Vitali Aleksandrovitš Zakrutkin (, 27. maaliskuuta 1908 Feodosija – 9. lokakuuta 1984 Kotšetovskaja-na-Donu, Rostovin alue) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vitali Zakrutkin syntyi opettajaperheeseen. Hän valmistui opettajaksi, suoritti jatko-opintoja ja puolusti vuonna 1936 kandidaatinväitöskirjaansa Aleksandr Puškinin runoudesta. Samana vuonna Zakrutkin nimitettiin Rostovin pedagogisen instituutin venäjän kirjallisuuden laitoksen johtajaksi.
Zakrutkin osallistui kirjeenvaihtajana toiseen maailmansotaan, joka teki hänestä myös kirjailijan. Hän proosateostensa teemoja olivat sota ja jälleenrakennus. Romaani Uiva stanitsa (Plavutšaja stanitsa, 1950) sai Stalin-palkinnon vuonna 1951. Zakrutkinin pääteos on laaja perhekronikka Sotvorenije mira (”Maailman luominen”), joka ilmestyi kolmessa osassa vuosina 1955–1978. Se sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1982.
Zakrutkin kuului Venäjän SFNT:n kirjailijaliiton hallitukseen ja sihteeristöön sekä Literaturnaja Rossija -lehden toimitusneuvostoon. Kirjallisuusvirkailijana hän puolusti konservatiivisia arvoja. Kirjailijana häntä on luonnehdittu lahjattomaksi.
Suomennettu teos Uiva stanitsa (Plovutšaja stanitsa). Suom. Urho Ruhanen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1954.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1984 kuolleet