Alahärmä

Alahärmä on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Härmänmaan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Se yhdistyi Kauhavan, Kortesjärven ja Ylihärmän kanssa uudeksi Kauhavaksi vuonna 2009.

Alahärmän alue tunnetaan erityisesti vanhojen maanteiden halkaisemista laajoista Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksista. Alahärmän Voltin kohdalla sijaitsee Knuuttilan raitti, joka Etelä-Pohjanmaan hienoimpia perinteisiä kyläyhteisöjä. Kokonaisuus on peräisin 1700-luvulta. Puukkojunkkareiden ajoista 1800-luvulta muistuttaa Antti Isotalon hirsinen kotitalo. Muita nähtävyyksiä ovat Alahärmän kirkko sekä Powerpark, jossa sijaitsee myös kansainvälinen karting-rata Mika Salo Circuit.

Vuoden 2008 lopussa Alahärmän asukasluku oli ja pinta-ala  neliökilometriä. Alahärmän naapurikunnat olivat Kauhava, Kortesjärvi, Oravainen, Uusikaarlepyy, Vöyri-Maksamaa ja Ylihärmä. Vuoteen 1975 saakka naapurikuntia olivat myös Uuteenkaarlepyyhyn liitetyt Jepua ja Munsala.

Alahärmä sijoittui Suomen kunnista aakkosjärjestyksessä ensimmäiseksi vuodesta 1972 (jolloin Ahlainen liitettiin Poriin) vuoteen 2007 asti (jolloin Toijala ja Viiala yhdistettiin Akaaksi).

Nimen synty Ylihärmän ja Alahärmän seutu on tunnettu Vuohiluomana, Naarasluomana ja myöhemmin Härmänä. Pitäjänjaon yhteydessä otettiin käyttöön nimet Ylihärmä ja Alahärmä.

Historia thumb|right|Alahärmän keskustaa. Alahärmän esihistorialliset löydöt ovat peräisin kivikauden lopulta. Tunnetuin löydöistä on Heikkilän kylästä löytynyt eläimenpääase. Alueelta on löytynyt lukuisia hiidenkiukaita. Härmän varhaisin asukas oli Heikki Maunonpoika Härmä, joka rakensi seudun ensimmäisen talon vuonna 1537.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 33 Maskusta lähteneen Härmän asuinpaikkaa vasten rakentui myöhemmin Alahärmän kirkko.

Vuonna 1582 Härmään muutti nuijamiesten johtajiin kuulunut Pentti Piri, joka myöhemmin vangittiin ja mestattiin. Asukkaita muutti myös Satakunnasta, Hämeestä, Savosta ja ruotsinkieliseltä rannikolta. 1600-luvulla Alahärmästä tuli yksi alueen suurimmista karjakylistä. Asutuksen vakiintumista edisti tervatalous.

Härmän alue tunnettiin alkujaan Vuohiluoman ja Naarasluoman alueena, joka kuului Lapuan emäpitäjään. Alueen 19 taloa perustivat oman kirkon vuonna 1675 ja ensimmäinen pappi saatiin kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1683 Härmä sai kappelin oikeudet Heikki Maunonpoika Vakkurin ansiosta. Kappelin itsenäistyminen johti vakaviin kiistoihin erityisesti pitäjän jakoa vastustaneen Lapuan kirkkoherran kanssa. 1600-luvun ajan alueen väkiluku pysyi alle 200:n. Kun Ylihärmän saarnahuonekunta perustettiin vuonna 1786, pitäjän vanhempi osa sai nimen Alahärmä. vasen|pienoiskuva|228x228px|Kartta nykyisen Kauhavan alueen kuntaliitoksista. Alahärmään liitettiin alueita mm. Vöyristä, Oravaisista, Munsalasta ja Uudestakaarlepyystä. Alahärmän väkiluku alkoi nousta 1700-luvun jälkipuoliskolla, niin että vuonna 1805 pitäjässä asui yli 2400 asukasta. Alahärmän seurakunta perustettiin vuonna 1859 ja kunta vuonna 1867. Metsien vähennyttyä tervataloudesta luovuttiin 1700-luvun lopulla ja seudun pääelinkeinoksi nousi suoviljely. 1800-luvun kydönpoltto loi alahärmäläiselle kulttuurimaisemalle tyypillisen avaran peltolakeuden.

1800-luvun vaihteessa Alahärmä oli keskeinen pitäjä puukkojunkkarikulttuurissa. Härmän häjyt, eli alahärmäläinen Antti Isotalo yhdessä Antti Rannanjärven kanssa, loivat seudulle väkivallan, pelon ja piittaamattomuuden ilmapiirin, joka ilmeni usein tappoina. Häjyjen vallan taitekohta oli 1860-luvulla, jolloin Adolf Hägglund saattoi puukkojunkkarien johtomiehet vastuuseen teoistaan. Väkivallanteot saavuttivat huippunsa kuitenkin vasta 1880-luvulla.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 34

Puukkojunkkariutta hillitsi voimakkaasti herännäisyys, jonka ensimmäinen huomattava edustaja Alahärmässä oli Jaakko Wallenberg. Wallenberg perusti 1700-luvun lopulla böhmeläisen uskonsuunnan. Laajamittaisen herätystyön aloitti kuitenkin vasta Niilo Kustaa Malmberg ja hänen työtään jatkoi A. W. Ingman, jota voidaan pitää Alahärmän varsinaisena herättäjänä. Syyskuussa 1895 evankeliset papit ja maallikot kokoontuivat Alahärmään käsittelemään opillisia erimielisyyksiä.

Alahärmästä oli kotoisin myös tunnettu Hakolan kirkonrakentajasuku, jonka merkittävin edustaja oli Antti Hakola. Hakola rakensi yhdessä veljensä Matin kanssa Alahärmän vuonna 1752 valmistuneen ja tulipalossa vuonna 1898 tuhoutuneen Alahärmän vanhan kirkon. Nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1903 ja sen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck. Kivestä ja tiilestä rakennetussa kirkossa on piirteitä sekä 1800-luvun lopun uusgotiikasta että 1900-luvun alun kansallisromantiikasta.

Alahärmässä, Lapuanjoen varressa, sijaitsi 1970-luvulle asti J. V. Snellmanin nuoruudenkoti joka tunnettiin Oiva Palon talona. Talo tuhoutui tulipalossa 1970-luvun lopulla.

Maantiede

Alahärmän entinen kunta sijaitsee Lapuanjoen keskijuoksulla, ja maisemallisesti se kuuluu Etelä-Pohjanmaan tasankoalueeseen. Korkeimmat maastonkohdat ulottuvat hieman yli 60 metrin ja matalimmat noin 30 metrin korkeudelle merenpinnasta. Kallioperä, joka on enimmäkseen graniittia, on suurimmaksi osaksi irtainten maalajien – moreenin, hiekan, hiesun ja saven – peitossa. Kalliopaljastumia on eniten kaakossa, josta alkavat Kauhavan ja Kortesjärven alueilla esiintyvät kallioiset seudut. Noin 40 prosenttia Alahärmän pinta-alasta on soita, ja niistä pääosa on tyypiltään rämeitä. Lapuanjoen laakso on kapeimmillaan Alahärmän kirkonkylän ja Voltin kohdalla, mutta laajenee niiden pohjois- ja eteläpuolella useiden kilometrien peltolakeudeksi. Hyvin tasaisessa maastossa Lapuanjoki virtaa hitaasti. Kesäisin joki on vähävetinen, mutta keväisin ja usein syksyisinkin se tulvii yli äyräidensä.

Aluerakenne Kylät ja kulmakunnat Alahärmässä oli neljä henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967): Hakola Heikkilä Härmä Vuoskoski

Alahärmän kulmakuntia olivat lisäksi Ekola, Hanhila, Hanhimäki, Hilli, Huhtamäki, Kirkonkylä, Kivihuhta, Katajamäki, Kojola, Kuoppala, Köykkäri, Lahdenkylä, Lehtimäki, Markkula, Mylläri, Ojala, Poromaa, Pelkkala, Perkiömäki, Pesola, Sorvisto, Vakkuri, Voltti ja Yliviitala.

