Lisbeth Salander on kuvitteellinen ruotsalainen hahmo, jonka on luonut kirjailija ja toimittaja Stieg Larsson. Hahmo esiintyy Larssonin bestseller-trilogiassa Millennium: Miehet jotka vihaavat naisia (2005), Tyttö joka leikki tulella (2006) ja Pilvilinna joka romahti (2007) sekä David Lagercrantzin kirjoittamissa virallisissa jatko-osissa Se mikä ei tapa (2015) ja Tyttö joka etsi varjoaan (2017). MyyntiluvutThe top 100 bestselling books of all time: how does Fifty Shades of Grey compare?, The Guardian, [luettu 30.6.2015]. ja neljä elokuvaa, joissa Salander on yksi päähenkilöistä, ovat tehneet hänestä yhden kansainvälisesti kaikkein kuuluisimmista ruotsalaisista roolihahmoista.Secrets of the Tattooed Girl (2011), kapitel "Introduction", Dan Burstein.Filmatiseringen av Män som hatar kvinnor är (2015) den 27:e mest inkomstbringande "utländska" (ur amerikansk synvinkel) filmen, Foreign Language Movies at the Box Office, BoxOfficeMojo, läst 30 juni 2015, Flickan som lekte med elden den 34:e, och Luftslottet som sprängdes den 72:e.
Salander on sisäänpäinkääntynyt 24-vuotias hakkeri, joka toimii tutkijana vartiointiliike Milton Securityssä. Hänellä on eideettinen eli valokuvamuisti. Yhdessä toimittaja Mikael Blomkvistin kanssa hän ratkaisee kadonneen Harriet Vangerin tapauksen. Tätä ennen hänet on pakotettu väkivalloin kohtaamaan sadistinen holhoojansa ja koko nuoruusaikansa 12-vuotiaasta alkaen hän oli lukittuna mielisairaalaan. Hänen kostohistoriallaan on seurauksia niin suurille yrityksille kuin Ruotsin vastavakoiluorganisaatioille, ja tämän sanotaan olevan Millennium-sarjan suurin anti.”Lisbeth Salander och vår längtan efter hämnd”, Carsten Jensen, DN, [luettu 28.1.2015]. Häntä on kuvattu ”vasemmistofeministiseksi toimintahahmoksi, joka iskee miesten ja yritysten vallan väliseen leikkauspisteeseen […] anti-fasistiksi lievästi fasistisin symbolein”."Working with Blomkvist, she becomes not only an avenger but a kind of left-feminist action figure, striking at the nexus of male and corporate power."
Salanderin ulkoisia ominaisuuksia ovat suuri lohikäärmetatuointi selässä, mustaksi värjätyt hiukset, vahva silmämeikki, kasvolävistykset ja punk-vaikutteiset vaatteet."Lisbeth Salander: The Movies Have Never Had a Heroine Quite Like Her", New Yorker, David Denby, [luettu 17.12.2014]. Hän polttaa ketjussa, syö valmisruokaa ja omistaa moottoripyörän. Hänellä on tatuointeja myös kaulassa (ampiainen), nilkassa ja reidessä.
Ruotsin Millennium-trilogian filmatisoinnissa (2009) Salanderia näyttelee Noomi Rapace, kun taas trilogian Hollywood-versiossa (2011) roolin esittää Rooney Mara. Neljännen kirjan filmatisoinnissa The Girl in the Spider’s Web hahmoa näyttelee Claire Foy. Englanninkielisten käännösten otsikot viittaavat kaikki Salanderiin.
Tausta
Millennium-sarjan synty on monimutkainen. Larsson alkoi kirjoittaa keskittyneemmin kesällä 2002, kun hän elämänkumppaninsa Eva Gabrielssonin kanssa vietti lomaa saaristossa ja Larsson etsi jotain, mistä kirjoittaa.Eva Gabrielsson: "– Stieg ville inte bli kändis, allra minst som deckarförfattare", Jury, 2007:1, pdf Lisbeth Salanderin alkuperä on yhtä monisyinen, mutta hänessä voidaan erottaa seuraavat ainekset: feminismi, Peppi Pitkätossu, muut etsivätarinoiden kirjailijat, hakkerikulttuurin synty ja tietyt ihmiset Larssonin lähipiirissä.
Feminismi
Useat elämäkerrat ovat kertoneet siitä, kuinka Larsson muutti näkemyksensä ihmiskunnasta, kun hän 15-vuotiaana todisti tytön raiskausta, jossa tekijät olivat kolme Larssonin ystävää (hänen ystävänsä Kurdo Baksin haastattelun mukaan uhrin nimi oli Lisbeth,"How a brutal rape and a lifelong burden of guilt fuelled Girl with the Dragon Tattoo writer Stieg Larsson", Kurdo Baksi, The Daily Mail, [luettu 28.12.2014]. mutta nimeä ei esiinny Baksin kirjassa Ystäväni Stieg Larsson).Secrets of the Tattooed Girl (2011), kapitel “I arrived in Stockholm with a cold autumn wind, a bottle of wine in my bag, and my glasses misted by rain." Larsson ei ollut tehnyt mitään raiskausta estääkseen tai lopettaakseen, koska hän tunsi jonkinlaista lojaalisuutta ystäviään kohtaan. Jälkeenpäin hän otti yhteyttä uhriin ja pyysi anteeksi, mutta tuli torjutuksi ystäviensä myötäilijänä. Larsson sanoi irti tuttavuutensa ystäviensä kanssa. Myöhemmin kertomus on kyseenalaistettu, koska Larsson Expo-säätiön kollegansa mukaan kertoi, että hän oli kuullut jonkun muun kertoneen joukkoraiskauksesta. Larssonin elämänkumppani Eva Gabrielsson sanoo, että hän on ainoa, jolle Larsson kertoi tapahtumasta.
Vuodenvaihteessa 2001–2002 tapahtui kaksi naisen murhaa, jotka vaikuttivat Stieg Larssoniin voimakkaasti: Melissa Nordell, jonka kidutti ja murhasi hänen poikaystävänsä sen jälkeen, kun tämä halusi erota, ja Fadime Şahindal, jonka isä murhasi hänet, koska hän paheksui tyttärensä elämäntapaa. Toisin kuin keskustelu kunniakulttuurista ja kunniamurhista, Larsson halusi päästä pois rasistisesta erottelusta, joka tehtiin Ruotsissa syntyneiden ja ulkomailla syntyneiden tekijöiden välille. Samankaltaisuus sen sijaan oli, että uhrit olivat naisia, joita tekijät halusivat hallita, ja kun se ei toiminut, tekijät olivat kiduttaneet ja murhanneet naiset. Larsson oli mukana antologiassa, Keskustelu kunniamurhista.Debatten om hedersmord - Feminism eller rasism?, Svartvitt förlag (2004). Murhien yhteydessä esiintulleet poliisiraportit ja tuomiolauselmat (mukaan lukien Catrine da Costan paloittelumurha, joka tuli esiin useita kertoja 1990- ja 2000-luvuilla) Larsson luki tarkkaan. Asiakirjoista lukemansa väkivallan hän otti mukaan kirjoihin; mukaan lukien Salanderin raiskaus kirjassa Miehet jotka vihaavat naisia. Hän kirjoitti myös naishahmot, niin kuin hän näki itse naiset: ”vapaita, rohkeita ja tarpeeksi vahvoja muuttamaan maailmaansa kieltäytymällä olemasta uhreja”.Eva Gabrielsson och Marie-Françoise Colombiano: Millennium, Stieg & jag, Natur & Kultur (2011). pienoiskuva|Larssonia inspiroi muun muassa kelttiläinen kuningatar Boudicca. Larsson kävi usein hänen patsaallaan Lontoossa.Secrets of the Tattooed Girl (2011), kapitel "In Her Own Words" av Paul de Angelis. Toisin kuin monet muut kirjailijat, Larsson samaistui voimakkaammin vastakkaista sukupuolta oleviin päähenkilöihinsä kuin samaa sukupuolta oleviin. Vaikka on olemassa joitakin ominaisuuksia, jotka Larsson jakaa Mikael Blomkvist -hahmon kanssa (journalisti, yhteiskuntaa tarkastelevan lehden päätoimittaja, ilman pitkäjänteistä kiinnostusta asioihin), hän on antanut Salanderille useita omia ominaisuuksiaan: tupakoi paljon, juo huonoa kahvia, ”raivoisan moralistinen”, ei luota viranomaisiin, ei halua puhua taustastaan ja taitava tutkija.
