Ivan Kyrylenko (2. joulukuuta 1903 Dnipropetrovskin piiri, Venäjän keisarikunta – 23. syyskuuta 1938Bertelsen, s. 460) oli ukrainalainen kirjailija.
Elämä ja ura Kyrylenko syntyi köyhään perheeseen Dnipropetrovskin piirissä. Hän kuului kirjallisiin järjestöihin, muun muassa Pluhiin ja VUSPP:hen. Kyrylenko julkaisi novellikokoelmat Vidstup (1926) ja Serhi Kova (1929) ja romaanit Avanposty (1933, ”Etuvartiot”) ja Vesna (1936, ”Kevät”) sekä Vybrane (1960, ”Valitut teokset”).
Kyrylenkon esikoisteos Kursy (1927) kuuluu siihen työläiskirjallisuuden lajiin, joka noudattaa tarkasti valmista kaavaa. Se liitetään työväenluokkaa käsittelevän uuden kirjallisuuden kulmakiviin. Teoksessa nuori puolueaktivisti perustaa uuden koulun työläisnuorten opintoja varten. Työläisnuorta edustaa rikollinen Kubanets, joka on kuin vangittu villieläin eikä kykene sopeutumaan kaupunkilaiselämään. Lajin kirjallisuudessa tapahtumaympäristö on päähenkilölle vieras, Kursyssä outo rooli koulun perustajana.
Kyrylenko kuului niihin puolueelle uskollisiin, jotka Stalinin vainojen aikana sai syytteen porvarillisesta nationalismista ja vangittiin. Monet teloitettiin, kuten Kyrylenko, monet vain katosivat. Kyrylenko oli itse ollut ilmiantamassa nationalismista muita kirjailijoita, kuten Petro Svašenkon (Lisovyi).Bertelsen s. 361
Kyrylenko piti 14. toukokuuta 1933 puheen itsemurhan tehneen Mykola H’vylovyin haudalla. H’vylovyi oli halveksinut häntä syvästi. Kyrylenko lausui haudalla, että teko oli H’vylovyin ”viimeinen valitettava virhe”. Dmytro Buzko luonnehti Kyrylenkoa sanoin: ”Arjessa hän on karkea, juoppo ja despootti.”Bertelsen s. 455 ja alaviite.
Viime vaiheet Kyrylenkoa vastaan oli aloitettu aineiston kerääminen jo 1936. Häntä oli 21. helmikuuta 1938 kotona odottamassa kaksi NKVD:n toimitsijaa. Kaikki helposti siirrettävä tavara takavarikoitiin, ja muut tavarat sinetöitiin kahteen asunnon huoneeseen. Ainoa kuulustelu käytiin 4. toukokuuta 1938, ja Kyrylenko kirjoitti sen pöytäkirjaluonnoksen itse omalla takavarikoidulla Remington-kirjoituskoneellaan. Oikeudenkäynnissä 23. syyskuuta 1938 Kyrylenko tunnusti rikoksensa valtiota vastaan ja anoi mahdollisuutta poistaa kansanvihollisen leiman. Hänet tuomittiin kuolemaan, ja tuomio pantiin täytäntöön samana päivänä. Kyrylenkon veli Oleksandr rohkeni anoa Kyrylenkon maineen puhdistamista vasta Nikita Hruštševin aikana, ja se myönnettiin 28. toukokuuta 1957.Bertelsen, s. 456–460.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Ukrainalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet