Färsaaret (, ) on Tanskan kuningaskuntaan kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita ole paljonkaan. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.
Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvulla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin vuonna 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi vuonna 1814 Tanska-Norjan. Färsaarelaisten eli färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta vuonna 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.
Färsaarten hallitsija on Tanskan monarkki. Lainsäädäntövalta on Färsaarten parlamentilla, mutta sen toimivaltaan eivät kuulu kuitenkaan ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- eikä rahapolitiikka. Kalastus on ollut saarten pääelinkeino 1920-luvulta lähtien, ja viennistä noin 85 prosenttia muodostuukin kalatuotteista. Saarten talous onkin sidoksissa kalastukseen, ja pitkän nousukauden jälkeen talous ajautui lamaan 1990-luvun alussa, kun kalansaaliit pienenivät ja kalan markkinahinta laski.
Färsaarilla asui vuoden 2022 toukokuussa 53 882 ihmistä, joista yli 40 prosenttia pääkaupungissa Tórshavnissa. Pääosa asukkaista on skandinaavista ja anglosaksista alkuperää olevia, fääriä puhuvia färingejä. Monet asukkaista muuttavat opiskelemaan ulkomaille, sillä jatko-opiskelumahdollisuudet ovat muuten rajalliset. Vaikka saarilla on pitkät balladi- ja tanssiperinteet, moderni kirjallisuus ja taide kehittyivät vasta 1900-luvulla. Färsaarten kansallisurheilulaji on soutu, joka on osa saarten kulttuurihistoriaa. Färsaaret on saanut kielteistä julkisuutta vuotuisen valaanpyyntiperinteensä (grindadráp) vuoksi, jossa satoja pallopäävalaita ajetaan rantaan kyläläisten tapettaviksi.
Maantiede
thumb|left|Färsaaret left|thumb|Färsaarten luoteisosissa on paljon jyrkkiä rantatörmiä; vasemmalla näkyvä Enniberg on maailman korkeimpia rantatörmiä. Fyysinen maantiede Färsaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren välissä. Lähin maa-alue on Skotlantiin kuuluvat Shetlandinsaaret, jonne on matkaa vähän yli 300 kilometriä. Islanti on Färsaarista noin 450:n ja Norja 675:n kilometrin päässä.Information Memorandum, s. 7. Saaristoon kuuluu 18 saarta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Suurin on Streymoy, jonka pinta-ala on 374 neliökilometriä.
Färsaaret syntyivät noin 55 miljoonaa vuotta sitten, kun lukuisat tulivuorenpurkaukset muodostivat laajan basalttitasangon, jota myöhemmin viimeisin jääkausi muovasi. Vuoristoisia saaria hallitsevat kaakosta luoteeseen kulkevat harjanteet ja samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet. Basalttikerrostumat ovat kallistuneet voimakkaasti kaakkoon, joten länsi- ja luoteisrannoilla on korkeita törmiä mutta idässä ja kaakossa rannat viettävät loivasti mereen.Taipale 2006, s. 17–18. Saarten vesistöt koostuvat pienistä järvistä ja joista. Suurin järvi on Sørvágsvatn, jonka pinta-ala on 3,6 neliökilometriä.
Färsaaria ympäröi noin 21 000 neliökilometrin laajuinen mannerjalusta. Skotlannista Grönlantiin kulkeva selänne jakaa Färsaarten merialueet kahteen osaan. Saarten lounaispuolella on useita matalikkoja, mutta koillispuolella Färsaarten merialueet jatkuvat Norjanmeressä 3 000 metrin syvyyteen.Pedersen; Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 14–15. Färsaarten merialueiden pintavedet ovat pääosin lämpimiä ja suolapitoisia, ja ne virtaavat Atlantilta Norjanmereen. Alueen pohjoisosiin vaikuttaa arktista merivettä tuova Itä-Islannin merivirta. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa voimakkaasti Färsaarilla ja sekoittaa ympäri vuoden mannerjalustan vesiä. Koska Färsaaret on kahden merialtaan välissä, siihen vaikuttaa niiden molempien vuorovedet. Tästä syystä salmen vastakkaiset päät saattavat olla vuoroveden eri vaiheissa, mikä aiheuttaa salmiin voimakkaita vuorovesivirtoja.
