Jordanian hašemiittinen kuningaskunta () eli Jordania (الأردنّ, Al-ʼUrdunn) on valtio Lähi-idässä Israelin, Saudi-Arabian, Syyrian ja Irakin naapurina. Alue tunnettiin aikaisemmin nimellä Transjordania.
Jordanian aluetta ovat hallinneet vuosisatojen aikana monet Välimeren ja Lähi-idän suurvallat Egyptistä ottomaaneihin. Maailmansotien välisen ajan se kuului Britannian etupiiriin. Jordaniaa johtaa kuningas Abdullah II, joka peri valtaistuimen isältään kuningas Husseinilta tämän kuoltua vuonna 1999. Hussein johti maata lähes 50 vuoden ajan vuodesta 1952 vuoteen 1999.
Suurin osa maasta on kuivaa autiomaata, mutta maan keskiosassa sijaitseva Jordanin laakso on hedelmällinen, ja siellä viljellään muun muassa oliiveja ja eukalyptusta. Asukkaista valtaosa on arabeja, jotka kulttuurinsa perusteella jaetaan jordanialaisiin, palestiinalaisiin ja beduiineihin.
Historia
pienoiskuva|vasen|pysty|Meshan steela sisältää moabilaisen kuninkaan Meshan kuvauksia moabilaisten kapinasta Israelia vastaan. pienoiskuva|vasen|Palestiinan brittiläisen mandaatin itäinen osa muodosti Transjordanian emiraatin. Jordaninlaaksossa on runsaasti arkeologisia todisteita kivikautisesta asutuksesta. Pronssikaudella alueen kaupungit kävivät vilkasta kauppaa Egyptin kanssa.Jordan region in antiquity Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989
Ajanlaskun alkaessa aluetta hallitsi kolme kansaa: juutalaiset Herodes Suuren johdolla, kreikkalaiset mukaan lukien heidän hallitsemansa seleukidien jälkeläiset sekä nabatealaiset. Nabatealaiset olivat aluksi paimentolaisia, mutta asettuivat paikalleen ja rakensivat pääkaupungikseen Petran kaivertamalla monet sen rakennuksista hiekkakiveen.The Mysterious Nabateans History of Jordan. Viitattu 14.12.2010
600-luvun alun paimentolaisvalloitusten tuloksena nykyisen Jordanian alueesta tuli osa arabivaltakuntaa, jonka ensimmäinen tunnettu hallitsija oli Muawija. Vuonna 750 valta kalifaatissa siirtyi abbasididynastialle. Aijubidit hallitsivat aluetta 1100–1200-luvuilla. Mamelukit kaappasivat alueen itselleen vuonna 1260.Islam and Arab Rule Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989
Mamelukkien valta päättyi, kun Osmanien valtakunta valloitti Egyptin 1517. Jordania oli Osmanien alueen takamaata, eikä sitä juuri kehitetty kolmeensataan vuoteen. Mekkaan kulkevat pyhiinvaeltajien karavaanit olivat tärkeä tulonlähde, ja niitä suojeltiin.Ottoman Rule Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989
1880-luvulta alkaen alueella nousi kaksi kansallismielistä liikettä: arabien ja juutalaisten. Molemmat tähtäsivät kansojensa yhdistämiseen ja itsenäisen isänmaan muodostumiseen. Palestiinan alueella kansojen edut olivat ristiriidassa.Arab Nationalism and Zionism Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989 Osmanien vallan murentuessa arabien itsenäisyyshaaveet voimistuivat. Tuleva kuningas Abdullah I tiedusteli brittien tukea mahdolliselle itsenäisyystaistelulle. Hänen isänsä Hussein aloitti kiivaan kirjeenvaihdon Egyptin brittihallinnon kanssa, ja kesäkuussa 1916 hän julistautui arabien kuninkaaksi. Liittoutuneet tunnustivat hänen valtapiirikseen vain pienen Hijazin alueen, muut arabit eivät sitäkään. Vuonna 1916 solmittu salainen Sykes–Picot-sopimus jakoi Osmanien valtakunnalta vallattavat alueet Britannian ja Ranskan etupiireihin. Vuonna 1917 Balfourin julistuksessa ilmaistiin avoimesti Britannian tuki juutalaisten valtiohaaveille.First World War Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa entisestä Osmanien valtakunnasta jaettiin. Britit irrottivat 80 prosenttia Palestiinan mandaatistaan Transjordanian emiraatiksi (trans-Jordan = Jordanin takana). Siitä tuli itsehallinnollinen osa brittien hallinnoimaa Palestiinan mandaattia Kansainliiton hyväksynnän mukaan. Brittihallinnon alaisuudessa Transjordaniaa hallitsi kuningas Abdullah I. Jordania itsenäistyi brittien hallinnosta vuonna 1946. Viitattu 30.4.2010 Israelin perustamisen jälkeen 24. huhtikuuta 1950 maahan liitettiin myös se osa Palestiinasta, jota nykyisin sanotaan Länsirannaksi. Britit hyväksyivät liitoksen kolme päivää myöhemmin.
Husseinin kausi Kuningas Hussein hallitsi maata vuosina 1953–1999. Hän nousi valtaan viisitoistavuotiaana isoisänsä salamurhan ja isänsä lyhyen valtakauden jälkeen. Kuningas Abdullah ammuttiin heinäkuussa 1951 Al-Aksan moskeijan portailla, yhdellä islamin pyhimmistä paikoista. Hänen poikansa Talalin lyhyen valtakauden aikana otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka teki Jordaniasta perustuslaillisen monarkian, jossa kuninkaalla on vahvat valtaoikeudet. Skitsofreniasta kärsinyt Talal luopui vallasta poikansa hyväksi. Englannissa opiskellut Hussein palasi kotiin, mutta häntä ei voitu kruunata ennen täysi-ikäisyyttä toukokuussa 1953.Hashemite Kingdom of Jordan Jordan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989.
Kuninkaana Hussein tasapainotteli taitavasti Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Britannian, eri arabivaltojen ja Israelin välissä läpi sotien ja kaappausyritysten. Husseinia pidettiin käytännönläheisenä rauhaa ja demokratiaa korostaneena hallitsijana. Vuonna 1958 Jordania ja Irak solmivat lyhytaikaisen valtioliiton, Arabifederaation, vastauksena aiemmin perustetulle Yhdistyneelle arabitasavallalle, mutta se purkautui jo samana vuonna Irakin kuninkaan Faisal II:n kuoltua vallankaappauksessa. Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel miehitti Länsirannan, ja maahan tuli lukuisa joukko palestiinalaispakolaisia, joiden fedayeen-taistelijat jatkoivat sotaa Israelia vastaan Jordaniasta käsin. Palestiinalaisjärjestöjen kasvava vaikutusvalta oli uhka maan turvallisuudelle. Syyskuussa 1970 käytiin sittemmin mustana syyskuuna tunnettu sisällissota, jossa palestiinalaisten järjestöt karkotettiin Libanoniin. Vaatimuksistaan Länsirannan alueeseen Jordania luopui lopullisesti vuonna 1988.
Lokakuun 1973 sodassa Jordania lähetti prikaatin Syyriaan taistelemaan Israelia vastaan, mutta maiden välisellä rajalla ei käyty taisteluja. Vuonna 1974 Hussein tunnusti PLO:n ainoaksi palestiinalaisten edustajaksi, mutta vuonna 1986 hän katkaisi kaikki yhteydet PLO:hon ja määräsi sen toimiston suljettavaksi. Vuonna 1991 Jordania aloitti neuvottelut Madridissa ja solmi rauhansopimuksen Israelin kanssa 26. lokakuuta 1994.
Husseinin jälkeen Kuningas Hussein kuoli vuonna 1999 syöpään, ja kuninkaaksi nousi Husseinin poika Abdullah Ibn Hussein eli Abdullah II. Abdullah II:n kaudella Jordania on tehnyt yhteistyötä naapuriensa kanssa. Se sopi vuonna 2001 Syyrian ja Egyptin kanssa sähköverkon vahvistamisesta ja vuonna 2002 Israelin kanssa meriveden pumppaamisesta Punaisestamerestä Kuolleeseenmereen.
Al-Qaida ilmoittautui syylliseksi vuonna 2005 useisiin ammanilaisiin hotelleihin yhtä aikaa tehtyihin itsemurhaiskuihin, joissa kuoli yhteensä 60 henkeä. Järjestöä on epäilty myös muista iskuista.
Arabikevään 2011 jälkimainigeissa Jordaniassa nähtiin laajoja mielenosoituksia. Mielenosoittajat ilmaisivat halunsa muuttaa maansa parlamentaariseksi demokratiaksi. Vuosina 2011, 2016 ja 2020 Jordanian perustuslakiin tehtiinkin useita muutoksia. Vuonna 2022 tehty uudistus siirtää kuitenkin entistä enemmän valtaa kuninkaan ja hänen eri neuvostojensa käsiin.
Vuonna 2021 kuningas Abdullah pidätytti velipuolensa prinssi Hamzahin ja kaksikymmentä muuta hovin jäsentä syytettyinä kapinan valmistelusta.
Vuonna 2023 Israelin hyökkäys Gazaan kosketti läheltä jordanialaisia, joista noin neljäsosa on palestiinalaissyntyisiä. Mielenosoituksiin osallistui tuhansia ihmisiä.
Politiikka left|200px|thumb|Jordanian kuningas Abdullah II vuonna 2008. Vuonna 1951 säädetyn perustuslain mukaan Jordania on perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaalla on vahvat valtaoikeudet. Kuninkaalla on oikeus nimittää pääministeri, vahvistaa lait ja hajottaa parlamentti.
Vallankaappausyrityksen jälkeen 1957 kuningas Hussein hajotti parlamentin. Vuonna 1989 pidettiin vaalit, ja 1992 sallittiin poliittiset puolueet. Rauhansopimus Israelin kanssa solmittiin vuonna 1994. Vuosina 1989 ja 1993 pidettiin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Vuoden 1997 vaaleja islamilaiset puolueet boikotoivat kiistellyn vaalilain vuoksi. Jordanian islamistinen toimintarintama (IAF) osallistui sekä 2003 että 2007 vaaleihin, mutta heikoin tuloksin, mistä se syytti vaalivilppiä.
Äänestysprosentti on ollut jatkuvasti alhainen. Suvut ja klaanit ovat vahvempia poliittisia ja yhteiskunnallisia verkostoja kuin puolueet. Politiikka on paljolti vastakkainasettelua monarkiaa tukevien maaseudun beduiiniheimojen ja palestiinalaisiin kytköksissä olevan pääosin kaupunkilaisista koostuvan Muslimiveljeskunnan välillä.
Jordaniassa on kaksikamarinen parlamentti. 110-jäseniseen edustajainhuoneeseen valitaan edustajat nelivuotiskausille yleisellä äänioikeudella. Yhdeksän paikkaa on varattu kristityille, kaksitoista naisille ja kolme tšerkesseille ja tšetšeeneille. Kuningas nimittää 65-jäsenisen senaatin neljäksi vuodeksi kerrallaan, mutta mandaatin voi uusia. Kuningas voi jättää parlamentin päätökset vahvistamatta, hajottaa parlamentin ja vaihtaa pääministeriä.
Kuningas ja ministerit käyttävät toimeenpanovaltaa. Kuninkaalla on päätöksiin veto-oikeus, joka voidaan ohittaa kansalliskokouksen molempien kamarien kahden kolmasosan enemmistöllä. Kuningas hallitsee myös armeijaa ja tiedustelupalvelua (Dairat al-Mukhabarat al-Ammah; GID).
Ulkosuhteissa hallituksen maltillinen linja on usein ristiriidassa palestiinalaisten ja islamistien lähestymistavan kanssa. Jordania on yksi Israelin kanssa rauhan solmineista arabimaista ja Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen alueella.
Hallinnollinen jako
thumb|350px|Jordanian kuvernementit Jordania jakautuu kahteentoista kuvernementtiin (muhafazat, yksikössä muhafazah). Jokaista niistä johtaa kuninkaan nimittämä kuvernööri, jolla on yksin valta eri hallinnonalojen toimissa ja kehityshankkeissa oman kuvernementtinsa alueella.
KuvernementtiPinta-alaJordan: Goveronates, Major Cities & Urban Localities - Statistics & Maps on City Population citypopulation.de. Viitattu 6.12.2010. Väkiluku (2008)Väestötiheys (as./km²) Ajlun 420 km² 134 500 320,2 Al 'Aqabah 6 900 km² 127 500 18,4 Al Balqa' 1 119 km² 391 900 350,2 Al Karak 3 495 km² 228 200 65,2 Al Mafraq 26 541 km² 275 000 10,3 Amman 7 579 km² 2 265 100 298,8 At Tafilah 2 209 km² 81 900 37 Az Zarqa 4 761 km² 871 600 183 Irbid 1 572 km² 1 041 300 662,4 Jarash 410 km² 175 500 428 Ma’an 32 832 km² 111 200 3,3 Madaba 940 km² 146 300 155,6
Maantiede thumb|Jordanian kartta. Jordania sijaitsee Akabanlahden ja Kuolleenmeren rannalla. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Syyria, koillisessa Irak, idässä ja etelässä Saudi-Arabia, lännessä Israel ja Palestiinan Länsiranta.
Jordanian korkein kohta on maan eteläosassa lähellä Saudi-Arabian rajaa 1 854 metriä korkea Jabal Umm ad Damin huippu ja matalin kohta Kuolleenmeren pinta 408 metriä keskimääräisen merenpinnan alapuolella.
Suurin osa maasta on kuivaa autiomaata, mutta länsiosassa sataa marras- ja huhtikuun välisenä aikana. Satunnaiset sateet tulevat tyypillisesti rankkoina kuuroina. Ammanin ilmasto on tyypillinen maan luoteisosalle.Country Guide: Jordan BBC Weather
Jordania on riippuvainen tuontienergiasta, ja sillä on edistyksellinen energiaohjelma. Maa käyttää tuulienergiaa ja pyrkii vähentämään tuontienergiankulutusta ottamalla aurinkoenergian laajasti käyttöön. Vesivarojen riittämättömyys ja aavikoituminen ovat maan ympäristöpolitiikan suurimpia haasteita.
thumb|left|Kallio Wadi Rumissa.