Jämsänkoski on entinen Suomen kaupunki. Nykyään se on osa Jämsän kaupunkia. Jämsänkoski sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa Jämsänjoen varrella.
Jämsänkoskella asui ennen sen liittämistä Jämsään ihmistä, ja sen pinta-ala oli km2, josta km2 oli vesistöjä. Väestötiheys oli asukasta/km2.
Jämsänkoskella on paperi- ja paperinjalostusteollisuutta. Alueen suurin työnantaja on UPM-Kymmene Oyj:n Jämsänkosken paperitehdas. Paikkakunta sijaitsee Orivesi–Jyväskylä-rautatieyhteyden varrella, mutta siellä ei ole toimivaa rautatieseisaketta. Jämsänkoskella sijaitsee 1937 rakennettu tiilikirkko ja Koskenpään kylässä vuonna 1901 rakennettu Koskenpään kirkko. Paikkakunnan historiallista arkkitehtuuria edustaa niin ikään Ilveslinna, joka on arkkitehti W. G. Palmqvistin käsialaa vuodelta 1937.
Jämsänkoski ja Jämsä yhdistyivät jälleen 2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Jämsä, mutta vaakunaksi Jämsänkosken vaakuna. Jämsänkosken viimeinen kaupunginjohtaja oli Jorma Kilpeläinen.
Historia Jämsänkosken historia juontaa juurensa rautakaudelle. Linnasenvuoren rinteiltä on kaivauksissa löydetty merkkejä puolustusvarustelusta ja asutuksesta. Nyky-Jämsänkoski kehittyi paperiteollisuuden myötävaikutuksella 1800-luvun lopulla. Sitä yhdistää muihin samankaltaisiin yhdyskuntiin vesivoiman helppo saatavuus. Vuonna 1920 perustettiin Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö, ja tuolloin aloitettiin laajoja rakennus- ja uudistushankkeita. Ne oli suunnitellut insinööri Anton D. J. Kuhn. Rahaa käytettiin valtavia summia suhteessa aiemmin koettuun, joten kesää 1920 kutsutaan "miljoonakesäksi". Usea työ epäonnistui tai jäi kesken, mutta yhtä kaikki suurteollisuuskehitys sai tuolloin alkunsa.Ahlstedt, s. 7
Jämsänkoskelle johtaneet pääväylät eivät olleet samoja kuin 2000-luvulla. Talvisin tärkein reitti oli Vilppulan rautatieasemalta johtanut massatie ja kesäaikaan Jämsänjoki. Joen itäpuolinen maantie oli kutakuinkin nykyisellä urallaan, mutta se oli kapea ja päällystämätön kinttupolku. Teollisuuspaikkakuntana Jämsänkosken kyläkunnan taloihin tuli jo varhain sähkövirta, mutta sen voimakkuus vaihteli tehtaan virrankulutuksen mukaan.Ahlstedt, s. 11–12
Maanomistusolot poikkesivat niin ikään myöhemmästä. Jämsänjoen itäpuolella suurin maanomistaja oli Ala-Mellan talo, jonka maa-alueita päätyi ennen vuotta 1920 tehdasyhtiön omistukseen. Länsipuolella yhtiö omisti muun muassa Kinulanvuoren alueen, mutta suurin omistaja oli Kerkkolan rustholli. Asutus keskittyi alueille, jotka soveltuivat huonosti maanviljelykseen, kuten kallioille ja rinteille.Ahlstedt, s. 23
Jämsänkosken harrastajateatteritoiminta on ollut melko vireää. Sen kukoistuskautta oli 1900-luvun alku, jolloin lavalla vierailivat muun muassa Saara ja Helge Ranin. Teatterinjohtajina toimivat Einari Railo, Hannes Siira ja Kalle Göös.Ahlstedt, s. 39 Näyttelijöistä tunnustetuin oli Hugo Kerkkonen, joka esittäytyi vuonna 1930 julkaistussa näyttelijämatrikkelissa "amatöörinäyttelijänä". Hänen uransa alkoi 1911. Kerkkonen näytteli muun muassa Hallin Jannen nimiosan.Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin 1930, s. 129
