pienoiskuva|Wrightin veljesten ensilento 17. joulukuuta 1903. Ilmailu eli lentoliikenne tarkoittaa ilmakehässä kulkevien lentokoneiden ja muiden ilma-alusten avulla tapahtuvaa henkilö- ja rahtiliikennettä. Yksitoista prosenttia maapallon väestöstä matkusti lentokoneella vuonna 2018.
Ilma-alukset voidaan jakaa ilmaa raskaampiin ja keveämpiin. Ilmaa raskaammat ilma-alukset voidaan jakaa kiinteäsiipisiin ja pyöriväsiipisiin. Lentokoneet ovat kiinteäsiipisiä. Pyöriväsiipisiin kuuluvat helikopterit ja gyrokopterit. Ilmaa kevyempiä laitteita ovat kuumailmapallot ja ilmalaivat.
Jako voidaan myös tehdä myös ilma-aluksen käyttötarkoituksen mukaan: Pääjako on siviili-ilmailu (engl. Civil Aviation) ja valtiollinen ilmailu (engl. State Aviation). Siviili-ilmailu jakautuu edelleen Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n luokittelun mukaan kaupalliseen ilmakuljetukseen, lentotyöhön ja yleisilmailuun.
Liikenneilmailu
Kaupallinen ilmakuljetus (engl. Commercial Air Transport, CAT) eli liikenneilmailu on ICAO:n määritelmän mukaan kaupallista lentoliikennettä, jossa kuljetetaan matkustajia, rahtia tai postia maksua tai vuokraa vastaan. Kaupallista liikennettä ovat reitti-, tilaus- ja taksiliikenne.
Reittilentoliikenne Historiaa
pienoiskuva|Delta Air Linesin Douglas DC-7 -potkurikone.
Reittilentoliikenne alkoi lentorahtina, lentopostin säännönmukaisena kuljettamisena muun muassa Yhdysvalloissa, 1920-luvulla. Muut lentoreitit olivat alussa meriliikenteen kanssa kilpailevia ja niiden ilma-aluksina toimivat lentoveneet ja ilmalaivat. Matkustajamäärä alkoi laajentua vasta 1930-luvulla, kun käyttöön tuli kokometallisia lentokoneita, joihin sopi yli kymmenen matkustajaa. Varsinainen lentomatkustamisen läpimurto tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Suihkukoneet puolittivat matkustusajat 1950-luvun lopulta lähtien, mutta lentämisen nopeus ei siitä ole juuri kehittynyt. 1980-luvulta alkaen on syntynyt suuri määrä pienemmiltä lentokentiltä isoille keskuskentille suuntautuvan syöttöliikenteen yhtiöitä. 1990-luvulta lähtien niin kutsutut halpalentoyhtiöt ovat tuoneet lentomatkustamiseen uusia kuluttajaryhmiä.
Suurimmat lentoyhtiöt 2000-luvulla
pienoiskuva|American Airlinesin Boeing 757-200 -matkustajalentokone.
Kymmenen suurinta lentoyhtiötä matkustajamäärin mitattuna ovat olleet 2000-luvulla alla olevan taulukon mukaiset yhtiöt. Suurten yhtiöiden lista ei ole muuttunut paljoa vuosikymmeniin: muutoksia ovat lähinnä PanAmin kaltaiset poistumat, Ryanairin tapaisten halpalentoyhtiön tulo ja Kiinan kansantasavallan lentomatkustuksen kasvu.
pienoiskuva|Delta Air Linesin Boeing 747, eli ”Jumbo Jet”
SijoitusYhtiö2009200820072006 IATA Economic Briefing – World Air Transport Statistics – June 2007 20051 Delta Air Lines 161 049 000 106 070 000 72 900 000 73 584 000 86 007 0002 Southwest Airlines 101 339 000 101 921 000101 911 00096 277 00088 380 000Southwest Airlines – Investor Relations 3 American Airlines 85 719 000 92 772 00098 162 00099 835 00098 038 000American Airlines Reports December Traffic4 United Airlines81 421 00086 412 00068 400 00069 265 00066 717 000 5 Lufthansa76 543 00070 543 00066 100 00053 400 00051 300 000Lufthansa Investor Relations Verkehrszahlen 6 Air France-KLM71 394 00073 844 00074 795 00073 484 00070 015 000Informations financières Air France-KLM7 China Southern Airlines66 280 000 57 961 00056 900 00048 512 00043 228 0008 Ryanair65 300 00057 647 00049 030 00040 532 0009 Continental Airlines62 809 000 66 692 00053 700 00055 925 00057 547 00010 US Airways 51 016 000 54 776 000
Finnair kuljetti vuonna 2007 kaikkiaan 8,8 miljoonaa matkustajaa.
Charter-lennot Reittilentojen lisäksi matkailun lentokuljetuksissa toimii vähemmän tunnettuja niin sanottuja Charter-lentoyhtiöitä. Osa niistä on matkatoimistojen omistamia. Ne operoivat pääosin vuokrakoneilla (leasing) ja jossain määrin jopa vuokramiehistöillä. Myös reittilentoyhtiöt voivat myydä yksittäisiä charter-lentoja.
Charter-lentoja käyttävät yleensä matkatoimistot, jotka myyvät yksittäisiä paikkoja kuluttajille, ja suuret ryhmät, kuten urheilujoukkueet. Charter-lennot ovat myös yleistyneet kuluttajien keskuudessa sillä sopivien tilauslentojen löytäminen yksityisille ryhmille on helpottunut tilauslentoja välittävien yritysten kautta. Suomessa tilauslentoja välittää muun muassa Private Skies Oy.
Liikelennot pienoiskuva|Bombardier Challenger 605 -liikelentokone Pariisin ilmailunäytöksessä vuonna 2007.
Liikemiehiä ja valtiomiehiä kuljettavat kaupalliset liikelentoyhtiöt ja suurempien yritysten omat niin kutsutut business-lentokoneet eli liikelentokoneet. Liikelento kattaa toiminnan, jossa lennetään joko yrityksen tai yksityishenkilön omistamalla lentokoneella koneen ohjaajan omatessa ammattilentäjän lupakirjan ellei ohjaaja ole omistaja. Liikeilmailun (Business Aviation) yrityksiin kuuluu esimerkiksi suomalainen Jetflite. Koneita käytetään yleensä myös ambulanssilennoilla, kts. lentotyö.
Helikopteri on käytössä pyrittäessä tuomaan ihmisiä kaupunkien keskustaan, toisin sanoen kaupallinen toiminta on pääosin liikelentämistä. . Helikopterireittiliikenteestä hyvä esimerkki oli Copterline-yhtiön Helsinki–Tallinna-reitti.
Lentorahti pienoiskuva|FedExin McDonnell Douglas MD-11 -rahtilentokone. Lentorahdin kuljetuksessa yhdysvaltalainen FedEx on merkittävin toimija. Saksan postin omistama DHL on toinen suuri yrittäjä. Lentorahti kuljettaa nykyisin maailmankaupan arvosta merkittävän osan. Muita merkittäviä pikarahtiyhtiöitä ovat UPS ja TNT.
Lentotyö
Erityislentotoiminnalla eli lentotyöllä (, AW) tarkoitetaan mitä tahansa muuta toimintaa kuin kaupallista ilmakuljetusta eli liikenneilmailua, kun ilma-alusta käytetään muun muassa ilmakuvauksen, kartoituksen, partioinnin (muun muassa metsäpalot), maatalouden ja rakentamisen tarpeisiin. Erityislentotoimintaa on myös laskuvarjohyppylennot ja taitolennot sekä purjekoneiden hinaus ja mainoshinaus. Kaupalliseen erityislentotoimintaan vaaditaan Trafin lupa tai ilmoitus Trafiin.
Uudet säännöt erityislentotoiminnasta () tulivat sovellettaviksi 21. huhtikuuta 2017.
Yleisilmailu
Yleisilmailu (, GA) kattaa käsitteenä kaikki muut siviili-ilmailun toiminnot paitsi Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n määrittelemän kaupallisen ilmakuljetuksen (, CAT) eli liikenneilmailun ja erityislentotoiminnan eli lentotyön (, AW).
Sotilasilmailu
Sotilasilmailu kattaa sotilaallisen lentotoiminnan sodan ja rauhan aikana hävittäjä-, pommittaja-, rynnäkkö-, kuljetus-, tiedustelu-, tulenjohto- ja niin edelleen lentokoneilla sekä taistelu- ja kuljetushelikoptereilla sekä miehittämättömillä lentokoneilla sekä lentokoulutuksen näihin tehtäviin. Suomessa tämän tehtävän toteuttaa Suomen ilmavoimat.
Useissa suurissa maissa on lisäksi armeijan ja laivaston ilma-ase. Muut ohjukset kuin ilma-aluksista laukaistavat eivät kuulu sotilasilmailuun, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa pääosa mannertenvälisistä ohjuksista on Yhdysvaltain ilmavoimien alaisuudessa.
Alan säätely ja edunvalvonta
Kansainvälisen siviili-ilmailun säännöt on luotu Chicagon sopimuksessa vuonna 1944, joka oli pohjana Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) perustamiselle. Kunkin maan siviili- ja osin myös sotilasilmailua hallitsee maan ilmailulainsäädäntö. Suomen ilmailua hallitsee ilmailulaki ja tätä tehtävää toimeenpaneva elin on Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Se myöntää ilmailun lupakirjat ja antaa lentokonetyypeille luvan lentämiseen ja muun muassa katsastaa lentokoneet.
Lentoliikenteen etuja ajaa kansainvälisesti kansainvälinen ilmaliikenneyhdistys, Kansainvälinen ilmakuljetusliitto (IATA). Yhdysvalloissa ja Euroopassa vaikuttavat omat alueelliset yhdistyksensä.
Suomessa yleisilmailijoiden etua valvoo on Suomen Ilmailuliitto ry (SIL) ja Suomen Moottorilentäjien liitto AOPA Finland.
Lennonvarmistuspalvelut thumb|Lennonjohtotorni Schipholin lentoasemalla Amsterdamissa.
Lennonjohto tai -hallinta kohdistuu kaikkeen lentoliikenteeseen valvotussa ilmatilassa. Sen vaatimuksia ajaa eniten reittilentoliikenne. Valvottua ilmatilaa ovat muun muassa lentokenttien lähialueet ja lentoväylät. Ilmailulain mukaiset säännöt pätevät myös valvomattomassa ilmatilassa.
Lennonjohto näkyy ulkopuoliselle parhaiten lennonjohtotornissa ja lentokoneiden nousussa ja laskussa. Lennonjohdon infrastruktuuria ovat lennonjohdolla varustetut lentokentät ja lentopaikat ilman lennonjohtoa, VOR, DME, GPS ynnä muut navigaatiojärjestelmät, VHF-radiopuhelinliikenteen linkkiasemat. Se vaikuttaa myös visuaalisen lentämisen säärajoihin.
Suomessa lentoreitti- ja lennonvarmistuspalveluista vastaa valtion kokonaan omistama Air Navigation Services Finland (ANS Finland), pois lukien Mikkelin ja Seinäjoen lentoasemat. Maaliskuun 2017 loppuun saakka lennonjohtopalveluista Suomessa vastasi Finavia.
Lentokoneteollisuus
pienoiskuva|Cessna 120 vuodelta 1947.
Lentokoneteollisuus suunnittelee, valmistaa ja enenevästi myös huoltaa lentokoneita. Lentokoneteollisuuden historia lyhyesti: Lentokoneiden valmistus syntyi harrastusilmailun pohjalta ja muuntui ensimmäisen maailmansodan kautta teollisuudeksi. Sotaa seurasi alan hiipuminen ja uusi nousu toista maailmansotaa edeltävän kilpavarustelun ja sodan kautta. Kylmä sota jatkoi lentokoneteollisuuden nousukautta ja roolia sotilaallisen huipputeknologian ja kansallisen turvallisuuspolitiikan symbolina pohjoisen pallonpuoliskon maissa. Lentokonetehtaita oli valtaosassa vauraammista maissa siirtyen 1960-luvulta lähtien enenevästi suurten yhtiöiden päätuotteiden lisenssi- ja osavalmistukseen. Pienempien maiden lentokoneiden valmistuskyky liittyi yleensä sotilaskoneisiin, katso esimerkiksi Suomen lentokoneteollisuus ja Valtion lentokonetehtaan historia. Useimpien pienempien maiden lentokoneteollisuus hiipui toisen maailmansodan jälkeen eikä 2000-luvulla enää valmista kokonaisia lentokoneita vaan kuuluu ilmavoimiensa koneiden huollon lisäksi siviili- tai sotilaslentokoneiden alihankintaketjuun. Suuria lentokonetehtaita sijaitsee etenkin Yhdysvalloissa (Boeing), Venäjällä (MiG, Suhoi, Tupolev, Iljušin), Saksassa (Airbus), Ranskassa (Airbus, Dassault), Kanadassa (Bombardier), Englannissa (British Aerospace), Italiassa (Alenia). Monet kehittyvät maat kuten Kiina (AVIC), Intia (Hindustan Aeronautics), Brasilia (Embraer) ja Indonesia ovat 1940-luvulta alkaen 2000-luvun alkuun mennessä luoneet oman kansallisen lentokoneteollisuuden.
Purjelento
Purjelento on ollut merkittävin ilmailuharrastus 1930-luvulta alkaen. Monissa maissa valtio on tukenut sitä merkittävästi, esimerkiksi Ranskassa valtio rahoitti jopa 80 % purjelentokerhojen kalustosta vielä 1960-luvulla. 1930-luvun Saksassa ja Neuvostoliitossa purjelennolla oli yhteyksiä ko. maiden sotilasilmailun kehittämiseen. Myös Suomen ilmailuliiton edeltäjä Suomen ilmapuolustusliitto painotti maanpuolustuksellista lentämistä syksyyn 1944 asti.
Suomen purjelentotoiminta kattaa koko maan. Purjelennon piti olla vuoden 1940 Helsingin kesäolympialaisten laji. Lajin kilpailutoiminta on vilkasta edelleen. Suomessa on valmistettu muun muassa PIK-purjelentokoneita 1930-luvulta alkaen 1980-luvulle saakka.
Laskuvarjohyppy
Laskuvarjo on ilmailun keksinnöistä vanhin. Leonardo da Vinci piirsi luonnoksia laskuvarjosta, mutta keksintö lienee paljon vanhempi. Laskuvarjohyppyjä kokeiltiin kuumailmapalloista ennen ilmaa raskaamman ilma-aluksen syntyä. Ensimmäinen laskuvarjohyppy tapahtui 22. lokakuuta 1797.
Ensimmäisessä maailmansodan jälkipuolella Saksa antoi lentäjiensä käyttöön ”elämänvarjon”. Englannissa sen epäiltiin heikentävän lentäjien taistelumoraalia. Laskuvarjohyppy tuli 1920-luvulla ilmailunäytösten suosikkiesitykseksi.
Sen sotilaallinen käyttö maavoimissa alkoi 1930-luvulla ensin Neuvostoliitossa ja sitten Saksassa. Suomessa laskuvarjojääkärien toiminta alkoi jatkosodan aikana. 1950-luvulta alkaen laskuvarjohyppy on kasvattanut suosiotaan harrastuksena.
Pienoisilma-alukset thumb|220px|Lennokin lennätystä.