Veren ääriin eli Lännen punainen ilta (Blood Meridian or The Evening Redness in the West) on yhdysvaltalaisen Cormac McCarthyn viides, 1985 julkaistu western- tai antiwestern-romaani<ref>Hage 2010 p. 45</ref>. WSOY julkaisi teoksen Kaijamari Sivillin suomennoksena vuonna 2012.Komulainen 2012
McCarthy kirjoitti tarkkaan historialliseen taustatyöhön perustuvaa postmodernia lännenromaania yhdeksän vuoden ajan. Romaani ei ollut aluksi kaupallinen tai taiteellinen menestys. Myöhemmin siitä on tullut yksi yhdysvaltalaisen nykykirjallisuuden merkkiteoksista ja sitä pidetään Cormac McCarthyn mestariteoksena. Teoksen teemoja ovat lännen valloituksen amerikkalainen mytologia, väkivalta ja pahuuden olemus.
Suurin osa tarinasta seuraa teini-ikäistä 'Poikaa' ja hänen kokemuksiaan 'Glantonin jengin' jäsenenä. Romaanin joukkio perustui todelliseen ryhmään päänahanmetsästäjiä, joka tappoi 1849–1850 rajaseutujen intiaaneja päänahoista maksettujen palkkioiden vuoksi. Kirjan antagonisti on pahuuden ruumiillistuma tuomari Holden, joka kasvaa teoksessa myyttiseksi ja raamatulliseksi hahmoksi.
Kirjaa on yritetty sovittaa lukuisia kertoja elokuvaksi. Yksikään yrityksistä ei ole onnistunut, ja teosta pidetään yleisesti väkivaltaisuutensa vuoksi sopimattomana valkokankaalle. Taustaa Vuonna 1976 McCarthy erosi silloisesta vaimostaan, muutti El Pasoon Texasiin ja raitistui. Seuraavan yhdeksän vuoden aikana hän opetteli espanjaa, tutki rajaseutujen historiaa ja kirjoitti Lyndhurst-, John Simon Guggenheim Memorial- ja MacArthur Fellows -säätiöiden apurahojen turvaamana. Veren ääriin julkaistiin yhdeksän vuotta myöhemmin 1985.Lincoln 2009 s. 79 Se on McCarthyn ensimmäinen romaani, joka sijoittuu Yhdysvaltojen rajaseuduille. Hänen varhaiskauden romaaniensa tapahtumapaikka oli ollut Appalakkien vuoristo. Romaani on myös ainoa McCarthyn teos, jonka tapahtumat ajoittuvat 1800-luvulle.Estes s. 107pienoiskuva|Samuel Chamberlainin kirjan My Confession: The Recollections of a Rogue otsikkosivu (Archive.org) Noah Shannon on jäljittänyt romaanin ensimmäiset luonnokset McCarthyn arkistoissa 1970-luvun puoliväliin.Shannon 2012 McCarthy teki teosta varten erittäin tarkkaa taustatyötä. John Glanton ja hänen joukkionsa ovat historiallisia henkilöitä.Smith 2010 Jopa lyhyet ja näennäisen epäolennaiset kohtaukset perustuvat historiallisiin lähteisiin. Glantonin jengiä käsittelevät osien taustalla on Samuel Chamberlainin kirja Tunnustukseni: Roiston muistelmia (My Confession: The Recollections of a Rogue). Chamberlain oli John Joel Glantonin ryhmän jäsen vuosina 1849–1850.Chamberlain 1997 Chamberlain itse ei ole henkilö Veren ääriin -romaanissa. Romaanin antagonisti tuomari Holden esiintyy myös Chamberlainin muistelmissa, vaikka hänen todellinen henkilöllisyytensä jääkin tuntemattomaksi:
pienoiskuva|Päänahanmetsästäjä James Kirker, 1847 Kuva: Thomas Martin Easterly. Muita tärkeitä lähteitä olivat esimerkiksi John Woodhouse Audubonin Audobon’s Western Journal, 1849–1850, Mayne Reidin The Scalp-Hunters, James Hobbsin Wild Life in the Far West (1874), William T. Hamiltonin My Sixty Years on the Plains (1905) ja Waddy Thompsonin Recollections of Mexico (1846).Peebles 2017 s. 203 Kirjeessään Notes on Blood Meridian -kirjan kirjoittaneelle John Sepichille McCarthy kertoi lukeneensa taustatyötä tehdessään satoja kirjoja.Sepich 2008 esipuheessa, xx Historiallisesta tarkkuudesta kertoo esimerkiksi kirjan kohtaus, jossa Albert Speyer myy aseita Glantonille Chihuahuassa. Speyer on todellinen historiallinen henkilö, jonka asekaupoista pahamaineisen päänahanmetsästäjä James Kirkerin kanssa 1840-luvulla on säästynyt useita silminnäkijäkertomuksia.Sepich 2008 s. 3