Kolmessa kirjassa esiintyy joissakin luvuissa lyhyitä johdantoja. Tekstit käsittelevät sotaisia naisia ja esimerkit ovat Yhdysvaltain sisällissodasta tai amatsoneista. On merkille pantavaa, että tekstit eivät sisällä esimerkkejä pohjoismaisista naisista."The girl who conquered the world", Salon.com, Laura Miller, [luettu 25.5.2015].
Peppi Pitkätossu pienoiskuva|Inger Nilsson Peppi Pitkätossuna, vuodelta 1972. Peppi aikuisena oli yksi kantavista ideoista Lisbeth Salanderin takana. Stieg Larssonin aikana Tidningarnas Telegrambyrå-uutistoimistossa (1977–1999) hän keskusteli usein päällikkönsä Kenneth Ahlbornin kanssa populäärikulttuurista, kuten Etsiväkaksosista ja Wahlströmin etsiväsarjasta, sekä Enid Blytonin Viisikko-kirjoista.Secrets of the Tattooed Girl (2011), kapitel "The Man Who Inhaled Crime Fiction", John-Henri Holmberg. He sopivat, että kumpikin kirjoittaa kirjan siitä, miten kirjojen nuorisosankareille kävisi, kun heistä tulisi aikuisia.
”Stieg Larsson oli omasta puolestaan varma, että hän kirjoittaisi ADHD-lapsi Peppi Pitkätossusta ja siitä, mitä hänelle tapahtuu, kun hän tulee 20 vuoden ikään. Oletettavasti hänelle kävisi aika huonosti modernissa yhteiskunnassa, hänet suljettaisiin johonkin laitokseen, ehkä hän joutuisi fyysisen ja psyykkisen häpäisyn kohteeksi ja muuttuisi kostonhimoiseksi.”Jan-Erik Pettersson: Stieg Larsson - Journalisten, författaren, idealisten, Telegram bokförlag (2010). The New York Times luettelee useita samankaltaisuuksia: ”rohkea ja lojaali mutta ei todellakaan esikuva”, ”epätavallinen ulkonäkö” ja ”fantastiset kyvyt”. Salander asuu ajoittain pseudonyymi nimellä ”V. Kulla”, joka on selvä viittaus Peppi Pitkätossun Villa Villekullaan."Pippi Longstocking, With Dragon Tattoo", Pat Ryan, The New York Times, [luettu 16.12.2014]. Ajatus oli, että hän ei tuntisi ketään tai että hänellä ei olisi mitään sosiaalisia valmiuksia."The Mystery of the Dragon Tattoo: Stieg Larsson, the World's Bestselling — and Most Enigmatic — Author", Nathaniel Rich, Rolling Stone, [luettu 16.12.2014]. Vaikka Mikael Blomkvist oli myös ottanut mallia Astrid Lindgrenin hahmosta, nuoresta besserwisseristä Kalle Blomkvistista, ajatuksena oli, että Salander olisi kirjojen päähenkilö. Salanderilla on punaiset hiukset, jotka hän värjää mustiksi, ja lukijan tavatessa hänet ensimmäistä kertaa hänellä on punavihreät sukat, jotka muistuttavat Pepin epätavallisia pitkiä sukkia.Stieg Larsson: Män som hatar kvinnor, kapitel 2, Norstedts förlag (2005).
