb1) varsa on parittaa keskenään sabinovalkoinen (SB1SB1) ja ei-sabino (sb1sb1).
Sabino1:n aiheuttava mutaatio KIT-geenissä on yhden emäksen monimuotoisuus, joka on nimetty KI16+1037A:ksi.Brooks, Samantha et al (2005). "...base substitution for T with A in intron 16, 1037 bases following exon 16." Sabino1-mutaatio aihtuttaa eksoni 17:n ylihyppäämisen. Muut KIT-geenin lokukset tuottavat tobianon, päistärikkövärien ja yli kymmenen dominanttivalkoisen fenotyypit. Geeni yhdistetään myös ihmisten, hiirien ja sikojen pigmentittömiin iho- ja karvoitusalueisiin raajoissa ja keskilinjalla.
KIT-geeni vastaa suurelta osalta varhaisten pigmenttisolujen eli melanosyyttien kulkeutumisesta hermostopienasta lopullisiin asemiinsa ihossa. Geenin mutaatiot vaikuttavat rajoittavan melanosyyttien kulkeutumista, jolloin raajat ja keskilinja jäävät pigmentittömiksi. Muut tekijät kuten stokastiset tapahtumat ja toiset geenit vaikuttavat pigmentöitymättömän ihon ja karvoituksen määrään aikuisessa eläimessä.
Myös muissa eliölajeissa tunnetaan samankaltaisia fenotyyppejä. Esimerkiksi hiiren KIT-geenistä tunnetaan yli 90 mutaatiota, jotka tuottavat laajan kirjon fenotyyppejä valkovarpaisesta tummasta yksilöstä tummasilmäisiin valkoisiin ("bew" tai "dew").
"Sabinokuvio" ilman Sabino1-geenotyyppiä
Termi "sabino" voi Sabino1-genotyypin omaavien hevosten lisäksi kuvata yksilöä, jolla on Sabino1-tyyppiä muistuttavia merkkejä kuten rosoreunaiset korkeat sukat, leveä läsi ja sekakarvaa tai valkoisia läikkiä rungolla. Jotkin hevosalan ihmiset käyttävät termiä vieläkin laajemmin tarkoittamaan "suurimerkkisiä" tai "ylimerkkautuneita" yksilöitä tai sellaisia kuvioita, joihin liittyy valkoinen täplä alaleuassa tai -huulessa, irrallisia valkoisia läikkiä jaloissa tai sukkia, joissa on "silmänpako".
Hevosen valkoisiin merkkeihin vaikuttava genetiikka on monimutkaista. Jotkin kantakirjat pyrkivät välttämään merkkejä ja toiset taas suosivat niitä; tämän vuoksi ennen hevosen genomin kartoittamista ja suvun varmistamisen mahdollisuutta DNA-testein luotiin erilaisia sääntöjä "kirjavien" ja "ei-kirjavien" väritysten erottamiseksi. Nämä säännöt eivät perustuneet tunnettujen valkokirjavuusgeenien toimintaan, eikä monissa rotujärjestöissä olla vielä perillä nykyaikaisesta perinnöllisyystietämyksestä. Kaksi genotyypiltään tietyn krijavuusgeenin kannalta identtistä hevosta saatetaan tunnistaa "yksiväriseksi" ja "kirjavaksi" riippuen näkyvän kuvioinnin laajuudesta. Hevosen valkoisuuden lopullinen määrä ei myöskään riipu pelkästään tunnetuista valkokirjavuusgeeneistä. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi rautiailla on ei-rautiaita enemmän valkoista ja rautiasgeeniä piilossa kantavilla ei-rautiailla (genotyyppi Ee) enemmän valkoista kuin niillä ei-rautiailla, jotka eivät kanna rautiasgeeniä (genotyyppi EE). Valkokirjavuusgeenit vaikuttavat myös toisiinsa ja tuottavat yleensä yhteisvaikutuksen.
Tutkimuksen mukaan useat eri geenit ja mahdollisesti näiden geenien eri alleelit tuottavat niin kutsutusti normaalit valkoiset merkit. Myöhempien tutkimusten mukaan samaan genotyyppiin yhdessä sattuvat valkoisuusgeenit tuottavat yhdessä enemmän valkoista kuin kumpikaan geeni erikseen. Samankaltainen ilmiö esiintyy kirjavissa hevosissa, joilla on sekä tobiano- että frame overo -kuviot: nämä "tovero"-kuvioiset yksilöt ovat usein valkoisempia kuin pelkästään tobiano- tai frame overo -kuvioiset yksilöt. Samoin kaksi näennäisen yksiväristä hevosta, joilla on eri tekijöistä aiheutuvia valkoisia merkkejä, voivat yhdessä tuottaa jälkeläisen, jolla on enemmän valkoista kuin kummallakaan vanhemmista.
Sabinokuviot arabianhevosilla