McCarthyn taustatyön tarkkuus ei rajoittunut pelkästään historiallisiin lähteisiin. Hän teki yksityiskohtaisia muistiinpanoja Tucsonin, San Diegon ja Fort Griffinin luonnosta ja arkkitehtuurista, ja tutki raja-alueen väestöä, yksittäisten ihmisten elämäntarinoita ja sanastoa. Texasin Nacogdochesia koskevissa muistiinpanoissa "Oikeustalo on rakennettu 1840. 1850 katto vuosi ja oikeuden istuntoja jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi. Ei tulisijaa, joten kylmää." Veren ääriin ei ole kuitenkaan vain historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin perustuva, vaan sekoitus faktaa ja fiktiota. Esimerkiksi kapteeni White on täysin fiktiivinen henkilöhahmo, ja hänen joukkonsa hyökkäys Meksikoon ei perustu historiallisiin lähteisiin.Jarrett 1997 s. 71 McCarthy itse kirjoitti historiallisen tiedon käytöstä:
Vastaanotto ja taiteellinen merkitys Aikalaiskriitikkojen vastaanotto oli välttelevä. The Washington Postin arvostelu oli tyrmäävä: "Joukko miehiä ratsastelee ympäriinsä, leiriytyy, filosofoidaan, vähän tapetaan. Työtä kaikki tyynni, ja kovin verkkaista sellaista."Hage 2010 s. 49 Alkuperäinen: “A bunch of men ride around for a while, they camp for a while, they philosophize for a while, they kill for a while. It’s all in a day’s work, but it sure makes for a slow day.” Yhdysvalloissa teosta on pidetty myöhemmin McCarthyn mestariteoksena ja yhtenä tärkeimmistä amerikkalaisista nykyromaaneista. Vuonna 2006 The New York Times kokosi kirjailijoiden ja kriitikkojen näkemyksiä amerikkalaisen kaunokirjallisuuden edellisten 25 vuoden tärkeimmistä teoksista; Veren Ääriin oli listalla kolmantena.Tanenhaus 2006. New York Timesin kirjallisuustoimittaja Sam Tanenhaus kysyi usealta sadalta johtavalta yhdysvaltalaiselta kirjailijalta, kriitikolta, kustannustoimittajalta ja muulta kirjallisuuden vaikuttajalta mielipidettä edellisten 25 vuoden parhaista Yhdysvalloissa julkaistuista romaaneista. Veren Ääriin oli julkistetun ranking-listan kolmas teos Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani (Beloved, 1987) ja Don DeLillon Alamaailma (Underworld, 1997) -romaanien jälkeen. Vaikutusvaltainen kirjallisuudentutkija Harold Bloom on toistuvasti nostanut Veren ääriin -romaanin amerikkalaisen nykykirjallisuuden kärkeen.Hage 2010 s. 44 "Väitän että yksikään elävä amerikkalainen kirjailija, edes Thomas Pynchon, ei ole antanut meille yhtä voimakasta ja muistettavaa kirjaa kuin Veren ääriin." – Harald Bloom Veren ääriin -romaanista on kirjoitettu Yhdysvalloissa kymmeniä tieteellisiä artikkeleita, lopputöitä, väitöskirjoja tai tulkintoja ja julkaistu lukuisia kirjoja. Teosta on pidetty nihilistisenä, voimakkaan moraalisena, satiirina western-genrestä ja irvikuvana amerikkalaisen kutsumuskohtalon ajatuksesta. Harold Bloomin mukaan romaani oli "äärimmäinen western".Canfield, s. 37. McCarthyn kirjaa on verrattu Hieronymus Boschin, Sam Peckinpahin, Dante Alighierin ja Louis L’Amourin töihin. Yksimielistä tulkintaa ei kuitenkaan löydy.Lilley, s. 19.