Kirjassa Miehet jotka vihaavat naisia mainitaan Peppi Pitkätossu ja Kalle Blomkvist suoraan: [Mikael Blomkvist] inhoaa lempinimeä [Kalle Blomkvist], minkä ymmärtää hyvin. Joku voisi tyrmistyä, jos minua kutsuttaisiin Peppi Pitkätossuksi lööpissä. Peppi Pitkätossu mainitaan myöhemminkin, kun Salander on varastanut suuren määrän rahaa: Hän varasti melkein kolme miljoonaa kruunua. Hänen tuskin tarvitsee nähdä nälkää. Aivan niin kuin Peppi Pitkätossulla hänellä on kirstullinen kultaa.Stieg Larsson: Flickan som lekte med elden, kapitel 28, Norstedts förlag (2006).
Muita kirjailijoita Larsson oli ahkera dekkareiden lukija. Hän luki ”lähes kaiken, mitä on kirjoitettu genressä viimeisen kahdensadan vuoden aikana”. Larsson tunsi nykyisin vähemmän tunnettuja rikoskirjailijoita, kuten Erskine Childersin ja John Buchanin, josta hän kirjoitti Tidningarnas Telegrambyrå -uutistoimistolle muutamia artikkeleita dekkarivinkkeinä ennen joulua ja kesälomia. Larsson teki myös kaksi haastattelua: Harlan Ellisonin ja Elizabeth Georgen (jota hän kutsui ”dekkarikuningattareksi”).
Hänen suosikkiensa joukossa on enimmäkseen naispuolisia kirjailijoita, kuten Sara Paretsky, Patricia Cornwell, Val McDermid, Dorothy Sayers ja Liza Cody.Kurdo Baksi: Min vän Stieg Larsson, Norstedts (2010). Todennäköisesti nämä ovat vaikuttaneet häneen ja inspiroineet häntä kirjallisesti. Eivätkä vähiten Larssonin ajatuksiin Salanderista ole vaikuttaneet Elizabeth Georgen tapahtumarikkaat kirjat Lordi Thomas Lynleystä ja hänen ”hankalasta” aisaparistaan Barbara Haversistä, ja Sara Paretskyn kovaksikeitetyt, yhteiskunnalliskriittiset kirjat, joissa naispuolisen yksityisetsivän V. I. Warshawskin on pakko kohdata säälimättömät suuryritykset. Peter O’Donnellin dekkarisarjan Modesty Blaisen on myös sanottu olevan esikuva, esimerkiksi mitä tulee hänen tulkinnanvaraiseen seksuaalisuuteensa, hänen epätavalliseen tapaansa käsitellä rikoksia ja siihen, että hänen miespuolinen kumppaninsa (Willie Garvin/Mikael Blomkvist) on tyytyväinen siihen, että soittaa toista viulua.
Ylipäätään Larsson oli eniten kiinnostunut kovaksikeitetyistä dekkareista, Dashiell Hammettin, Raymond Chandlerin ja Ross Macdonaldin muodossa, muun muassa siksi, että heihin liittyi se ongelma, ettei aina ollut mahdollista määritellä, ketkä olivat pahimpia roistoja: rikolliset tai poliisit.
Sekä Stieg Larsson että Eva Gabrielsson lukivat lapsuudesta saakka paljon tieteisfiktiota (erityisesti Robert Heinleiniä ja Isaac Asimovia). Heinleinin romaani Friday (1982) kertoo yli-ihmishahmosta, joka kohtaa muun yhteiskunnan taholta ennakkoluuloja ja joka harrastaa myös tinkimätöntä seksiä. Larsson kirjoitti itse Joan D. Vingesin kirjoista, joissa kirjailija käyttää usein muista maailmoista tulevia päähenkilöitä ja joissa on ulkopuolinen näkökulma, joskus yhteiskuntakriittinenkin.