thumb|Andri Melnyk vuonna 1940. Andri Melnyk (; 12. joulukuuta 1890 Volja Jakubova, Galitsia, Itävalta-Unkari – 1. marraskuuta 1964 Köln, Länsi-Saksa)Volodymyr Janiv: Melnyk, Andrii Encyclopedia of Ukraine (1993), Internet Encyclopedia of Ukraine, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 2.1.2018. oli ukrainalainen sotilas ja nationalisti, joka toimi Ukrainalaisten nationalistien järjestön (OUN) johtajana toisen maailmansodan aikana.
Elämä Itävalta-Unkarin Galitsiassa syntynyt Melnyk opiskeli Wienin maatalouskorkeakoulussa, kunnes värväytyi ensimmäisen maailmansodan puhjettua vapaaehtoisena Itävalta-Unkarin armeijaan perustettuun ukrainalaiseen legioonaan. Hän yleni komppanianpäälliköksi mutta jäi syyskuussa 1916 venäläisten sotavangiksi. Hän pakeni vuonna 1917 sotavankileiriltä yhdessä Jevhen Konovaletsin ja eräiden muiden kanssa ja osallistui Kiovassa vapaaehtoisen Sitš-tarkk’ampujapataljoonan perustamiseen. Tammikuusta 1919 alkaen Melnyk oli jonkin aikaa itsenäistyneen Ukrainan kansantasavallan armeijan esikuntapäällikkönä ja vuosina 1920–1921 Ukrainan sotilasattaseana Prahassa ja Wienissä.
Ukrainan menetettyä uudelleen itsenäisyytensä Melnyk asettui vuonna 1922 Puolaan liitettyyn Galitsiaan, jossa hänestä tuli maanalaisen Ukrainan sotilasjärjestön (UVO) paikallisjohtaja, kun järjestön varsinainen johtaja Konovalets joutui siirtymään turvaan maanpakoon. Melnyk oli vuosina 1924–1928 toimintansa vuoksi puolalaisessa vankilassa. Vuosina 1933–1938 hän oli ukrainalaisten katolisen nuorisojärjestön puheenjohtaja mutta toimi salaa myös UVO:n seuraajaksi perustetussa OUN:ssä. Kun OUN:n johtaja Konovalets vuonna 1938 salamurhattiin, Melnyk siirtyi ulkomaille ottaakseen hänen paikkansa.
Elokuussa 1939 Roomassa kokoontunut OUN:n liittokokous vahvisti Melnykin johtajuuden, mutta seuraavan vuoden alussa Stepan Banderan johtama nuorten radikaalien siipi perusti kilpailevan johdon, jolloin järjestö hajosi kahtia. Melnykin johtama siipi tunnettiin tämän jälkeen nimellä OUN-M. Järjestön luotettavuutta epäilleet saksalaiset asettivat Melnykin vuonna 1941 kotiarestiin, jolloin hän luovutti johdon Ukrainassa varamiehelleen Oleh Olžytšille. Vuonna 1944 Melnyk vangittiin Sachsenhausenin keskitysleirille, mutta hänet vapautettiin melko pian, kun saksalaiset vakuuttuivat hänen yhteistyöhalustaan. Vuodesta 1945 hän asui Luxemburgissa ja jatkoi vaikuttamista ukrainalaisessa emigranttiyhteisössä.
Muistaminen Vuonna 1964 kuollut Melnyk haudattiin alkuaan Luxemburgiin. Toukokuussa 2026 hänen ja hänen vaimonsa Sofia Fedak-Melnykin (1901–1990) ruumiit siirrettiin Ukrainaan ja haudattiin uudelle sotilashautausmaalle Kiovan ulkopuolelle. Valtiollisiin hautajaisiin osallistuivat muun muassa maan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja entinen presidentti Viktor Juštšenko. Israelin ulkoministeriö ja holokaustin muistolle omistettu Yad Vashem -museo tuomitsivat seremonian sosiaalisessa mediassa, koska Melnykin johtama OUN-M oli tehnyt yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa holokaustin aikana. Melnykin valtiollisia hautajaisia arvosteltiin myös Puolassa.Andrew E. Kramer: In Ukraine, a Divisive 20th-Century Figure Comes Home The New York Times 24.5.2026. Viitattu 3.6.2026.Grace Gilson: Ukraine reburies Nazi collaborator with state honors, drawing Israeli condemnation The Jerusalem Post 27.5.2026. Viitattu 4.6.2026.Thomas d’Istria: Zelensky's rehabilitation of controversial Ukrainian nationalists sparks anger in Israel and Poland Le Monde 4.6.2026. Viitattu 4.6.2026.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ukrainalaiset sotilaat Luokka:Ukrainalaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1964 kuolleet