Omeljan Ohonovskyi (; 3. elokuuta 1833 Hryhoriv, Stanyslavivin piiri – 28. lokakuuta 1894 Lviv) oli ukrainalainen kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli Lvivin yliopistossa ukrainan kielen ja kirjallisuuden professori.
Ohonovskyin merkittävin teos on Istorija literaturyi russkoi (keskeneräinen). Teoksessa Studien auf dem Gebiete der ruthenischen Sprache (1880) hän osoitti ukrainan kielen venäjään nähden itsenäiseksi kieleksi ja selvitti – etenkin foneettiselta kannalta – ukrainan murteiden sisäisen aseman. Liitteenä oli hänen kielitieteellinen tutkimuksensa O ważniejszych właściwościach języka ruskiego (1888). Hänen ukrainan kieltä koskeviin näkemyksiinsä tuli voimakkaita vastaväitteitä venäläisiltä kriitikoilta, esimerkiksi 1890 Aleksandr Pypiniltä. Hänen vastauksensa Pypinille ja muille venäläisille herätti vilkasta keskustelua ja sai paljon tukea.
Ohonovskyi julkaisi myös teoksen Hristomatija starorusskaja kommentaarein sekä sanakirjan (1881) ja ukrainan kielen kieliopin. Kaunokirjailijana hän kirjoitti runollisen kertomuksen Krest (1860), kansanomaiset näytelmät Halška Ostrožka ja Fedko OstrožkiOhonovskij, Omeljan Nordisk familjebok, Uggleupplagan, osa 20, palsta 554. Nordisk familjeboks förlags 1914 ja satuja lapsille.
Ohonovskyi oli Prosvita-kulttuuriseuran perustajajäsen ja sen puheenjohtaja vuodesta 1877 kuolemaansa saakka ja myös Ševtšenkon tieteellisen seuran perustajajäsen. Hän vastusti puolalaistamista hyvin suorasanaisesti.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ukrainalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Ukrainalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1833 syntyneet Luokka:Vuonna 1894 kuolleet