Ilmasto Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Färsaarilla vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Saarten ilmastoon vaikuttaa lämmin Golfvirta, mutta toisaalta ne ovat kaukana lämpimistä ilmavirtauksista: talvet ovatkin leutoja ja kesät viileitä. Talvella keskilämpötila on 3–4 astetta ja kesällä 9,5–10,5 astetta. Saaret sijaitsevat koilliseen liikkuvien matalapaineiden reitillä, minkä takia sää on tuulinen ja sateinen ympäri vuoden.
Vaikka sateita tuleekin ympäri vuoden, kesällä sateet ovat usein tihkua. Rankempia sateita tulee syksyllä ja talvella. Sateiden lisäksi sumu on yleistä. Färsaarilla sää voi muuttua hyvinkin nopeasti, ja saman päivän aikana voi sataa, paistaa lämpimästi, olla sumuista ja voimakasta, pyörivää tuulta.Taipale 2006, s. 19.
Luonto thumb|Lampaita Suðuroyn saarella. Färsaarten kasvillisuus on melko matalaa, ja saarilta puuttuvat puut ja pensaat lähes kokonaan. Siellä on kuitenkin joitakin pieniä istutusmetsiä. Alun perin saarilla kasvoi runsaasti pajuja ja muita pensaita, mutta asutuksen levitessä ne hävisivät nopeasti.Taipale 2006, s. 21. Saarilla kasvaa noin 400 kukkivaa kasvilajia, joista noin neljännes on ihmisen tuomia, ja noin 30 sammal- ja sienilajia. Kukkivat kasvit keskittyvät asutuksen läheisyyteen, missä maa on varattu viljelykseen eivätkä lampaat saa laiduntaa siellä. Laidunmailla leinikit ovat harvoja kukkivia kasveja, koska lampaat eivät pidä niiden mausta. Rantakallioiden lähellä kasvaa karhunputkia ja lampaiden ulottumattomissa olevilla rotkoalueilla rikkoja.Proctor 2007, s. 8. Färsaarten kansalliskukaksi on valittu rentukka.
Färsaarilla on tavattu 305 lintulajia. Noin 50 lajia pesii saarilla säännöllisesti, ja niiden lisäksi 60 lajia vierailee säännöllisesti. Myrskylintu on saarten yleisin lintulaji, ja niitä pesii alueella noin 600 000 paria, vaikka vielä 400 vuotta sitten laji oli harvinainen.Taipale 2006, s. 22–23. Kaikkiaan Färsaarilla arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa paria merilintuja, mutta muita lintuja on melko vähän.Proctor 2007, s. 4–6. Färsaarten kansallislintu on meriharakka, joka symboloi vapautta. Färsaarilla on 19 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 67 neliökilometriä.
Maanisäkkäistä Färsaarilla elävät isorotta, kotihiiri ja metsäjänis. Rotista on paljon haittaa, sillä ne häiritsevät monien lintujen pesintää. Kotieläimistä yleisin on lammas, joita saarella on noin 70 000 yksilöä.Taipale 2006, s. 25.
Färsaarten vesillä on tavattu 1800-luvun alun jälkeen 27 merinisäkästä. Niistä säännöllisesti rannan tuntumassa viihtyvät halli ja pyöriäinen. Muita yleisiä lajeja ovat sillivalas, lahtivalas, kaskelotti, pohjoisenpullokuonovalas, pitkäeväpallopää, miekkavalas ja valkokuvedelfiini.Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen 2004, s. 16–17.
Färsaarten merialueet ovat tuottoisia, biomassan kasvu on suurimmillaan toukokuussa. Färsaarten pohjoispuolella ja Norjanmerellä kasviplanktonin tuotto on suurinta, ja ne alueet ovatkin avomerikalojen tärkeitä ruokailu- ja lisääntymisalueita, joille kaloja vaeltaa useasta eri suunnasta. Mannerjalustan alue on ekosysteemiltään hieman erilainen kuin syvemmän meren alue. Yleisimpiä kalalajeja ja samalla merkittävimpiä saaliskaloja ovat turska, kolja, seiti, silli, makrilli, villakuore, ruijanpallas, punakampela ja punasimppu.Taipale 2006, s. 24.
Historia thumb|Kristinuskon Färsaarille tuoneen Sigmundur Brestissonin muistomerkki.