Tyyli ja vaikutteet Veren ääriin on monikerroksisin ja monitulkintaisin McCarthyn romaaneista. Stephen Fryen mukaan siinä on muistumia William Shakespearesta, William Faulknerista ja Fjodor Dostojevskistä, ja sen kielessä on vaikutteita Kuningas Jaakon Raamatusta ja Danten Jumalaisesta näytelmästä.Peebles 2017 s. 202 Harold Bloom vertaa teosta Shakespeareen, Herman Melvilleen ja William Faulkneriin.Bloom 2009 s. 2 Bloomin näkemyksen mukaan Veren ääriin on muodoltaan ja tyyliltään Moby Dickin tavoin enemmän eeppistä proosaa kuin romaani. McCarthy käyttää usein tarkoituksellisesti epätavallisia tai vanhanaikaisia sanoja ja sanontoja.Bloom 2009 s. 5–6
McCarthyn proosalle tyypillisesti ihmisten sisäisiä liikkeitä tai psykologiaa ei kuvata. Veren ääriin -teoksen varhaisia luonnosversioita tutkineen Noah Shannonin mukaan McCarthy on pyrkinyt editoimaan kirjoitusprosessin aikana kaikki viitteet siitä, miten henkilöt tapahtumat, itsensä tai toisensa näkevät. McCarthy itse on todennut Henry Jamesin tai Marcel Proustin kaltaisista sisäisen maailman kuvaajista "minulle se ei ole kirjallisuutta." Tuomari Holdenin hahmossa on nähty viitteitä Moby Dickin kapteeni Ahabiin ja Joseph Conradin Pimeyden sydämen Eversti Kurtziin.Wood 2005 Historialliset yksityiskohdat nivoo yhteen historiallisen romanssi, jonka ironisoi James Fenimore Cooperin kaltaisten amerikkalaisen kaanonin rajaseutukuvaajien perinnettä.Jarrett 1997 s. 69
Tyylillisesti McCarthy itse on kertonut suosivansa "yksinkertaisia toteavia lauseita" ja käyttävänsä isoja kirjaimia, pisteitä, satunnaisia pilkkuja ja kaksoispisteitä listojen aloittamiseen, mutta ei koskaan puolipisteitä.Lincoln 2009 p.14 McCarthy ei käytä lainausmerkkejä merkitäkseen dialogia koska hänen mukaansa ei ole syytä "tuhria sivua oudoilla pikku merkeillä".Crystal 2015 p. 92Veren ääriin ei ole varsinaisesti western, vaan pikemminkin anti-western. Teosta voi lukea lännenkirjallisuuden postmodernina päivityksenä, jossa aiemman tradition elementtejä ja historiallisia yksityiskohtia uudelleenkierrätetään, kommentoidaan ja parodioidaan. Postmodernille kirjallisuudelle tyypillisesti kirjaa voi kuitenkin lukea myös samojen perinteiden ja myyttien jatkajana, niiden uutena tasona:
Teemoja Rajaseutujen väkivalta pienoiskuva|Twilight in the Wilderness, Frederic Church, 1860. Kirjan nimi Blood Meridian or The Evening Redness in the West on Robert Jarretin tulkinnan mukaan myö muistuma Frederic Churchin romanttisista erämaita kuvaavista maisemamaalauksista. McCarthyn tuotannossa Veren ääriin kuvaa lännen valloittamista ja rajaseutujen brutaalin luonnon kohtaamista, kun sitä seuraava Rajatrilogia sijoittuu samojen seutujen kesyttämisen ja urbanisoitumisen aikaan.Jarrett 1997 s. 63 Sara Spurgeonille amerikkalaisuuden ytimeen kuuluvien lännen myyttien käsitteleminen on teoksen keskiössä.Jarrett 1997 s. 64–66 Yksi romaanin pääteemoista on ihmisten sisäsyntyinen väkivaltainen luonne.Pierce 2009 "The first time I read Blood Meridian, I was so appalled that while I was held, I gave up after about 60 pages." Veren Ääriin on McCarthyn romaaneista väkivaltaisin, pinnallisella luennalla vain sarja toinen toistaan raaempien väkivallantekojen kuvauksia. McCarthy oli käsitellyt väkivaltaa jo aiemmissa, Appalakeille sijoittuvissa suomentamattomissa kirjoissaan The Orchard Keeper (1965), Outer Dark (1968) ja Child of God (1973). Veren ääriin -teos nostaa väkivallan kuitenkin uudelle tasolle.Jarrett 1997 p. 66
Robert Jarrett kiinnittää huomiota siihen, että romaani sijoittuu ajankohtaan, joka oli hyvin todennäköisesti rajaseutujen ja lännen väkivaltaisuuden äärimmäinen lakipiste, ja kirjassa kuvatut päänahanmetsästäjät aikansa väkivaltaisin ilmiö. Hän tulkitsee kirjan alkuperäisen nimen Blood Meridian or the Evening Redness in the West viittaavan paitsi tähän, myös verenpunaiseen auringonlaskuun, joka romaanissa yhdistetään toistuvana kuvana äärimmäisen väkivaltaisiin tapahtumiin. Rajaseutujen väkivalta oli pahimmillaan juuri ennen iltaa, lännen valloittamisen ajanjakson loppua.Jarrett 1997 p. 67–68
Kutsumuskohtalo pienoiskuva|Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaseutu lännen mytologian keskeisen maalarin Frederic Remingtonin kuvaamana: Epäonnistuneen Mierin sotaretken lopputulos 1842. (The Drawing of the Black Bean, Frederic Remington) Yhdysvaltojen laajenemiselle länteen oli ominaista kutsumuskohtalon (Manifest Destiny) käsite. Veren ääriin -kirjassa kutsumuskohtalon ideaa edustaa selkeimmin kapteeni White, jonka järjestämään epäonnistuneeseen valloitusretkeen 'Poika' osallistuu. Fiktiivisen Whiten retoriikka on lainattu oman aikansa ekspansionisteilta Stephen Douglassilta, John O’Sullivanilta ja William Swainilta. Kutsumuskohtalon idea oli leimallisesti rasistinen, Yhdysvallat laajeni anglosaksisten valkoisten amerikkalaisten asuinalueena ja ”alemmat rodut” oli hävitettävä edistyksen tieltä. McCarthy näyttää Whiten järjettömänä kiihkoilijana, joka perustelee hyökkäystään Meksikoon paikallisten heikkoudella ja kyvyttömyydellä puolustautua intiaaneja vastaan, mutta menettää ensimmäisessä kohtaamisessaan apassien kanssa miehensä ja heti perään päänsä kohdatessaan yksinäisen meksikolaisen sotilaan.Jarrett 1997 s. 69–71
Teodikean eli pahan ongelma ja gnostilaisuus