thumb|Blaž Arnič
Blaž Arnič (31. tammikuuta 1901 Luče – 1. helmikuuta 1970 Ljubljana) oli slovenialainen säveltäjä ja urkuri.
Arnič muutti nuorena Ljulbjanaan opiskellakseen Stanko Premrlin johtamassa urkurikoulussa ja kirjautui 1926 Lucijan Marija Škerjancin sävellysluennoille. Hän opiskeli vuosina 1930–1932 Wienin konservatoriossa. Arnič opettajia Wienissä olivat muun muassa Egon Lustgarten ja Eugene Zador. Jälkimmäisen vaikutus Arničin uraan on merkittävä.
Arnič opetti palattuaan Ljubljanaan pianonsoittoa, johti kuoroja ja soitti urkukonsertteja. Hän opetti vuosina 1940–1943 musiikinteoriaa Ljubljanan musiikkiakatemiaan alaisuudessa toimineessa toisen asteen oppilaitoksessa, ja vuodesta 1945 kuolemaansa asti hän oli akatemian sävellystaiteen professori.
Arnič tunnetaan erityisesti sinfonisesta musiikistaan, vaikka hän sävelsi myös muun muassa kamarimusiikkia ja koraaleita. Hän sävelsi yhdeksän sinfoniaa ja useita sinfonisia runoja, joissa on vaikutteita Anton Brucknerilta ja Richard Wagnerilta. Arnič itse kielsi vaikutteet.
Arnič kehitti tietynläisen uusromanttisen tyylinsä, joka sai inspiraatioita muun muassa Slovenian maisemista ja ihmisistä. Arnič yhdisti myös teoksiinsa elementtejä kansanmusiikista, ja kansallismielisten teemojen lisäksi käsitteli uskonnollisia aiheita ja sodan tragedioita. Hänen sinfoninen runonsa Gozdovi pojejo (1945) palkittiin 1947 Slovenian merkittävimmällä taidetunnustuksella Prešeren-palkinnolla.
Lähteet
Aiheesta muualla Tietoa Blaž Arničista
Luokka:Slovenialaiset säveltäjät Luokka:Slovenialaiset urkurit Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1970 kuolleet