Katalonia

Katalonia (, , ) on itsehallintoalue Espanjassa. Sitä rajoittavat pohjoisessa Ranska ja Andorra, idässä Välimeri, etelässä Valencian itsehallintoalue ja lännessä Aragonian itsehallintoalue. Sen pääkaupunki on Barcelona.

Katalonia on yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta. Sen itsehallinto perustuu Espanjan perustuslakiin (esp. Constitución española de 1978) sekä Katalonian itsehallintolakiin (kat. Estatut d'Autonomia).

Katalonian parlamentti äänesti alueen itsenäisyydestä 27. lokakuuta 2017 julistaen Katalonian tasavallan. Espanjan keskushallinto mitätöi itsenäisyysjulistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa. Espanjan senaatti päätti itsehallintoelinten siirtämisestä väliaikaisesti keskushallinnosta riippuvaisiksi. Itsehallinto siirtyi takaisin Katalonian aluevaaleilla valitulle hallitukselle 2. kesäkuuta 2018.

Katalonian viralliset kielet ovat katalaani ja espanja, Val d’Aranissa myös oksitaani.Títol preliminar (articles 1-14) (Katalonian perustusasiakirja) Generalitat de Catalunya

Maantiede Katalonia rajoittuu pohjoisessa Pyreneiden vuoristoon, ja sitä edeltävään vuoristoiseen niin sanottuun Esi-Pyreneiden alueeseen. Pyreneiden korkeimmat huiput alueella yltävät noin 3 000 metriin. Katalonian länsiosissa on laaja tasankoalue, joka muuttuu vaihtelevammaksi rannikkoa lähestyttäessä. Tasankoa rikkovat useat jokiuomat, kuten Ebro. Pääkaupunki Barcelonaa ympäröi Collserolan vuorijono.

Ilmasto

Suurin osa Kataloniaa kuuluu lauhkeaan välimerelliseen ilmastoalueeseen, vain Aranin laakso kuuluu atlanttiseen ilmastoon. Kesä on kuuma ja suhteellisen kuiva, talvi leuto. Sademäärät ovat suurimmillaan keväisin ja syksyisin, jolloin sateet voivat tulla rankkasateina. Sisämaan ja rannikon ilmastossa on selviä eroja. Sisämaassa ilmasto on mannermaisempi, kesät kuumia ja kuivia ja talvet viileitä. Rannikolla lämpöerot tasoittuvat. Vuoristossa noin 1 500 metrin yläpuolisille alueille sataa talvisin pysyvä lumikerros. Korkeimmilla huipuilla vallitsee alppi-ilmasto

Vesistöt ja joet

Luontaisten vesistöjen osuus pinta-alasta on pieni, mutta Pyreneillä on joitakin pieniä järviä tai lampia. Suurimmat vesialueet muodostuvat padoista, joista suurimpia ovat esimerkiksi La Baells. Suuri osa luontaisista kosteikkoalueista, kuten Empordà, El Prat ja Ebron delta-alue, on joko kuivatettu, otettu muuhun viljelykäyttöön tai rakennettu. Luontaisten makeanvedenvarojen niukkuus ja saastuminen on ongelma kasvavan väestön, teollisuuden, matkailun ja maatalouden vedenoton takia.

Suurimmat joet ovat Ebro, Llobregat, Besos ja Gardener. Välimerellisten jokien virtausmäärät vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan, ja niitä on valjastettu 1950-luvulta lähtien. Tulviminen voi olla ongelma.

Rannikko

Katalonian rannikko on pohjoisessa suurimmalta osin kallioinen, mutta muuttuu etelämpänä tasaisemmaksi. Lomarakentaminen on voimakasta koko rannikon alueella, erityisesti Costa Bravan ja Tarragonan alueella. Barcelonan metropolialueella rantaviiva on lähes kokonaan rakennettu, mutta kaupungin edustalla on useita suosittuja hiekkarantoja.

Maakunnat pienoiskuva|Katalonian maakuntien rajat Katalonia jaetaan neljään maakuntaan (kat. , esp. ), jotka on nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Suluissa on väkiluku vuonna 2017.

Barcelona (5 576 037 asukasta) Girona () (755 716 asukasta) Lleida () (432 384 asukasta) Tarragona (791 693 asukasta)

Suurimmat kunnat KuntaAsukasluku (2017) Barcelona 1 620 809 L’Hospitalet de Llobregat 257 349 Badalona 215 848 Terrassa 216 428 Sabadell 209 931 Lleida 137 327 Tarragona 131 507 Mataró 126 127 Santa Coloma de Gramenet 117 597 Reus 103 123

Historia

Vanha aika Katalonian alueella on ollut asutusta jopa yli 50 000 vuoden ajan. Neandertalinihmisen asumisesta alueella on löydetty varmoja todisteita, kuten tulisijoja ja työkaluja50,000 year-old Neanderthal Barbecue Katalonian aluehallitus.. Kivikauden jälkeen alueella oli lukuisia iberiheimoja. Antiikin ajalla sinne saapui foinikialaisia ja kreikkalaisia kauppiaita, jotka perustivat Empúriesin satamakaupunginPhoenicians and Greeks in Catalonia Katalonian aluehallitus. Puunilaissotien aikaan noin vuonna 218 eaa. Empúriesiin rantautui roomalaisia, jotka valloittivat myöhemmin alueen ibereiltä ja hallitsivat sitä aina Rooman valtakunnan sortumiseen 400-luvulle saakkaL’hora de Roma Katalonian historiallinen museo.

Keskiaika ja itsehallinto Myöhemmin nykyisen Katalonian aluetta hallitsivat visigootit, joiden valta päättyi muslimivalloitukseen 800-luvulla. Katalonian pohjoisosissa muslimikausi jäi verrattain lyhyeksi, noin 80 vuodeksi, mutta eteläiset alueet kuten Lleida, Tarragona, Balaguer ja Tortosa olivat Al-Andalusin hallinnassa lähes neljä vuosisataa. Kaarle Suuri muodosti nykyisen Espanjan ja Ranskan välille eräänlaisen suojavyöhykkeen, Marca Hispanican, Ranskassa sijainneen frankkivaltakunnan ja Córdoban kalifaatin hallitsemien muslimialueiden väliin. Tätä aluetta hallitsivat pienet kreivikunnat, kuten Besalú tai Girona, joiden myöhempää liittoutumista pidetään Katalonian poliittisen yhteyden alkuna.El naixement d'una nació Katalonian historiallinen museo Myöhemmin muslimien vaikutusvalta alueella heikkeni ja kristityt kreivikunnat laajenivat etelään. Vuonna 785 frankit valloittivat Gironan ja vuonna 801 Barcelonan. Vuonna 988 kuningas Borrell II peruutti uskollisuuslupauksensa frankeille, mikä teki Kataloniasta itsenäisen de facto.Frontera d’Europa Katalonian historiallinen museo

Laajentuminen Valta siirtyi Barcelonan kreiveille. Vuonna 1137 Katalonia muodosti valtioliiton Aragonian kanssa, kun Barcelonan kreivi Ramón Berenguer IV solmi avioliiton Aragonian prinsessa Peronellan kanssaLa Corona d’Aragó, Katalonian historiallinen museo, Mhnat.net. Katalonia-Aragonia osallistui muslimeja vastaan käytyihin sotiin valloittamalla Valencian, Alicanten, Murcian ja Baleaarit. Murciasta valloittajat luopuivat Espanjan kuninkaiden hyväksi.

Córdoban kalifaatin hajotessa sisällissotaan vuonna 1031 Katalonia laajeni etelään valloittaen arabialueita. Valloitusten mukana tuli suuri islamilainen väestö. Kristityt valloittajat suhtautuivat muslimeihin suvaitsevaisesti. Nämä saivat jatkaa uskontonsa harjoittamista ja hallita itseään šarialain säädösten mukaisesti.Nirenberg 1996, s. 22–23

Välimerelliseksi merimahdiksi kohonnut Katalonia-Aragonia hallitsi alueita myös Italiassa, Kreikassa ja Ranskassa (Roussillon).

Aseman heikentyminen Katalonian vaikutusvalta väheni 1350-luvun jälkeen vallanperimyskiistojen, poliittisten ja sosiaalisten mullistusten, taloudellisen taantuman ja tautiepidemioiden kuten mustan surman aiheuttaman väkiluvun vähenemisen myötä.Temps de crisi Katalonian historiallinen museo Amerikan löytyminen 1492 vähensi Välimeren kaupankäynnin merkitystä ja vahvisti Espanjan asemaa. Kataloniasta tuli osa Espanjan kuningaskuntaa, kun Aragonian kuningas Ferdinand II ja Kastilian kuningatar Isabella I solmivat avioliiton. Katalonia säilytti liitossa itsehallinnon, jonka se menetti lopullisesti vasta Espanjan perimyssodassa vuonna 1714.

Historiallinen Katalonia ulottuu pohjoisessa Pyreneiden yli sisältäen Roussillonin historiallisen kreivikunnan, joka on kuulunut Ranskaan (Pyrénées-Orientalesin departementti) vuodesta 1659, jolloin solmittiin Pyreneiden rauha Ranskan ja Espanjan välillä.

Kumousaatteet

Katalonia menestyi 1700- ja erityisesti 1800-luvulla taloudellisesti, jolloin siellä koettiin teollisuusvallankumous ensimmäisten joukossa Espanjassa. Erityisesti tekstiiliteollisuuden merkitys oli suuri. Kansallismieliset aatteet heräsivät kansallisromantiikan kaudella 1800-luvulla.

Teollistumista seurasi 1850-luvulla työväenliikkeen synty. Anarkismi sai paljon jalansijaa Katalonian työväenliikkeen piirissä, ja katalonialaiset toimivat näkyvästi kansainvälisessä työväenliitossa. Työväenliike levisi myös maatyöväen keskuuteen. Esimerkiksi vuoden 1890 viinikriisi synnytti viinin vuokraviljelijöiden liikkeen, joka vuonna 1909 aloitti väkivaltaisen kapinan, jota kutsutaan traagiseksi viikoksi.

Francon diktatuuri 1939−1975 ja uudelleen demokratisoituminen Espanjan toisen tasavallan perustamisvaiheen aikana Katalonia ennätti julistautua itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1931, mutta Espanjan keskushallinto ei tunnustanut yksipuolista julistusta. Seuraavana vuonna hallitus myönsi Katalonialle itsehallinnon, mutta perui sen 1934 epäonnistuneen itsenäistymisyrityksen jälkeen. Itsehallinto palautettiin 1936 Kansanrintaman voitettua vaalit, jolloin Lluís Companys palasi Katalonian johtoon. Espanjan sisällissodassa Katalonia puolusti Espanjan tasavaltaa kenraali Francon johtamia kapinallisia vastaan. Kapinalliset valloittivat Barcelonan tammikuussa 1939, ja sota päättyi kapinallisten voittoon 1. huhtikuuta 1939, jolloin Franco julistautui yksinvaltiaaksi.

Katalonia joutui sodan jälkeen vainon kohteeksi: poliittiset vapaudet ja itsehallinto purettiin, katalaanin käyttö kiellettiin. Katalonian aluehallitus, generalitat, toimi maanpaossa yli 40 vuotta. Diktatuuri päättyi Francon kuoleman myötä 4. marraskuuta 1975, jolloin alkoi vuoteen 1978 kestänyt siirtymäkausi demokratiaan. Katalonialaiset vaativat itsemääräämisoikeutta, ja se toteutui, kun Espanjan hallitus päätti palauttaa itsehallinnon 30. syyskuuta 1977. Katalonian itsehallinto perustettiin vuonna 1978.

Pujolin kausi 1981−2003 Keskusta-oikeistolaisen Convergèncian ja kristillisdemokraattisen Unión yhdessä muodostama kansallismielinen puolue Convergència i Unió CiU hallitsi Katalonian politiikkaa puheenjohtaja Jordi Pujolin johdolla ensimmäisistä vapaista itsehallinnon ajan vaaleista vuodesta 1981 vuoteen 2003 saakka. Pujolin kaudella Kataloniaan rakennettiin nykyaikainen hallintomalli ja infrastruktuuri. Pujol teki useita hallitusliittoja Madridissa ensin Felipe Gonzálezin johtamien sosialistien ja vuonna 1996 José María Aznarin Kansanpuolueen kanssa.

2003−2010 Vuonna 2003 valtaan nousi kolmen puolueen muodostama enemmistöhallitus, ”Tripartit”. Hallituspuolueet olivat Katalonian sosialistien puolue PSC, joka on Espanjan sosialistisen puolueen PSOE:n katalonialainen sisarpuolue, itsenäisyysmielinen Esquerra Republicana de Catalunya ERC ja vasemmiston ja vihreiden liittoutuma Katalonian vihreä aloite – Yhdistynyt ja vaihtoehtoinen vasemmisto (ICV-EUiA). Puheenjohtajaksi nousi Pasqual Maragall.

Kolmen vasemmistopuolueen ensimmäinen kausi 2003–2006 toi joitakin muutoksia muun muassa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan alalla. Lisäksi vaalikaudella laadittiin ja käsiteltiin uutta itsehallinnon peruskirjaa. 18. kesäkuuta 2006 Katalonia hyväksyi uuden itsehallintolain kansanäänestyksessä, jossa 73,96 % äänesti lain puolesta ja 20,8 % vastaan. Äänestysprosentti oli alhainen: 49 %. Kausi oli myös riitainen ja skandaalien täyttämä ja se päättyi ennenaikaisiin vaaleihin sen jälkeen, kun ERC erotettiin aluehallituksesta.

Syksyn 2006 vaaleissa CiU sai niukasti eniten ääniä, mutta jäi oppositioon, kun kolme vasemmistopuoluetta muodostivat uuden liiton syksyn 2006 vaalien jälkeen. Paikallishallinnon puheenjohtajaksi nousi PSC:n uusi johtohahmo José Montilla, josta tuli ensimmäinen Katalonian ulkopuolella syntynyt puheenjohtaja. Vasemmistohallitus sai kutsumanimen "Entesa", jolla tarkoitetaan yhteisymmärrystä. Samalla aluehallitus halusi tehdä pesäeroa edellisen hallintokauden virheisiin. Vähitellen nimitys unohtui, ja liittoumaa kutsuttiin jälleen nimellä Tripartit.

2010-luvulla

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa 29. marraskuuta CiU sai 62 paikkaa, PSC 28, PP 18, ERC 10, ICV 10. Edellisiin vaaleihin verrattuna voittajia olivat CiU ja PP, häviäjiä hallituspuolueet. Uutena puolueena parlamenttiin sai neljä paikkaa itsenäisyysmielinen Solidaritat Catalana per la Independència (SI). Ciutadans säilytti kolme edustajaansa edellisistä vaaleista.www.portalelectoral.es Portal electoral Joulukuussa 2010 CiU:n johtajasta Artur Masista tuli uusi Katalonian puheenjohtaja, jonka johtamassa vähemmistöhallituksessa on pelkästään CiU:n edustajiaTelevision Española .