Hallinto ja politiikka Alahärmän kunnanvaltuustossa oli 27 paikkaa. Valtuustokaudella 2005–2008 paikoista kuusitoisita oli keskustalla, kymmenen kokoomuksella ja yksi sosiaalidemokraateilla.Tilastokeskus: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976–2021

Liikenne Alahärmän kirkonkylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Kauhavan keskustasta.

Alahärmän kautta kulkevat Jalasjärven ja Uudenkaarlepyyn välinen valtatie 19 (aiemmin kantatie 67) sekä Seinäjoki–Oulu-rata.

Kulttuuri Arkkitehtuuri

Alahärmän kirkko sijaitsee Alahärmän kirkonkylällä, Lapuanjoen länsirannalla. Josef Stenbäckin suunnittelema kivikirkko on rakennettu vuonna 1903. Kirkkomaisemaan liittyvä pappila on vuodelta 1870.

Ruoka Alahärmän pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla perunaviipaleita, sianlihaa ja suolasilakkaa sisältävä perunaloora, eräänlainen silakkalaatikko.

Nähtävyydet

Alahärmän kirkko Alahärmän kotiseutumuseo Galleria Palmu Härmälääset Häjyylyt Jääkärien muistokivi Mattilan silta Laiturin silta Liinamaan silta Lillbacka Tower Uumajan etappitien muistokivi Powerpark RoadHouse Yliviitalan kalliot

Uskonto right|thumb|Härmän helluntaiseurakunnan rukoushuone. Alahärmän alueella toimii evankelisluterilainen Kauhavan seurakuntaan kuuluva Alahärmän kirkkopiiri, joka oli ennen kuntaliitosta itsenäinen Alahärmän seurakunta. Voltin rukoushuone on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ylläpitämä.

Lestadiolainen herätysliike saavutti Alahärmän vuonna 1891, mutta vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan vain muutamia jäsentä.

Helluntailiike saapui Alahärmän alueelle vuosien 1938–1939 aikana Pietarsaaresta käsin tehdyn työn kautta. Toiminnan keskukseksi tuli Voltin kylä, minkä lisäksi kokouksia pidettiin myös muilla kylillä ja Ylihärmässä. Härmän helluntaiseurakunta järjestäytyi vuonna 1949. Seurakunnan nykyinen rukoushuone on valmistunut vuonna 1988. Alahärmästä on kotoisin myös helluntailiikkeen tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio.

Liikunta ja urheilu Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Alahärmässä 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäiset urheiluseurat olivat Alapään voimistelu- ja urheiluseura sekä Voltin voimistelu- ja urheiluseura. Alahärmä kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Vaasan piirikuntaan.

Alahärmäläisiä urheiluseuroja: Alahärmän Kisa Härmän Siskot

Tunnettuja alahärmäläisiä Matti Alahuhta, toimitusjohtaja Antti Hakola, kirkonrakentaja Matti Holma, valtiopäivämies Toivo Honkaniemi, Mannerheim-ristin ritari Jaakko Ikola, kirjailija ja kansanedustaja Antti Isotalo, ”Isoo-Antti”, talollinen ja puukkojunkkari Antti Isotalo, jääkäri Sipi Tuomaanpoika Kauppi, kirkonrakentaja William Korwenkoski, kansantaiteilija Veli Kujala, harmonikkataiteilija ja säveltäjä Olli Kunnari, lentopalloilija Kalle Lampinen, toimittaja ja kansanedustaja Jorma Lillbacka, yrittäjä Matti Linna, professori Juhani Palmu, taidemaalari Pentti Piri, nuijasodan alipäällikkö Nikke Pärmi, jääkärieverstiluutnantti Aki Ruotsala, poliitikko Petri Salo, kansanedustaja Erik Törnqvist, virkamies ja diplomaatti Leo Törnqvist, tilastotieteen professori Ville Virkkunen, teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Esko Ylinen, kauppaneuvos Niilo Yli-Vainio, evankelista.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit