Ap- ja Bp-tähdet ovat spektriluokkiin A ja B kuuluvia kemiallisesti poikkeavia tähtiä (engl. chemically peculiar stars, mistä tulee "p"), joiden spektristä erottuu ylimäärin eräitä metalleja, kuten strontiumia, kromia ja europiumia. Lisäksi praseodyymiä ja neodyymiä havaitaan usein huomattavan suuria määriä. Nämä tähdet pyörivät paljon hitaammin kuin tyypilliset A- ja B-tyypin tähdet.
Magneettisuus Näillä tähdillä on poikkeuksellisen voimakas magneettikenttä. Tähden HD 215441 tapauksessa se on 33,5 kG (3,35 T) Ap-tähtien magneettikenttä on tyypillisesti muutamasta kilogaussista kymmeniin kilogausseihin. Kenttä näyttäisi olevan yksinkertainen magneettinen dipoli. Koska sen navat eivät ole pyörimisakselin suuntaisia, tähden pyöriminen aiheuttaa ajoittaista vaihtelua kentän voimakkuudessa.
Voimakkaiden magneettikenttien selitykseksi on esitetty kaksi teoriaa. Ensimmäinen on niin sanottu fossiilisen kentän hypoteesi, jonka mukaan kyse on tähtienvälisen aineen magneettikentästä, joka on jäänyt muodostuvan tähden "vangiksi". Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi tällaisia kenttiä havaitaan vain pienellä osalla A-tyypin pääsarjan tähdistä. Toinen selityksen mukaan tähden ydin toimii dynamon tavoin, mutta tämä ei selitä tähden pyörimisakselin ja magneettikentän napojen eroa, joka aiheuttaa kentän vaihtelua.
Lähteet
Luokka:Kemiallisesti poikkeavat tähdet