Jämsänkosken asuinolot olivat 1900-luvun alussa surkeimmat Yhtyneiden tehdaspaikkakunnista. Asunnot olivat aikakaudenkin mittapuun mukaan ahtaita ja talvisin vetoisia.Ahlstedt, s. 50 Jämsänkoskella järjestettiin markkinoita jo 1800-luvun lopulla. Lahtelaisilla markkinamiehillä oli vesiteitse erinomaiset yhteydet paikkakunnalle. Lahdesta saapui myös kengänkiillottajia, jotka joutuivat silloin tällöin pieniin konflikteihin jämsänkoskelaisten kanssa.Ahlstedt, s. 74–76 Markkinoiden kukoistuskausi oli suhteellisen lyhyt. Toripaikka säilyi vuoteen 1955.Ahlstedt, s. 78
Toisen maailmansodan jälkeen Jämsänkoskelle sijoitettiin lähes 400 siirtokarjalaista. Suurin osa oli valkjärveläisiä, ja Valkjärven kunnan toiminta jatkui Jämsän kunnantalossa erityisen hoitokunnan johdolla vuoteen 1949.Räsänen, s. 107 Sodan jälkeen Jämsänkosken yleisilme muuttui perusteellisesti. Kunnan väkiluku kasvoi voimakkaasti teollisuustyöpaikkojen lisäännyttyä. Aivan sodan jälkeisinä vuosina rakennettiin sadoittain omakotitaloja ja myöhemmin kerrostaloja. Asumisväljyys kasvoi merkittävästi tehdaskylän väistyttyä kaupunkia muistuttavan yhdyskuntarakenteen tieltä. Rakennuskaava vahvistettiin 1947 ja keskustan pääkaduksi rakennettiin Kenraalintie, joka sai nimensä Yhtyneiden Paperitehtaiden perustajan kenraali Rudolf Waldenin mukaan.Räsänen, s. 82–93
Jämsänkoski erosi Jämsästä vuonna 1926, ja siihen liitettiin vuonna 1969 Koskenpään kunta. Jämsänkoskesta tuli kaupunki vuonna 1986. Jämsänkosken taival itsenäisenä kuntana kesti 83 vuotta. Vuonna 2009 Jämsä ja Jämsänkoski palasivat yhteen. Jämsänkoski kuului historiansa aikana kolmeen lääniin: Hämeen lääni, Keski-Suomen lääni ja Länsi-Suomen lääni.
Nähtävyyksiä Jämsänkosken teollisuusympäristö kuuluu Museoviraston luetteloon valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Alueella on merkittävän teollisuusarkkitehdin W. G. Palmqvistin suunnittelemia rakennuksia.Museoviraston luettelo valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä, viitattu 4.11.2015
Aarresaaren kotiseutumuseo kertoo Jämsäkosken vaiheista 1500-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmenille.
Rasuanniemi on niemialue, joka sijaitsee Kankarisvedellä Jämsänkosken alueella. Sen erikoisuutena ovat kauniit hiekkarannat ja poukamat. Rasuanniemessä on natura-alue, josta löytyy useita muinaismuistoja, kuten pyyntikuoppia.
Politiikka Jämsänkosken kaupunginvaltuustossa oli kunnan lakkautuksen aikoihin oli 27 jäsentä ja suurin valtuustoryhmä sosialidemokraateilla.
Jämsänkoski on teollisuuspaikkakuntana ollut perinteisesti vasemmistoenemmistöinen. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa SKDL sai Jämsänkoskella enemmistön äänistä.
Etäisyydet suuriin kaupunkeihin Helsinki 233 km Tampere 100 km Oulu 394 km Jyväskylä 55 km
Ruokakulttuuri Jämsänkosken pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla verimakkara, talkkunavelli ja mustikka.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Museo24-virtuaalimuseo
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit