Luonnollinen teologia tarkoittaa pyrkimystä löytää todisteita jumalan olemassaololle luonnon havainnoinnin ja järjen käytön avulla. Luonnollinen teologia (tai luonnollinen uskonto) eroaa ilmestykseen perustuvasta teologiasta, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin ja uskonnollisiin kokemuksiin.
Edustajia
Tuomas Akvinolainen on tunnetuin luonnolliselle teologialle tyypillisen lähestymistavan kannattaja. Luterilaiset tunnustuskirjat toteavat muun muassa, että ”luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys.” (AC XXIII, 12).Augsburgin tunnustuksen puolustus. XXIII uskonkohta. Pappien avioliitto. Deismi, erityisesti valistusajalla suosittu luonnollisen teologian muoto, hylkäsi pyhät kirjoitukset ja profetiat täysin.
William Paley esitti tunnetun muotoilun Jumalan olemassaolon teleologisesta argumentista. Hän kirjoitti teoksen Natural Theology, or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity collected from the Appearances of Nature (1802), jossa hän esitti vertauksen kellontekijästä. Paleyn käyttämiä perusteluja vastaan suunnattua arvostelua löytyy David Humen kuoleman jälkeen julkaistusta teoksesta Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta. Humen mukaan luonnollinen teologia on pelkkää spekulaatiota ja jos kristilliseen teologiaan on yleensä uskomista, se on uskottava sokealla uskolla.
Katso myös Analogy of Religion Apologetiikka Teistinen evolutionismi Transsendentaalinen teologia Älykäs suunnittelu
Lähteet
Kirjallisuutta
Descartes, Réne: Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes de prima philosophia, 1641). Teoksessa
Luokka:Kristillinen teologia Luokka:Kristillinen filosofia