pienoiskuva|Suomen ilmavoimien F-18D Hornet McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -koneita ostettiin Suomen ilmavoimille alun perin 64, joista seitsemän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta 1996 ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuoreveden Hallissa 1996–2000.
Hornet tilattiin Suomeen kesken 1990-luvun taantumaa. Markan arvon heikkenemisen, indeksimaksujen ja Euroopan unionin tullimaksujen ja niiden viivästyskorkojen vuoksi koneiden hinta nousi kaavaillusta 2,17 miljardia euroa vastaavasta summasta 3,16 miljardiin euroon eli noin 46 prosenttia.
Tilauksessa luovuttiin kolmen koneen hankinnasta jotta se saatiin mahtumaan 9,5 miljardin markan tilausvaltuuteen. Lopputuloksena tilattiin 57 yksipaikkaista C-mallia ja seitsemän kaksipaikkaista D-mallia.
Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 kpl F-18C-torjuntahävittäjää.
Tarjouskilpailu Hornetin kilpailijoita olivat Saab JAS 39 Gripen, Dassault Mirage 2000-5, Mikojan MiG-29 sekä General Dynamics F-16 Fighting Falcon.
Helmikuussa 1990 kolmelle läntiselle lentokonevalmistajalle lähetettiin tarjouspyyntö kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä. Hornetin valmistaja McDonnell Douglas ei kuulunut ehdokkaiden joukkoon, sillä sitä pidettiin liian kalliina. Tarjouspyynnön lähettämisen jälkeen Hornetin edustajat tarjosivat silti omaa konettaan mukaan kisaan, mutta turhaan. Joulukuussa 1990 hankintatyöryhmän puheenjohtaja, kenraali Aimo Pajunen totesi, ettei Hornet ollut mukana. Kuitenkin, seuraavan vuoden huhtikuussa Hornet oli ilmestynyt ehdokkaiden joukkoon. Kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä järjestettyyn kilpailuun otti osaa raskas, kaksimoottorinen monitoimihävittäjä Hornet. Loppujen lopuksi Hornet myös voitti kisan. Sitä, miksi näin tapahtui, ei ole koskaan selitetty. Hankintaa koskeva aineisto on julistettu salaiseksi.
Hankintapäätös Lopullinen päätös 64 Hornetin tilaamisesta tehtiin Esko Ahon hallituksen istunnossa 6. toukokuuta 1992 ilmavoimien esityksen pohjalta. Hallitus oli asiassa yksimielinen, vaikka jotkut ministerit epäilivät kalliin hankinnan sopivuutta vallinneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Heti päätöksen jälkeen puolustusministeri Elisabeth Rehn soitti kollegoilleen ja kertoi tarjouskilpailun tuloksen. Yhdysvaltojen puolustusministeri Dick Cheney onnitteli Rehniä viisaasta päätöksestä, mutta Ranskan puolustusministeri Pierre Joxe ei ollut uskoa korviaan. Joxe moitti Rehniä yhdysvaltalaisten koneiden valitsemisesta eurooppalaisen vaihtoehdon sijasta.
Pettänyt hinta-arvio Hävittäjävalinnan taloudelliset laskelmat on julistettu salaisiksi siihen asti, kunnes Hornetin käyttö lopetetaan noin vuonna 2030.
Hornetien ostaminen ja 30 vuoden käyttö tulevat maksamaan arviolta 8 miljardia euroa. Se on yli kaksinkertaisesti rahaa verrattuna siihen arvioon, jolla Hornetit aikoinaan myytiin päättäjille. Hornetien hankinnan ja käytön piti maksaa nykyrahassa laskettuna noin 3,9 miljardia euroa. Eliniän käyttökustannusarvio jäi pahasti alakanttiin verrattuna toteutuneisiin kustannuksiin.
Ostohintaa nostivat mm. valuuttakurssimuutokset (262 miljoonaa euroa) ja indeksimaksut (453 miljoonaa) sekä EU:lle maksetut tullimaksut ja niiden viivästyskorot (yli sata miljoonaa euroa).
Koneiden ostolle neuvoteltiin sadan prosentin vastaostovelvoite. Jälkihankintoihin vastaostoja tuli alle kymmenen prosenttia kauppojen arvosta.
Käyttökulut Suomen Kuvalehden mukaan Hornetien käyttökulut olivat vuonna 2020 noin 170–180 miljoonaa euroa vuodessa riippuen laskutavasta, ja samaa luokkaa ne ovat myös HX-hankkeen tarjouspyyntöjen mukaan. Hornetin lentotunnin hinta vuosina 2016–2019 oli 8 079–8 566 euroa, jos esimerkiksi palkkoja tai tilakustannuksia ei lasketa mukaan. Lentotunnin kokonaiskustannus on yli 27 000 euroa.
Lehden mukaan Suomella ei ole varaa käyttää Hornetejaan, vaan niistä vuosittain aiheutuvat kulut pidetään noin 250 miljoonassa eurossa lentämällä koneilla vain hyvin vähän.
Käyttöikä Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Timo Herrasen mukaan koneiden käyttöikään vaikuttaa kolme tekijää: 1) toimintaympäristöön suhteutettu suorituskyky, 2) tuotetuen saatavuus ja 3) rakenteiden väsyminen. Toimintaympäristöön suhteutetulla suorituskyvyllä viitataan lähinnä Hornetien kykyihin suhteessa Venäjän ilmavoimien kykyihin. Venäjän kyvyt ovat Ukrainan sodassa osoittautuneet heikoiksi, joten siltä osin Hornetien poistamisella ei ole kiire. Boeingin tuotetuki Horneteille on osittain päättynyt, eikä kaikkia osia kuten rungon keski- ja peräosia enää valmisteta, mutta Ilmavoimilla on riittävästi varaosia vuosikymmenen loppuun saakka.
Ennen Hornetien tuloa väitettiin, että niiden käyttöikä olisi kiitoteiltä lennettäessä jopa 12 000 tuntia. Hornetien virallinen käyttöikä on 6 000 tuntia. Käytännössä Horneteilla on lennetty pitempään, ja ylärajan sanotaan tulevan vastaan 8 000:ssa tunnissa.
Kuitenkin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen mukaan Hornetien käyttöiän arvioidaan täyttyvän jo, kun niillä on lennetty 4 500 tuntia. Vuoden 2018 lopussa Suomen Horneteilla oli lennetty 2 100–3 200 tuntia kullakin, lukuun ottamatta yhtä, jolla oli lennetty noin 3 700 tuntia. Koko laivueen koneilla lennetään yhteensä 8 777–8 901 lentotuntia vuodessa. Niinpä tietokirjailija Pentti Sainio arvioi, että Horneteilla on käyttöikää jäljellä noin vuoteen 2030, jolloin luvattu 6 000 tuntia tulee täyteen.
Puolustusvoimien Hornetien kuntoa on seurattu järjestelmällisesti vuodesta 2006 lähtien. Seuraamiseen käytetään itse kehitettyä HOLM (Hornet Operational Loads Measurement) -ohjelmaa, jonka avulla voidaan arvioida kaluston jäljellä olevaa kestoikää mitatun tiedon perusteella. HOLM perustuu kahden venymä- ja kiihtyvyysantureilla varustetun Hornetin tuottamaan tietoon. Tietoja kerätään 50:llä anturilla parhaimmillaan 2 560 hertsin näytteenottotaajuudella. Patrian kehittämän neuroverkon avulla kyetään ennustamaan Hornetien rakenteellinen elinikä.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Patria seuraavat Hornetien rakenteiden kulumista mm. FLE-arvolla (Fatigue Life Expended). Se perustuu koneen rakenteeseen sijoitettujen antureiden taltioimiin tietoihin. FLE-indeksi kertoo, kuinka suuri osa rakenteelle sallitusta vauriosummasta on kulutettu. Logistiikkalaitoksen mukaan indeksi antaa koneen kulumisesta todenmukaisemman kuvan kuin lentotuntien laskeminen. FLE-indeksin kertymisnopeuteen vaikuttaa mm. kaluston käyttötapa. Suomen oloissa väsymistä kertyy lentotuntia kohden enemmän kuin muissa maissa.
Puolustusvoimien pääinsinööri ja prikaatikenraali Kari Rengon mukaan Suomessa lentotunnit rasittavat koneita paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa koulutuslennoilla lennetään pitkiä siirtymiä harjoituspaikkaan, jossa sitten harjoitellaan puoli tuntia. Suomessa siirtymään kuluu vain kolme minuuttia. Siten käyttö on Suomessa lentotuntia kohden rasittavampaa.
Käyttötavan ja tutkimusten perusteella Suomen Horneteille on hyväksytty alkuperäistä ylärajaa pienempi FLE-arvo.
Käyttöiän pidentäminen Yhdysvalloissa käytössä olleiden Hornetien käyttöikää on pidennetty hankkeilla, joissa on tavoiteltu jopa 10 000 tunnin käyttöikää. Ainakin 9 900 tunnin käyttöikään asti on päästy. Suomen Hornetien käyttöiän pidennys edellyttäisi uutta elinkaaripäivitystä. Lauri Purasen esittämän, vuodelta 2015 peräisin olevan tiedon mukaan jatkoaika maksaisi 1,2 miljardia euroa. Ilmavoimien vuoden 2020 laskelmien mukaan se maksaisi 1 809–2 409 miljoonaa euroa. Väsyvien rakenteiden korjaamiseen menisi tästä summasta vain 50 miljoonaa euroa ja suurimmat kuluerät muodostaisivat ohjelmisto ja järjestelmät (882–1 181 miljoonaa euroa) sekä ilmataisteluaseet (700–1 000 miljoonaa euroa).
