pienoiskuva|Tasavallan aukio, 2010 Tasavallan aukio () on keskusaukio Kentron-nimisellä ydinalueella Armenian pääkaupungissa Jerevanissa. Tasavallan aukio kuuluu keskusta-alueen tärkeimpiin nähtävyyksiin ja on kaupungin maamerkki.
Tasavallan aukio on alun perin kuulunut arkkitehti Aleksander Tamanjanin vuonna 1924 luomaan Jerevanin yleissuunnitelmaan. Tämä noin 3 hehtaarin kokoinen pääaukio rakennettiin vuosina 1926–1958 ja museorakennus valmistui 1977. Vuosina 1940–1990 aukio, kuten useimmat neuvostoliittolaisten asutuskeskusten keskeiset avopaikat, oli "Leninin aukio", ja nykyinen nimi palautettiin johtajan patsaan poistamisen jälkeen vuonna 1991. Ensin soikion muotoiseksi suunniteltu aukio on nykyisin taitava yhdistelmä puolisuunnikkaasta ja ovaalista, jonka keskiosaan rakennettu kivikuvio jäljittelee perinteistä armenialaista mattoa. Aukiota koristelee keskeisellä paikalla kansallisgallerian edessä sijaitseva soiva suihkulähde. Aukion laidalla olevan Armenian hallituksen talon tornissa tasatunnein lyövä kello on yksi maan tärkeimpiä nähtävyyksiä.
Aukio on kaupungin liikenteen keskipiste ja siellä järjestetään tärkeitä kansallisia seremonioita, kokoontumisia, juhlia ja paraateja, joista hienoimpina pidetään 21. syyskuuta järjestettävää itsenäisyyspäivän sotilasparaatia.
Historia Arkkitehti Aleksander Tamanjan saapui Pietarista Jerevaniin vuonna 1919. Siihen mennessä tätä asutuskeskusta oli rakennettu ja kehitetty vuonna 1855 luodun, Ebenezer Howardin puutarhakaupungin ihanteita noudattavan ja vuosina 1906–1911 kaupungin teknikon B. Megrabovin (Mehrabjan) toimesta päivitetyn yleissuunnitelman mukaisesti. Tämä yleiskaava sisälsi kilometrin laajuisia konsentrisia rinkejä asuintaloineen ja niiden välissä 1–2 metriä leveitä katuja. Puutarhakaupungin suhteellisen harvan asukastiheyden periaatetta seuraten tämä paikkakunta mahdollisti elinpaikan vain 32 tuhannelle ihmiselle. Tuohon aikaan uusimman väestönlaskennan mukaan Jerevanissa asukkaita oli noin kolmekymmentä tuhatta, mutta tähän ei kuitenkaan ollut laskettu niitä seitsemääkymmentäviittä tuhatta armenialaista, jotka olivat paenneet Turkissa vuonna 1915 toteutettua joukkotuhontaa. Erittäin raskaiksi koituivat vuodet 1915–1921, jolloin suhteellisen lyhyessä ajassa tämä pikkukaupunki oli ylikansoitettu ja jossa ihmiset joutuivat asumaan taivasalla ankarissa v. 1918–1919 talvioloissa, nälänhädän ja pilkkukuume-epidemian kourissa. Tamanjan päätti rakentaa uuden Jerevanin, ei pelkästään modernin, vain uusinta urbaanirakennustaidetta toteuttaen, päähyveinä kaupungin puutarharakenne ja näkymät Ararat vuoristolle. Jerevanin uudella yleissuunnitelmalla oli kaksi perussuuntausta: se on puutarhakaupunkien klusteri, joka voisi tarjota asuinpaikan jopa asukkaalle, ja joka laajentuu etelään, kohti Araratia.
Puna-armeija saapui Jerevaniin marraskuussa 1920. Bolševikkien saapuessa kaupungin asukkaiden elintaso korjaantui, kun alettiin jälleen rakentaa taloja. Kunnallispalveluista toimintansa aloittivat katujen puhtaanapito ja kasteluverkkojen kunnossapito. Kaupungin yleissuunnitelmaan vaikuttivat monet muutokset sen jälkeen, kun Jerevanin pääkaupunki-status vahvistettiin vuonna 1923. Tamanjanin symboliikkaan kuulunut Ararat-vuoristo ei kuulunut enää Armenialle, ja kaupungin nähtiin seuraavan 15 vuoden aikana kasvavan noin 150 tuhannen asukkaan kotipaikaksi. Lopullinen yleiskaava hyväksyttiin jo huhtikuussa 1924. Siinä kolme kehäkatua ympäröivät kaupungin keskustaa. Tärkeinä komposiittisolmuina puutarhakaupungin arkkitehtuurin ja suunnittelun rakenteessa olivat Pohjoisen prospektilla (Avenuella) yhdistetyt Oopperateatterin (myös Teatterin tai Vapauden) ja Tasavallan aukiot. Ne olivat kaupunkielämän kaksi keskeistä aukiota, joiden yhdistelmän piti symboloida valtiovallan ja luovuuden yhteenkuuluvuutta. Tasavallan aukion nähtiin kehittyvän sekä kaupungin että koko maan hallinnolliseksi keskukseksi, mitä korostamassa olivat hallitustalo ja ministeriöt. Keskusaukion olennaisimman ominaisuuden mukaisesti tästä auringonsäteinä erkanevat kolme pääkatua kohti etelää. Pohjoisen Avenuen oli määrä eräänlaisena akselina ponnahtaa Tasavallan aukiolla sijaitsevan hallitustalon korkean kupolin yli, jota loppujen lopuksi ei valmistunutkaan, ja jatkua rautatieaseman aukiolle. Akselin suunta pysyi edelleen kohti palauttamistoiveiden kansallista kohdetta Araratia. Yleiskaavassa määriteltiin aukion ja rakennusten ominaisuudet. Tasavallan aukion kansanomaisuutta Tamanjan korosti sillä, että sen eteläosan piti muistuttaa Rooman Piazza del Popoloa, määrittelemättä, johtuuko italialainen nimi lähellä kasvavista Populus-puista tai aukion reunalla sijaitsevasta Santa Maria del Popolo -kirkosta, mutta ollessaan ilmeisesti tietämätön siitä, että 1800-luvun alkuun asti Piazza del Popolo oli julkisten teloitusten paikkana. Aukion pohjoisen alueen arkkitehti jätti paljonkin epäselväksi.
Aukion soikea keskiosa rakennettiin jo 1930. Vuosina 1934–1936 rakennettiin Abovjanin kadulle "Lasten maailma" -rakennus, joka alkoi tukkia uloskäyntiä Pohjoiselta Avenuelta Tasavallan aukiolle. Tamanjanin kuollessa vuonna 1936 tilanne aukiolla oli seuraava: rakenteilla oli hallitustalo, josta kellotorninsiipi ilman kelloa oli saatu päätökseen. Etelämpänä oli jo vuonna 1935 rakennettu posti. Aukeaman keskeinen osa oli raivattu valmiiksi ja tilaa oli saatu purkamalla sotilaallisen komendatuurin kaksikerroksinen toimistorakennus kellotorneineen. Vuoden 1936 lopuksi purettiin Egiazarovin maanalaiset saunat, yksikerroksinen elokuvateatteri ”Proletar”, lastentarha, kesäravintola "Pti-Šantan", useita kauppoja, myymälöitä ja asuintaloja, samoin hotelli "Ranska". Kaikkea Tamanjanin kuoleman jälkeen rakennettua on pidetty hänen suunnitelmaansa vääristävänä. Vuonna 1937 suurin osa Jerevanin kaupungin keulahahmoista joutui Stalinin vainon uhreiksi ja vielä 40-luvulla Jerevan pysyi pääosin vanhana kaupunkina yksi- tai kaksikerroksisine savirakennuksineen. Siihen mennessä aukio oli suorakulmainen tyhjä avoin tila Jerevanin keskustassa, jonka laidalla oli keskeneräinen hallitustalo ja sitä vastapäätä seisoi Leninin muistomerkki. Isoja muutoksia yleiskaavaan loi Tamanjan-kriittinen tasavallan päämies Grigori Arutinov (Grigor Harutyunyan), jonka mielestä arkkitehdin luomus ei täyttänyt modernin pääkaupungin vaatimuksia. Hän vaati arkkitehdeilta useita muutoksia yleiskaavaan: laajentaa ja suoristaa katuja, laittaa ja purkaa rakennuksia ja laakioita. Nykyiset kasvonsa aukio sai vasta 1970-luvulla, jolloin sen Piazza del Poppolon tyylistä eteläosaa ei voitu enää toteuttaa. Menossa oli erilainen aika, jolloin rakentamatta jäivät kaksi symmetristä kirkkoa.
Neuvostoaikana Jerevanista kasvoi kuitenkin yli miljoonan asukkaan monikulttuurinen metropoli, jonka keskusta rakennettiin kokonaan uusiksi. Lopputulosta pidetään Tamanjanin lisäämän armenialiseen 400–600-lukujen kulta-aikaan ja juurille paluuta edustavan kansallisen tyylin, ornamentiikan ja dekoratiivisten kivikaiverrusten ja Pietarin uusklassisismin onnistuneena sekoituksena. Todellisuudessa Jerevanista ei tullut yhden arkkitehdin kaupunkia, vaan sinne rakennettiin rakennuksia, joiden luonne ja sijainti eivät vastanneet Tamanjanin yleissuunnitelmaa. Pohjoista avenueta ei voitu enää rakentaa aukiolle saakka, koska väliin oli noussut kansallisgallerian rakennus. Alun perin soikeana suunnitellun aukion valmistumiseen vaikuttaneiden lähialueiden ominaisuuksien ansiosta muotoutui merkittävästi monimutkaisempi, ovaalin ja puolisuunnikkaan yhdistelmä. Kaunis ajatus Piazza del Popolosta on pysynyt paperilla. Historiamuseon ja kansallisgallerian valmistumista myötä 70-luvulla aukio sai lopullisen yhtenäisen muodon, jota pidettiin kaavailtua laajempana ja symmetrisempänä, jopa Rooman Pietarinaukiota muistuttavana alueena. thumb|Risteyksessä. Joidenkin lähteiden mukaan Neuvostoliiton aikakautena aukiolle suunniteltiin useita hankkeita. 1980-luvun puolivälissä Jerevanin kaupunginjohtajan Murad Muradjanin toimistolla käsiteltiin piirustuksia, jotka kertoivat aikomuksesta syventää aukion soikeaa keskiosaa ja rakentaa sinne maanalainen kauppa- ja viihdekeskus, jossa on elokuvateatteri ja autotalli. Arkkitehtien perehtyessä ehdotukseen ei sitä kuitenkaan voitu toteuttaa, koska maaperä ei ollut riittävän vakaa. Saman vuosikymmenen lopulla Armenian kommunistisen puolueen sanomalehdessä julkaistiin artikkeli, jonka kirjoittaja ehdotti alueen "parantamista" mm. siirtämällä Leninin patsaan aukion pohjoiseen osaan vesialtaan eteen, katse etelään. Keskelle vesiallasta ehdotettiin eräänlaista polkua vierailijoiden pääsyä varten taidegallerian kolmannessa kerroksessa sijaitsevasta vallankumouksen museosta suoraan johtajan patsaan luo. Antropologi Levon Abrahamjanin mukaan kyseinen hankeidea ja sen ympärillä käydyt voimakkaat keskustelut olivat johtuneet noina vuosina Moskovasta annetusta vaatimuksesta perustaa jokaisen sosialistisen tasavallan pääkaupungin keskusaukiolle Leninin museo. Tilanteen pelasti Jerevanissa jo toimiva vallankumouksen museo, jonka nähtiin riittävän hyvin ylläpitämään keskeistä leninististä-kommunistista symboliikkaa.
Vaikka tasavallan aukio ei saanut koskaan Tamanjanin suunniteltua muotoa, sitä silti pidettiin jopa Neuvostoliiton hienoimpana ja voidaan pitää edelleen neuvostoaikakauden arkkitehtuurin parhaimpana esimerkkinä. Sittemmin aukiolla restauroitiin ja laajennettiin jalkakäytäviä, uudelleen päällystettiin ajokaista keskellä aukiota, Leninin patsas korvattiin jättimäisellä näytöllä jne. Ja vaikka Tamanjan oli erilaisten juhlallisuuksien järjestämisen suunnitellut oopperateatterin (eli Vapauden) aukiolle, nykyisin Tasavallan aukiolla vietetään uudenvuodenjuhlia, kouluvuoden päättäjäisiä ja kansallispäivää, ja se on Jerevanin kaikkien kokoontumisten ja tilaisuuksien tapahtuma- ja viime aikoina jopa konserttipaikkana, mm. Armenian tasavaltalaispuolueen vaalitilaisuudessa v. 2012.
Vuonna 2003 Tasavallan aukiolla aloitettiin maisemointityöt, jolloin kaivaustöiden yhteydessä tuli esille kiviseiniä, laatat punaista ja mustaa tuffia, vesijohtoja ja savikannujen jäännöksiä. Odottamaton havainto antoi syytä arkeologisiin kaivauksiin ja tutkimuksiin, jonka aikana tehtiin kolme avokaivantoa ja löydettiin myös jäännöksiä 1600-luvun kellareista. Tutkimukset suoritettiin suhteellisen lyhyessä ajassa, ja koska aukion piti olla uudelleen käytettävässä kunnossa, kaivaukset jäädytettiin ja löydökset peitettiin paksun hiekkakerroksen alle.
Sijainti ja liikenne thumb|Juomavesilähteet ja kello. Tasavallan aukio sijaitsee Jerevanin Kentron-nimisellä ydinalueella. Kävelymatkaa kuuluisaan Cascades-patsaspuistoon on 1,7 ja pitkin Tigranes Suuren katua sirpin muotoiseen Ympyräpuistoon noin 1 tai Jerevanin rautatieasemalle 2,8 kilometrin verran.
Aukiolta hallitustalon vanhaa tornikelloa tarkkaillessa löytää "Tasavallan aukio" -nimisen metroaseman, joka sijaitsee vain kahden minuutin kävelymatkan päässä pääaukiolta. Lisäksi tähän kulkee busseja nro 1, 2, 22, 32, 33, 44, 54, 58 ja reittitakseja (tai pikkubusseja) nro 12, 26, 62 kaupungin eri osista. Kääntäessä katseen kohti museorakennusta ja suihkulähteitä, näkyy vasemmalla seitsemän kuuluisaa, arkkitehti Spartak Kntekhtsjanen suunnittelemaa juomavesilähdettä ja vanhan kaupungin Abovjanin katu. Nämä vanhan sanonnan mukaan ”ihmisen 7 voimalähdettä” asennettiin vuonna 1965.
Aukio sijaitsee seuraavien katujen risteysalueella: