Kiharakarvainen noutaja () on älykäs ja ystävällinen englantilainen koirarotu.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi kiharakarvaisen noutajan pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Ruskea kiharakarvainennoutaja Kiharakarvainennoutaja on melko kookas noutaja, jonka ihannesäkäkorkeus on uroksilla 69 cm ja nartuilla 64 cm. Rotu on helppo tunnistaa tiukasta, kehoa peittävästä karvamassasta. Turkin pitäisi olla täynnä pieniä kiharoita, jotka ovat lähellä nahkaa. Kiharoita esiintyy nistakyhmystä häntään, mutta muualla karvapeite on sileää. Ainoat hyväksyttävät värit tällä rodulla ovat musta ja maksanruskea.
Luonne ja käyttäytyminen Käyttäytymistä ja luonnetta rotumääritelmä kuvaa: ”Älykäs, rauhallinen ja luotettava. Rohkea, ystävällinen, itsevarma ja itsenäinen. Saattaa vaikuttaa pidättyväiseltä.” Ihanteellisesti kiharakarvainennoutaja on kuitenkin avoin, mutta voi olla hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan.
Tyypillisesti kiharakarvainennoutaja osaa rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. Se on kiinnostunut ympäristöstään ja on melko utelias eri asioita kohtaan. Ihanteellinen kiharakarvainennoutaja palautuu nopeasti kuormittavista asioista. Rodulla voi kuitenkin olla myös hieman pehmeyttä ja yleensä hieman pehmeät koirat ovat helpommin koulutettavissa.
Kiharakarvaisen noutajan käyttötarkoitus on rotumääritelmän mukaan noutaja. Tämä tarkoittaa koiran olevan pienriistan talteenottoon kehitetty rotu. Käytönnössä kiharakarvainennoutaja on kuitenkin monipuolinen metsästyskoira, jonka kanssa voi pyytää niin pienriistaa kuin suurempiakin saaliseläimiä.
Perinteisen käyttötarkoituksen ytimessä kiharakarvainennoutaja hakee laukauksen jälkeen ammutun linnun. Tavallisimmin noutajia hyödynnetään sorsastuksessa, kyyhkys- ja kanalintujahdissa.
Alkuperä pienoiskuva|Kiharakarvainennoutaja vuonna 1890 Kiharakarvainennoutaja polveutuu englanninvesispanielista ja on nykyisistä englantilaisista noutajaroduista vanhin. 1800-luvun alussa englanninvesispanieli risteytettiin Kanadasta tuodun labradorinnoutajan (joka tuolloin vielä tunnettiin saintjohninkoirana) kanssa, jonka lopputuloksena syntyi nykyinen kiharakarvainennoutaja. Erään teorian mukaan myös irlanninvesispanielia olisi käytetty sen kehittämiseen, ja Desmond Morriksen mukaan hieman myöhemmin jalostukseen käytettiin epäilemättä villakoiraa, jotta karvapeitteen kiharoista saatiin tiukempia.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 286. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Rotu kehitettiin alun perin lintujen ja vesiriistan metsästykseen. Se tunnustettiin viralliseksi koiraroduksi 1860. Kiharakarvainen- ja aaltokarvainennoutaja (tunnetaan nykyisin nimellä sileäkarvainennoutaja) ovat kaksi ensimmäistä virallistettua noutajarotua.
Terveys pienoiskuva|Kaksi kiharakarvaista noutajaa Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Kiharakarvainennoutaja tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, epilepsia, atopia ja allergiat.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 65 %:lla kiharakarvaisista noutajista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja silmäluomen kiertymistä ulospäin. Kiharakarvaisen noutajan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.
Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.
Kiharakarvaisella noutajalla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Kiharakarvaiset noutajat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Kirahakarvaisen noutajan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 26 %.
Katso myös
Kultainennoutaja Novascotiannoutaja Chesapeakelahdennoutaja
Lähteet Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004 Kiharakerho ry Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet
Aiheesta muualla
Physical Dog Owners guide
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Noutajat