Käytöstä poistaminen Käytöstä poistettaville Horneteille on ainakin neljä vaihtoehtoa: romutus, varastointi, museointi sekä myynti tai lahjoitus jollekin amerikkalaisten hyväksymälle taholle. Koko kaluston romutuksesta voisi saada enimmillään vajaat puoli miljoonaa euroa. Puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan Hornetien varastointiin ei ole rahaa. Suomen ilmailumuseoissa ei ole koneille tilaa, eikä museoiden laajennuksiin ole resursseja. Myynti olisi mahdollista, joskin Hornetien myyntisopimukseen on kirjattu, että Suomi tarvitsee koneiden jatkokäytölle kirjallisen luvan Washingtonista. Puolustusministeri Antti Häkkänen väittää kuitenkin, että vanha kalusto on elinkaarensa päässä eikä kelpaa edelleen luovutettavaksi.
Museonjohtaja Kai Mecklin arvelee, että muutama Horneteista päätyy säiden armoille niin sanotuiksi ”tolppakoneiksi” eli muistomerkeiksi, kuten esimerkiksi Saab Draken ja Fokker Friendship Pirkkalaan Satakunnan lennoston portilla. Jokunen koneista annettaneen jonkun museon ulkoalueelle ja loput romutetaan.
Ensimmäinen kone (HN-401) poistettiin palveluskäytöstä 26.4.2024, kun ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Juha-Pekka Keränen lensi koneen Pirkkalan tukikohdasta Jämsän Halliin.
Kriitikoita Kenraaliluutnantti Veikko Vesterisen mielestä Suomen olisi pitänyt ostaa 15 konetta vähemmän. Säästyneet rahat olisi pitänyt käyttää ensin valtion velan lyhentämiseen ja sitten maavoimien liikkuvuuden lisäämiseen. Suomen puolustuksen rungon oli suunniteltu muodostuvan kymmenestä jääkäriprikaatista ja kahdesta panssariprikaatista, mutta hävittäjähankintojen vuoksi puolet prikaateista oli jäämässä ilman varusteita. Hankinnan vuoksi Suomella ei olisi vuosikymmeneen varaa uusiin puolustusinvestointeihin.
Varustus pienoiskuva|Ilmavoimen F-18C Hornet Saksassa Koneen maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 AMRAAM-ohjusta ja kaksi AIM-9 Sidewinder-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun.
Päivitykset Vuonna 2007 ilmavoimissa otettiin käyttöön kypärätähtäimet ja Sidewinder-infrapunaohjusten uusin kehitysversio (AIM-9X) osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä (MLU1). Syksyllä 2008 saatiin myyntivahvistus tilauksesta, joka arvioitiin optioineen 400 miljoonan dollarin arvoiseksi. Tilaukseen kuului muun muassa 70 kappaletta radioita, kypärätähtäimiä ja näyttöpaneeleita sekä 15 JSOW-liitopommia. Marraskuussa 2011 Yhdysvaltain kongressi antoi myyntiluvan kehittyneemmälle AGM-158 JASSM -risteilyohjukselle. 1. maaliskuuta 2012 vahvistettiin kaupat 70 JASSM-ohjukselle. Kauppaan sisältyy taisteluohjukset, harjoitusohjuksia, koulutusta ja tarvittavat muutokset koneiden järjestelmiin. Maataistelukyvyn ja ilmasta-maahan-ohjusten sekä pommien käyttöönotto muutti Hornetien tyyppiluokituksen F-mallista F/A-malliin. Vastaava elinkaaren keskivaiheen päivityksen myötä tapahtunut maataistelukyvyn lisäys tehtiin Sveitsissä. Kolmatta MLU-ohjelmaa ei tule, vaan Hornetien suorituskyky korvataan HX-hävittäjähankkeella. Horneteja valittaessa painotettiin sitä, että Yhdysvaltain laivasto tulisi kehittämään konetyyppiään koko sen 30 vuoden käyttöiän ajan. Todellisuudessa viimeinen päivitys koneisiin tehtiin vuonna 2016, niiden elinkaaren puolivälissä.
Ensimmäinen elinkaaripäivitys maksoi 315 miljoonaa ja jälkimmäinen 700 miljoonaa euroa.
MLU1 2004–2010 JHMCS-kypärätähtäinjärjestelmä AIM-9X-infrapunaohjus Mode S -omatunnuskyselijä Have Quick UHF/VHF-radiot TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen
MLU2 2012–2016