Asuttaminen Vuonna 2013 tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella Färsaaret asutettiin 300–500-luvulla, mutta asukkaiden alkuperää ei tiedetä. Esimerkiksi irlantilaisen Pyhän Brendanin on väitetty käyneen saarilla vuosien 560–567 välillä. Ensimmäiset norjalaiset saapuivat saarille 800-luvulla. He olivat maanviljelijöitä, jotka etsivät uutta maata tai pakenivat sortoa.Proctor 2007, s. 9.
Färsaarille perustettiin pian samanlainen hallintojärjestelmä kuin Norjassa. Tinganesissa kokoontui saarten ylin hallintokokous eli ting. Färsaarelaisten saagan mukaan kristinusko tuli Färsaarille noin vuonna 1000, ja sen toi Sigmundur Brestisson Norjan kuninkaan Olav Tryggvasonin käskystä. Saarelaiset vastustivat käännytystä ja norjalaishallintoa verisesti. Färsaarten ting hyväksyi norjalaisten vallan 1035, jolloin saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa.
Tanskalle thumb|left|Färsaarten kartta vuodelta 1673. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380. Tanskalainen oikeuskäytäntö levisi Färsaarille, ja tingin merkitys väheni. Tanskan kuningas Kristian III antoi 1535 hampurilaiselle kauppiaalle Thomas Köppenille saarten kauppa- ja verotusoikeudet. Tämän jälkeen Färsaarten taloutta hallitsivat pitkään pääasiassa ulkomaalaiset kauppiaat. Färsaarelainen seikkailija Magnus Heinason sai kuitenkin 1500-luvun loppupuolella saarten talouden haltuunsa, ja häntä pidetäänkin kansallissankarina, vaikka hän keräsi suuria voittoja maanmiestensä kustannuksella.Proctor 2007, s. 10–11. Kauppamonopoli siirtyi 1707 Tanskan kruunulle.
Kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan, Färsaaret säilyi Tanskan hallussa. Kaksi vuotta myöhemmin saarista tuli Tanskan lääni ja paikallinen parlamentti Løgting lakkautettiin. Se järjestettiin uudelleen neuvoa-antavaksi elimeksi 1852.
Tanskan kauppamonopoli lakkautettiin 1. tammikuuta 1856.Proctor 2007, s. 12. Sen jälkeen Färsaarille syntyi vientiin suuntautunut kalastusteollisuus ja saarten asukasluku alkoi kasvaa. Myös kansallistunne alkoi voimistua 1800-luvun lopussa. Løgtingissä järjestettiin jouluna 1888 keskustelutilaisuus färsaarelaisen kulttuurin suojelemisesta. Tilaisuuden järjestäjiin kuulunut Jóannes Patursson perusti myöhemmin itsehallintopuolueen ajamaan saarten itsenäisyyttä. Poliittisesti saari jakautui kahtia, ja itsenäisyyttä vastustavat tahot säilyttivät valta-asemansa pitkään.
Itsehallinto thumb|Brittiläinen tykki Färsaarilla vuonna 1941. Toinen maailmansota vaikutti paljon Färsaarten itsehallinnon kehittymiseen. Kun natsi-Saksa oli vallannut nopeasti Tanskan, Britanniassa pelättiin Färsaartenkin joutuvan Saksan haltuun. Siksi Britannia miehitti saaret ja antoi saarelaisille laajan itsehallinnon. Britit antoivat 25. huhtikuuta 1940 färsaarelaisille aluksille luvan käyttää Färsaarten lippua, jonka asema tunnustettiin virallisesti vuoden 1948 itsehallintolaissa.
Sodan jälkeen poliitikot eivät pitäneet paluuta vanhaan enää mahdollisena, ja saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat sen täpärästi, mutta Färsaarilla ei päästy sopuun jatkotoimista ja Tanskassa pelättiin perustuslaillisia ongelmia. Kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Tämän jälkeen Tanskan kanssa neuvoteltiin sopimus, jonka mukaan Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.
Kun Tanska liittyi 1973 Euroopan yhteisöön, Färsaaret jäi sen ulkopuolelle kalastuspolitiikan takia, mutta Färsaaret on tehnyt sen jälkeen EY:n kanssa erillisiä kauppasopimuksia. Färsaarilla elettiin 1950-luvulta 1980-luvun loppuun talouskasvun ja modernisaation aikaa. Tanskan antaman taloudellisen tuen avulla julkinen sektori kehittyi muiden Pohjoismaiden tasolle.Dosenrode 2011, s. 113.