Etelä-Pohjanmaa () on maakunta, joka sijaitsee Länsi-Suomen alueella. Etelä-Pohjanmaa on kolmesta pohjalaismaakunnasta asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurin. Suomen maakuntien joukossa Etelä-Pohjanmaa on väkiluvulla mitattuna yhdeksänneksi suurin.https://www.epliitto.fi/vakiluku Etelä-Pohjanmaa rajautuu lännessä Pohjanmaahan, pohjoisessa Keski-Pohjanmaahan, idässä Keski-Suomeen ja etelässä Pirkanmaahan ja Satakuntaan.
Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan väkirikkain kaupunki ja Suomen 16. suurin kaupunki väkiluvun mukaan. Seuraavaksi suurimpia kuntia Etelä-Pohjanmaalla ovat Kurikka, Kauhava, Lapua ja Kauhajoki. Seinäjoen jälkeen useimmat Etelä-Pohjanmaan kunnista luokitellaan maaseutumaisiksi kunniksi, vaikka osalla niistä onkin kaupunkinimitys. Etelä-Pohjanmaa on Suomen ainoa nykymaakunta, jossa ei sijaitse yhtäkään niin sanottua vanhaa kaupunkia.
Etelä-Pohjanmaalla on vahva kulttuuri-identiteetti. Kulttuurialueena Etelä-Pohjanmaalla tarkoitetaan aluetta, johon kuuluvat nykyisistä maakunnista Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat. Yhdessä Keski-Pohjanmaan kanssa näistä kolmesta alueesta käytetään nimitystä pohjalaismaakunnat.
Etelä-Pohjanmaan vaakuna pohjautuu historiallisen Pohjanmaan kärppävaakunaan. Etelä-Pohjanmaan vaakunassa on sinisellä pohjalla kolme hopeista kärppää. Samat tunnukset toistuvat myös Etelä-Pohjanmaan lipussa.
Etymologia Etelä-Pohjanmaan nimi viittaa sekä maakunnan sijaintiin että historialliseen taustaan. Nimi muodostuu kahdesta osasta: Etelä- ja Pohjanmaa. Etelä viittaa maakunnan sijaintiin historiallisen Pohjanmaan eteläosassa. Sana Pohjanmaa tulee ruotsin kielen sanasta Österbotten, joka muodostuu sanoista öster (itä) ja botten (pohja). Pohjanmaa sijaitsi siis Ruotsin itäosassa ja alueen nimi vittaa sen sijaintiin maan pohjoisosassa. Etelä-Pohjanmaan nimi rajaa tietyn osan Pohjanlahden rannikkoalueesta.
Historia Esihistoriallinen aika ja asutuksen syntyminen Etelä-Pohjanmaan alue on entistä merenpohjaa. Maakunnan ensimmäiset asutukset ovat peräisin noin 8 000 vuoden takaa, jolloin rantaviiva kulki nykyisen Kauhajoen, Jalasjärven, Alavuden, Töysän, Lehtimäen, Alajärven ja Lappajärven kautta.Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 220 Maan kohoaminen mannerjään jälkeisen veden peitosta on yksi Etelä-Pohjanmaan esihistorian keskeisistä piirteistä. Aikakaudelta 6500–4200 eaa. löytyy alueen itä- ja eteläosista noin 100 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. Aikakauden kulttuurille ominaisia löytöjä ovat olleet kiviset reikänuijat ja pohjalaiset tasataltat. Kampakeraamisella aikakaudella Kyrönmaa näyttää olleen yksi maan tärkeistä asutuskeskuksista. Vasarakirveskulttuurin aikakaudella Etelä-Pohjanmaan alueelle on sijoitettu kivikauden lopulle jatkunut raja rannikon ja sisämaan välillä. Kiukaisten kulttuurin rikkaimmat löydöt ovat sijoittuneet Etelä-Pohjanmaalle.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 13
Pronssikaudella alueella syntyivät yhteydet Skandinavian maanviljelykulttuureihin. Rautakaudella asutus jatkui ja yhteydet skandinaviaan olivat yhä vallitsevia, Kyrönmaan ollessa yhä merkittävä keskus. Kristillisen ajanlaskun ensimmäisillä vuosisadoilla asutus lisääntyi voimakkaasti ja kansainvaelluskaudella Etelä-Pohjanmaan kulttuuri kukoisti. Löytöjen määrän ja laadun perusteella seutu oli tuolloin Suomen vaurainta. Aikakauden kukoistus on liitetty Itämeren kaupan muutoksiin, kun Norlannista tuli turkiskaupan keskus, mihin myös Kyrönmaan vauraus olisi perustunut. Asutus seurasi nousevan rannikon myötä kohti länttä. Etelä-Pohjanmaan alueen muinaislöydöt loppuvat 800-luvun alkuun, jonka on tulkittu merkitsevän alueen autioitumista.
Nykymuotoinen asutus syntyi Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvun aikana, jolloin sekä hämäläiset ja satakuntalaiset erämiehet jäivät asumaan alueelle. Samoihin aikoihin myös ruotsalaiset siirtolaiset saapuivat maakuntaan. Asutusta täydensi savolaisten uudisasukkaiden saapuminen Järviseudun 1500-luvulla. Maakunnan uudisasutus jatkui vilkkaana 1700-luvulle saakka. Uudisasutusta lisäsivät isojaon toimittaminen ja tervanpolton laajentuminen.
Kristinuskon saapuminen ja Ruotsin vallan aika thumb|Etelä-Pohjanmaan historiallinen kartta, suurimpana Kyrön pitäjä. Kristinuskon juurruttua Suomeen Etelä-Pohjanmaa laskettiin kuuluvaksi Turun hiippakuntaan. Maakunnassa sijaitsivat Mustasaaren, Pietarsaaren, Pohjankyrön ja Närpiön seurakunnat, jotka jakautuivat myöhemmin useiksi paikallisiksi seurakunniksi. Useimmat kirkot rakennettiin puusta. Pohjankyrön kirkko oli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan ainoa kivikirkko. 1300-luvulla Korsholman linnasta muodostui maakunnan hallinnon keskus. Kartano toimi samaan aikaan maanviljelyn ja karjanhoidon mallitilana. Korsholman linnalääni muutettiin vuonna 1634 Pohjanmaan lääniksi. Kustaa III jakoi läänin edelleen Vaasan ja Oulun lääneiksi.
Linnaleirirasituksen myötä väestön tyytymättömyys puhkesi nuijasotana. Sodan yhteydessä huovit surmasivat talonpoikia ja ryöstivät maakuntaa. Suurvalta-ajan sodat eivät ulottuneet Etelä-Pohjanmaalle, mutta väestö osallistui sotaveroihin ja väenottoihin sotaväkeen. Venäläiset miehittivät Etelä-Pohjanmaan kahdesti 1700-luvulla ja uudelleen Suomen sodan yhteydessä 1800-luvulla. Isonvihan aikana miehittäjä hävitti laajasti maakuntaa. Haminan rauhan yhteydessä Vaasan lääniin kuulunut Etelä-Pohjanmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.
Suuriruhtinaskunnan aika Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Etelä-Pohjanmaan yhteiskunnalliset erot olivat vähäiset. Valtaosa väestöstä oli itsenäisiä tilallisia, joiden varallisuus perustui 1800-luvun puoliväliin erityisesti tervanpolttoon. Varallisuus ilmeni erityisesti kaksikerroksisten pohjalaistalojen rakentamisena. Tervanpolton vähetessä elinkeinot siirtyivät peltojen raivaukseen, jolloin torpparien ja palkollisten osuus väestöstä kasvoi. Yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat joukkoliikkeitä, jotka ovat antaneet leimansa eteläpohjalaiselle yhteiskunnalle.
Venäläistämistoimien alettua 1900-luvun vaihteessa eteläpohjalaisten osuus kutsuntalakoissa ja jääkäriliikkeessä nousi keskeiseksi. Keisarivallan kaatumisen myötä maakunnassa esiintyi omaehtoista kuntakohtaista toimintaa venäläisten sotilaiden aseistariisumiseksi ja pyrkimyksissä itsenäisyyteen. Toiminta ilmeni palokuntien ja suojeluskuntajärjestöjen perustamisena. Suomen sisällissodassa maakunnan suojeluskuntalaisilla oli ratkaiseva osuus Ruoveden ja Vilppulan rintamilla. Maakunnan enemmistö oli valkoisten takana.Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 221
Itsenäisyyden aika 1920- ja 1930-luvuilla Etelä-Pohjanmaa nousi huomion kohteeksi, kun Lapuan liike pyrki estämään Kommunistisen puolueen toiminnan. Liike saavutti kommunistilait, porvarillisen eduskunnan ja Svinhufvudin valinnan presidentiksi. Liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinaan. Eteläpohjalaisten enemmistö tuomitsi liikkeen laittomat toimet.
Talvisodassa ja jatkosodassa eteläpohjalaiset taistelivat erityisesti Kannaksella ja Laatokan ympäristössä. Neuvostoliitto pommitti talvisodan aikana Vaasaa, Kaskista, Kristiinankaupunkia ja Seinäjokea sekä eräitä sisämaan kohteita. Jatkosodan aikana koneet eivät yltäneet Etelä-Pohjanmaalle. Sotien siirtolaiskuljetukset saapuivat joulukuussa 1939 Seinäjoelle, josta ne ohjautuivat eri puolille maakuntaa. Talvisodan aikana Vaasan lääniin sijoittui kuudesosa siirtolaisista. Jatkosodan jälkeen siirtolaisväestön kokonaismääräksi tuli n. 5 %, mikä oli muuta maan keskiarvon alapuolella.
Aluejako Etelä-Pohjanmaalla on 18 kuntaa, joista kahdeksan on kaupunkeja.
Kartta kunnista
Seutukunnat thumb|right|Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus on Seinäjoki.
Järviseudun seutukunta 23px Alajärven kaupunki 23px Evijärven kunta 23px Lappajärven kunta 23px Soinin kunta 23px Vimpelin kunta Kuusiokuntien seutukunta 23px Alavuden kaupunki 23px Kuortaneen kunta 23px Ähtärin kaupunki
Seinäjoen seutukunta 23px Ilmajoen kunta 23px Isonkyrön kunta 23px Kauhavan kaupunki 23px Kurikan kaupunki 23px Lapuan kaupunki 23px Seinäjoen kaupunki Suupohjan seutukunta 23px Isojoen kunta 23px Karijoen kunta 23px Kauhajoen kaupunki 23px Teuvan kunta
Entiset kunnat
23px Alahärmän kunta 23px Jalasjärven kunta 23px Jurvan kunta 23px Kortesjärven kunta 23px Lehtimäen kunta 23px Nurmon kunta
23px Peräseinäjoen kunta 23px Seinäjoen maalaiskunta 23px Töysän kunta 23px Ylihärmän kunta 23px Ylistaron kunta
Vuoden 2021 alusta maakuntaan liittyi 18. kunnaksi Isokyrö.
Maantiede Pinnanmuodot ja maaperä Etelä-Pohjanmaan luonnonmaisema on pääosin lakeutta, joka on Suomen suurin tasankoalue. Etelä-Pohjanmaa liittyy lännessä Pohjanlahden rannikkoseutuun, pohjoisessa Keski-Pohjanmaan jokimaahan ja idässä sekä etelässä Suomenselkään, joka on Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen välinen vedenjakaja. Maanpinta kohoaa loivasti rannikolta sisämaahan päin ja 100 metrin korkeustaso saavutetaan noin 100 kilometrin päässä rannikosta.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 22–24Näe ja koe Suomi (SK 24B/1987), s. 176.
Lehtimäen ja Ähtärin alueella on laajahkoja yli 200 metrin korkeudessa olevia alueita. Myös Kurikan ja Jurvan alue erottuu ympäristöään ylevämpänä seutuna. Maakunnan korkeimpia kohtia ovat Löytömäki (236 m) ja Raitamäki (240 m) Soinissa, Lauhanvuori (231 m) Isojoella, Suokonmäki (230 m) Lehtimäellä sekä Livonmäki (225 m) Alajärvellä. Yksittäisistä kohoumista tunnettu on myös Simpsiö (132 m).
Etelä-Pohjanmaan kallioperä on Kauhavan ja Härmän alueelta länteen yhtenäistä granodioriitti- ja kvartidioriittialuetta. Sen etelä- ja itäpuoli Lappajärven ja Seinäjoen kautta kohti Suupohjaa on graniittijuonien luonnehtima migmaattinen gneissivyöhyke. Vyöhykkeellä on paikoin graniittien, amfiboliittien, granodioriittien ja kvartsiittien pienehköjä esiintymiä. Laajahkoja graniittiesiintymiä on mm. Isojoen–Kauhajoen sekä Ähtärin alueella.
Etelä-Pohjanmaan kallioperän erikoisuus on Lappajärven painanne, joka on 77 miljoonaa vuotta vanha jättiläismeteoriittikraatteri, joka on syntynyt maahan törmänneen meteoriitin räjähtäessä. Lauhavuoren alueella on laaja paleotsooisten sedimenttikivien alue jäänteenä ikivanhaa peruskalliota peittäneestä kerrostumasta. Jääkaudella kallioperä painui muutaman sadan metrin syvyyteen. Näin ennestäänkin melko tasaisesta alueesta tuli mannerjäätikön ja veden tasoittelema savinen Etelä-Pohjanmaan lakeus. Noin 10 000 vuoden kuluessa alue on kohonnut, ja maankohoaminen jatkuu edelleen.Pekka Hyvärinen (toim.): Näe ja koe Suomi: matka kauneimpiin maisemiin (Suomen Kuvalehti 24B/1987), s. 177–180. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1987.
Alueen yleisin maalaji on moreeni. Runsaimmin avokallioita on Töysän ja Alahärmän alueella. Mannerjäätikön kuljettama moreeni on paikoin kasautunut pitkittäisiksi moreeniselänteiksi, joita on runsaasti esim. Peräseinäjoen–Kuortaneen ja Ähtävän–Lappajärven alueilla. Myös Jurvan pohjoisosissa on pieniä De Geer -moreeneja. Eteläosassa on Pohjankankaan–Nummikankaan harjumuodostuma, joka suuntautuu Kurikan kautta Ilmajoelle.
Laajoja hienosedimenttialueita ja savilakeuksia on Kyrönjoen, Lapuanjoen ja Närvijoen varsilla, erityisesti Seinäjoen ja Ilmajoen seudulla. Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti turvekerrostumia erityisesti idässä ja etelässä. Merkittävimmät suot ovat Kauhaneva, Iso Koihnanneva ja Iso Korvaneva Kauhajoen–Jalasjärven seudulla sekä Sarvineva ja Levaneva Jurvan seudulla. Etelä-Pohjanmaan suot ovat enimmäkseen kituvaa mäntyä kasvavia rämeitä ja puuttomia nevoja.
Vesistöt
Etelä-Pohjanmaa kuuluu lähes kokonaan Pohjanlahteen laskevien jokivesistöjen piiriin. Ainoastaan Ähtärin alue liittyy Kokemäenjoen vesistöön. Selkämereen laskevia jokia ovat Isojoki, Teuvanjoki ja Närvijoki. Perämereen laskevia ovat Kyrönjoki, Lapuanjoki, Purmonjoki ja Ähtävänjoki. Etelä-Pohjanmaalla on vähän järviä, jotka sijaitsevat pääosin maakunnan itäosan järviseudulla. Suurimmat järvet ovat Lappajärvi, Evijärvi, Kuortaneenjärvi, Alajärvi ja Ähtärinjärvi.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 25–27