Spino degli iblei on italialainen koirarotu. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin onRazas nacionales de la Alianza Canina Latina y otras razas no reconocidas por la FCI. Real Sociedad Canina de España. Viitattu 24.4.2025.. Lisäksi Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on aloittanut rodun rekisteröintiprosessin, ja se on lisätty hyväksytyksi roduksi ns. "lisärekisteriin" (Registro Supplementare Riconosciuti - RSR).Spino degli Iblei. ENCI. Haettu 2.2.2024.
Ulkonäkö Spino degli iblei on voimakas, vankkarakenteinen ja vahvaluustoinen, kooltaan keskikokoisesta suureen. Ensivaikutelman tulee ilmentää voimaa ja maatiaismaisuutta. Rodulle tyypillistä ilmettä kuvataan sanalla ncazzatu friscu, "aina vihainen" tai "aina ärtyisä". Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Kallo on leveä, otsapenger havaittavissa, kuono kalloa lyhyempi ja purenta leikkaava. Kallo on lähes yhtä leveä kuin pitkä. Silmät ovat soikeat, sävyltään vaaleasta okrasta tummaan okraan. Korvat ovat riippuvat, v:n muotoiset ja kärjistään hieman pyöristyneet. Runko on tiivis, raajat hyvin kulmautuneet ja käpälät suuret ja pyöristyneet. Häntä on pitkä ja tuuhea, ja koira kantaa sitä sapelin muodossa liikkuessaan tai ollessaan jännittynyt. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 62–70 cm (ihanne 66 cm) ja paino 40–50 kg välillä; nartuilla vastaavat mitat ovat 57–65 cm (ihanne 61 cm) ja 32–42 kg.
Karvapeite on pörröinen ja tiheä, enemmän tai vähemmän aaltoileva (olematta kuitenkaan kihara); karva on runsasta sekä päässä, rungossa että raajoissa, kaikkein pisintä selässä; kuonossa se muodostaa viikset ja parran, kallossa tiheän "peruukin" ja kulmakarvat. Karvapeite on rodun tyypilliseen elinympäristöön sopeutunut: se on läpäisemätön, eivätkä siihen takerru esimerkiksi pantaheinät tai harjasheinät.
Sallitut väritykset ovat yksivärinen valkoinen ja valkoinen joko mustin tai fawn-värisin (kaikissa sävyissään) merkein; valko-harmaat yksilöt luokitellaan valko-mustiksi. Kirjavilla yksilöillä valkoista täytyy olla ainakin yksi täplä rintakehässä. Fawnissa hyväksytään ns. "hiillikkoväritys".Spino degli Iblei: Standard. ENCI. Haettu 2.2.2024.
Luonne ja käyttäytyminen Spino degli iblei on laumanvartija, eli sitä käytetään eläinlaumojen suojeluun susia, kettuja ja kulkukoiria vastaan. Se on työssään peloton, väsymätön ja järkkymätön. Omistajansa ollessa paikalla se kuitenkin tulee toimeen myös vieraiden ihmisten kanssa, ja lapsiin se suhtautuu luonnollisen säyseästi ja alistuvasti. Se sopeutuu mihin tahansa ympäristöön.
Alkuperä Spino degli ibleitä on kasvatettu Kaakkois-Sisiliassa jo vuosisatojen ajan - joidenkin mukaan peräti muinaisista ajoista lähtien - erityisesti Iblei-vuoriston ylängöllä ja sitä ympäröivällä rannikkoalueella. Giovanni Tumminelli spekuloi, että rodun historia saattaa olla alkanut jo Magna Graecian aikakaudella. Hänen mukaansa Columella viittasi teoksessaan De Re Rustica juuri tämäntyyppisiin paimenkoiriin, joiden valkoinen väritys auttoi niitä naamioitumaan karjavarkailta ja petoeläimiltä. Myös italialaisen rotujärjestön mukaan spino degli iblein alkuperä on muinainen: sen kantarotu olisi peräisin ajalta, jolloin alkoivat ensimmäiset neoliittisen kauden muuttovirrat Mesopotamiasta Sisiliaan. On kuitenkin vaikea määritellä, missä vaiheessa tämä kantamuoto on jalostunut nykyiseksi roduksi.Origini dello Spino degli Iblei. Club del Pastore Siciliano. Haettu 27.9.2026.
Koska Iblei-vuoriston alarinteillä ilmasto on leudompi ja korkeudet matalampia kuin "Sisilian Apenniineilla", siellä pärjättiin sedentismillä perinteisen transhumanssin sijaan: tätä varten kehittyi juuri näihin olosuhteisiin soveltuva rotu. Jalostuksen keskeisin päämäärä aina tähän päivään asti on ollut soveltuvuus lampaiden ja vuohien suojeluun ja puolustukseen. Spino degli ibleitä on käytetty pääasiassa comisana-lampaiden vartiointiin.
Ensimmäisen kerran parrakas sisilialainen koira mainittiin vuonna 1653, kun luonnontieteilijä Cirino kuvaili sitä kutsutun nimellä barbetta - tämä erotti sen toisesta Sisiliassa tuohon aikaan yleisestä parrakkaasta koirasta, joka tunnettiin termillä cani napulitanu ja jota käytettiin suurriistan metsästykseen. Hän kirjoitti sillä olleen "karhun voimat" ja "lannistumaton rohkeus". Ranskalaisen Jean-Pierre Houëlin vuoden 1735 matkakertomukseen il Voyage pittoresque des isles de Sicilie, de Malta et de Lipari lukeutuvissa neljässä taulussa on kuvattu parrakkaita koiria maalaisympäristössä Palermossa, Syrakusassa, Ispicassa ja Vendicarissa. 1800-luvulla monet taiteilijat kuvasivat rotua ja sen merkitystä Kaakkois-Sisilian paimennus- ja maaseutukulttuurille. Näihin lukeutuvat öljymaalaus Scena pastorale di Sicilia vuodelta 1850 ja Pasquale Libertini Gravinan teos In Sicilia vuodelta 1884. Lisäksi Giambecchinan maalauksessa Il ciclo del pane vuodelta 1976 esiintyy "u spinusu".Tumminelli, Giovanni & Cesareo, Carlo. Razze canine autoctone siciliane, s. 52, 54, 72–73, 75–77, 81, 83–84. Antonio Crepaldi Editore, 2017, Portoviro. ISBN 978-88-96635-58-2.
1980-luvulla ja 1990-luvun alussa koiraharrastajat Francesco Ferrante, Giovanni Tumminelli ja Gianni Vullo aloittivat työn rodunomaisten yksilöiden kartoittamiseksi eri puolilta Sisiliaa. He onnistuivat löytämään niitä riittävästi myös Iblei-vuoriston ulkopuolelta, sillä lampaat myytiin perinteisesti yhdessä koirien kanssa eli ne levittäytyivät sitä kautta helposti laajemmalle alueelle. Elokuussa 2014 järjestettiin ensimmäinen sisilialaisia alkuperäisrotuja käsitellyt kokous, ja sen johdosta perustettiin Club del Pastore Siciliano. Järjestö keräsi kaikki spino degli ibleihin liittyvät asiakirjat ja lähetti ne ENCI:lle, tavoitteena kantakirjan avaaminen rodulle. Marraskuussa 2015 ENCI tunnusti rodun virallisesti.
On olemassa samankaltainen rotu, spinoso. Se on joko valkoinen tai valkokirjava, ja sillä on tuuheat viikset ja "kulmakarvat". Joitain yksilöitä on vielä jäljellä aivan Sisilian eteläisimmissä osissa, mutta ei ole varmaa tietoa onko sillä yhteinen alkuperä spino degli iblein kanssa.
Etymologia Spino tarkoittaa italiaksi sananmukaisesti piikkipensastaspino: Italian. Wiktionary. Viitattu 17.3.2020., ja viitannee koiran "karheaan" ulkonäköön.
Terveys Spino degli iblei on sopeutunut selviytymään äärimmäisissä ympäristöissä, minkä vuoksi sillä on erittäin korkea vastustuskyky yleisiä tauteja vastaan. Se on siis kestävä ja terve rotu, vaikka sen ruokavalio on tyypillisesti ollut erittäin niukka.
Lähteet
Aiheesta muualla Club del Pastore Siciliano – rotujärjestö Il Pastore Transumante – spino degli iblei -kennel
Luokka:Italialaiset koirarodut Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Paimenkoirat