Himalajanmurmeli (Marmota himalayana) on Himalajalla osissa Bhutania, Intiaa, Kiinaa, Nepalia ja Pakistania tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
Taksonomia thumb|vasen|Murmeleja Pangong Tson seudulla Intian Ladakhissa. thumb|vasen|Murmeleja koloineen. Himalajanmurmeli voidaan jakaa kahteen alalajiin, M. h. himalayana sen levinneisyysalueen länsiosissa ja M. h. robusta itäosissa. M. h. himalayana on alalajeista himean vaaleampi. M. h. robusta turkissa on oranssin ja ruskean sävyjä. Kiinan puoella on edelleen värityksiltään poikkeavia M. h. robustan kantoja, joiden asema osana alajia ei ole täysin selvä.
Koko ja ulkonäkö Himalajanmurmelin ruumiin pituus on 475–670 mm ja hännän pituus 125–150 mm. Painoa sillä on 4 000–9 215 g. Turkki on väritykseltään vaalea. Selkäpuoli vaihtelee ruskeankeltaisesta keltaiseen. Selällä voi myös olla mustia tai hiilenharmaita laikkuja. Kuono on usein tummanruskea tai musta. Kuonon väritys voi jatkua myös otsalle. Hännänpää on musta tai hiilenharmaa.
Levinneisyys ja elinympäristö Himalajanmurmelin levinneisyysalue käsittää alueita Himalajan vuoristolla Bhutanissa Intiassa, Kiinassa, Nepalissa ja Pakistanissa. Murmelilajeista himalajanmurmeli on kaikkein eteläisin.
Lajia tavataan vuoristoniityillä, ruohikoilla ja aavikoilla hyvinkin vähäsateisilla seuduilla.
Elintavat Himalajanmurmeli on päiväeläin. Se elää yhteiskunnissa, joiden koko voi vaihdella huomattavasti. Joissakin voi olla yksittäisiä perheryhmiä ja joihinkin kuuluu yli 100 pesäkoloa. Yhteen perheryhmään kuuluu täysikasvuinen uros ja naaras, sekä niiden jälkikasvua. Saman ryhmän jäseniin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta sen ulkopuoliset yksilöt ajetaan tiehensä. Pesäkolot ovat hyvin syviä ja saattavat yltää jopa 10 metrin syvyyksiin. Kesäisin käytetyt kolot ovat tyypillisesti matalampia. Pesäkolon sisäänkäynnillä on usein suuri maakasa. Laji horrostaa 6–7-kuukauden ajan.
Naaraiden tiineys kestää noin 30 päivää. Poikasten keskimäärä vaihtelee alueittain 4,8–7 välillä. Poikaset lähtevät tarpeeksi kasvettuaan omalta kotialueeltaan. Naaraat alkavat lisääntyä toisena kesänään.
Himalajanmurmeli käyttää ravinnokseen heiniä, juuria, kukkia ja sipuleja. Kasvukausi sen levinneisyysalueella on hyvin lyhyt. Laji voi kuitenkin löytää ravintoa myös esimerkiksi kuluneilla laidunalueilla. Lajin pääasiallisia petoeläimiä ovat lumileopardi, susi, petolinnut ja paimentolaisten koirat.
Uhat ja suojelu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt himalajanmurmelin elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja sen kannan uskotaan olevan suuri. Kannan ei myöskään uskota laskevan nopeasti.
Lajilla eiole sitä kokonaisuutena uhkaavia tekijöitä. Paikallisesti se voi kärsiä metsästyksestä ja karjan ylilaidunnuksesta. Sitä pyydetään lihan ja turkisten takia. Sitä käytetään myös lääkkeisiin.
Lajia esiintyy useilla suojelluilla alueilla. Intiassa se kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen III.
Lähteet
Luokka:Murmelit