Mario Gabriele Andretti (s. 28. helmikuuta 1940 Montona d'Istria, Italia) on yhdysvaltalainen entinen kilpa-autoilija, joka saavutti menestystä niin Formula 1 -sarjassa kuin myös Pohjois-Amerikan kilpasarjoissa.
Ura Lapsuus- ja nuoruusvuodet Mario Andretti syntyi Montona d'Istrian kaupungissa, Italiassa toisen maailmansodan alussa, minkä seurauksena hän vietti seitsemän ensimmäistä elinvuottaan yhdessä perheensä kanssa pakolaisleireillä. Vielä sodan jälkeenkään ei Andrettin perhe pystynyt saavuttamaan tasapainoista elämää (heidän kotiseutunsa luovutettiin sodan jälkeen Jugoslavialle ja perhe joutui siirtymään pois kommunistialueilta Italiaan), joten vuonna 1955 Andrettit muuttivat Yhdysvaltoihin. Mario ihaili italialaisia moottoriurheilijoita ja hänen varhaiset muistonsa liittyivät F1-mestari Alberto Ascariin ja legendaariseen Mille Miglia -ajoon.
Stock Car, NASCAR ja urheiluautot Perheen asettuessa Yhdysvaltojen Nazarethiin 1950-luvun puolivälissä Andretti työskenteli setänsä varikolla sekä aloitti itse kilpailemisen yhdessä veljensä Aldon kanssa pienissä amerikkalaisissa Stock Car- ja urheiluautosarjoissa 1940-luvulla valmistetulla Hudson Hornetilla. Aldon ura päättyi kuitenkin aikaisessa vaiheessa vakavien kolarien aiheuttamiin vaurioihin. Mario voitti Stock Car -(koppiauto)luokissa 21 kertaa. 1960–1980-luvuilla hän osallistui United States Automobile Clubin järjestämiin Stock Car-kilpailuihin, joissa voitti kilpailuja vuosina 1967 sekä 1974–75.
NASCAR:in koppiautoja Andretti kokeili ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin voitti sarjassa Daytona 500-kilpailun.
Sprint Car ja IndyCar left|thumb|Andrettin vuoden 1969 Indy 500-kilpailun Brawner Hawk -auton kopio Indianapolis Motor Speedway Hall of Fame Museumissa. Koppi- ja urheiluautot eivät riittäneet Andrettin tavoitteiksi, koska hän oli pitkään haaveillut ajavansa avorenkaisten sarjassa. Hän siirtyi ensin pienempiin Midget-autoihin, joilla kilpaili tiukalla aikataululla lähes sadassa kilpailussa 1960-luvun alussa (erikoisuutena kolmen kilpailun voitti kahdella eri radalla yhden päivän aikana). Kilpakuskin paikat olivat osa-aikaisia, kunnes hänelle tarjottiin vakituisempaa ajopaikkaa USAC:n järjestämässä sarjassa vuonna 1964 ja jossa voitti useita kertoja. Vuonna 1965 Andretti osallistui ensi kerran legendaariseen Indianapolis 500 -ajoon (lopputuloksissa oli kolmas), jonka hän voitti neljä vuotta myöhemmin (voitto oli hänen ainoa kyseisessä kilpailussa). Voiton uusiminen ei onnistunut kertaakaan pitkän IndyCar-uran aikana, minkä seurauksena moottoriurheilussa muodostui Andrettin kolaroinneista ja läheltä piti-tilanteista käsite "Andretti-kirous" (), joka koski myös Andrettin perheenjäseniä.
CART/Champ Car 1960-luvulla Andretti ajoi CART:ia sijoittuen ensimmäisessä kilpailussaan yhdenneksitoista vuonna 1964. Tiivis yhteistyö Clint Brawnerin kanssa auttoi Andrettin ensimmäiseen CART-mestaruuteen heti seuraavana vuonna ja myös 1966. Menestystä tuli myös vuonna 1967, vaikka hän ei voittanut kolmatta mestaruutta (tallipäällikkö Al Dean menehtyi samana vuonna, minkä seurauksena menetys oli henkisesti raskas Andrettille ja teknisen osaamisen osalta tallille). Kolmannen mestaruuden hän ajoi yhdeksän voittonsa ansiosta ylivoimaisesti vuonna 1969.
Formula 1 Andrettin ensimmäinen F1-kilpailu vuoden Italiassa peruuntui kilpailukiellolla, koska hän ja Bobby Unser olivat tuomariston mukaan aikaisemmin ajaneet 24 tunnin aikana ensin Yhdysvalloissa Hoosierin 100 mailin kilpailun ja lentäneet yölennolla Eurooppaan F1-osakilpailuun. Andretti teki vakuuttavan F1-debyytin Lotus-tallin autolla vasta Watkins Glenin radalla ajetussa Yhdysvaltain GP:ssä saavuttaen välittömästi paalupaikan. Itse kilpailu päättyi keskeytykseen kytkinrikon takia kierroksella 32. Ensimmäiset MM-pisteensä ja samalla palkintokorokesijoituksensa Andretti saavutti Espanjan GP:ssä 1970 ajettuaan March-Ford-autolla kolmanneksi. Ensimmäinen F1-osakilpailuvoittoonsa hän ajoi Ferrarilla kauden 1971 avauskilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssä. Siitä alkoi vaikeampi jakso, jolloin Andretti ei pystynyt näyttämään todellisia taitojaan kilpailukyvyttömillä autoilla ja tulokset jäivät heikoiksi. Vuonna 1973 Andretti putosi hetkeksi pois F1-sarjasta, mutta pääsi taas seuraavalla kaudella mukaan kilpailuihin.Vuosina 1969-1975 Andretti ei saanut paalupaikkoja.
pienoiskuva|left|Mario Andretti Lotus 63-auton ratissa 1969
Andretti siirtyi Lotus-talliin ja hänen tallitovereitaan olivat muun muassa ruotsalaiset Gunnar Nilsson ja Ronnie Peterson. Vuonna Andretti saavutti maailmanmestaruuden teknisiltä ominaisuuksiltaan vallankumouksellisella Lotus 79 -maaefektiautolla. Maailmanmestaruus varmistui ristiriitaisesti kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, kun Andretin mestaruuden lähin uhkaaja ja tallitoveri Peterson menehtyi Italian GP:ssä. Maailmanmestaruuden jälkeen Andretti kilpaili F1-sarjassa epäsäännöllisesti pienin tauoin aina vuoteen 1982.
Paluu amerikkalaissarjoihin thumb|right|200px|Mario Andretti vuonna 1991. Andretti palasi takaisin CART/Champ Car-sarjaan 80-luvulla voitokkaasti (neljäs ja samalla viimeinen mestaruus 1984). Andretti voitti useita kilpailuita nuoremmista vastustajista huolimatta, joista yksi oli Marion poika, Michael Andretti. Vuoden 1987 Indy 500-kilpailussa Andretti oli ylivoimaisessa johdossa melkein koko kilpailun, kunnes tekninen ongelma moottorissa ja jousituksessa veivät häneltä voiton. Mario Andretti osallistui myös urheiluautokilpailuihin ja voitti niissäkin, joten häntä pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen monipuolisimmista kilpa-ajajista. Mario Andretti oli 53-vuotias voittaessaan viimeisen Cart-kilpailunsa Phoenixissa vuonna 1993. Kausi 1994 oli Andrettin viimeinen kausi kyseisessä sarjassa ja uran päättymisen kunniaksi kausi tunnetaan nimellä "Arrivederci Marioksi". Hän yritti palata takaisin kilparadoille vuonna 2003, mutta osui Indy 500-harjoituksissa autonromuihin ja kolaroi autonsa (hän selvisi hengissä kolarista ja päätti lopettaa uransa).
Kestävyysajot Kestävyysajojen puolella Andrettin merkittävimmät tulokset olivat Sebringin 12 tunnin ajojen voitot vuosina 1967, 1970 ja 1972. Andrettin kilpa-ajan uran suurimmaksi puutteeksi jäi kuitenkin Le Mansin 24 tunnin ajon voitto, jota hän ei koskaan saavuttanut. Vuonna 1995 hän oli lähellä voittaa kilpailun, kunnes pyörähti, osui ratavalliin ja joutui olemaan varikolla korjausten ajan puolisen tuntia (hän ajoi lopulta toiseksi).
Muuta Andertti on ainoa ihminen koskaan, joka on voittanut kaikki seuraavat kilpailut/sarjat: Indianapolis 500 -kilpailun (1969), Daytona 500 -kilpailun (1967), sekä Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden. Andretti on toistaiseksi viimeinen yhdysvaltalainen, joka on voittanut F1-kilpailun (Hollannin Grand Prix 1978) ja kotikilpailunsa.
Andrettin perheessä ja lähisuvussa on useita kilpa-autoilijoita, muun muassa Marion poika Michael ajoi F1-sarjassa vuonna 1993 McLarenilla ja pojanpoika Marco ajaa IndyCar Series -sarjassa.
Andretti omistaa viinitilan Kalifornian Napa Valleyssä.
Kunniajäsenyydet Motorsports Hall of Fame of America 1990 (luokkana Open Wheel eli avorenkaiset). National Sprint Car Hall of Fame and Museum 1996. International Motorsports Hall of Fame 2000. Automotive Hall of Fame 2005. Diecast/Model Car Hall of Fame 2012 (luokkana Automotive Legends eli moottoriurheilun legendat).
F1-tilastot Vuosi Talli Malli Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet Gold Leaf Team Lotus Lotus 49B Ford V8 RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITADNS CAN USAKesk. MEX - 0 Gold Leaf Team Lotus Lotus 49B Ford V8 RSAKesk. ESP MON NED FRA GBR - 0 Lotus 63 Ford V8 GERKesk. ITA CAN USAKesk. MEX March Engineering March 701 Ford V8 RSAKesk. ESP3 MON BEL NED FRA GBRKesk. GERKesk. AUTKesk. ITA CAN USA MEX 16. 4 Scuderia Ferrari Ferrari 312B Ferrari F12 RSA1 ESPKesk. MONDNQ NEDKesk. FRA GBR 8. 12 Ferrari 312B2 Ferrari F12 GER4 AUT ITA CAN13 USADNS Scuderia Ferrari Ferrari 312B2 Ferrari F12 ARGKesk. RSA4 ESPKesk. MON BEL FRA GBR GER AUT ITA7 CAN USA6 12. 4 Vel’s Parnelli Jones Racing Parnelli VPJ4 Ford V8 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN7 USADSQ - 0 Vel’s Parnelli Jones Racing Parnelli VPJ4 Ford V8 ARGKesk. BRA7 RSA17 ESPKesk. MONKesk. BEL SWE4 NED FRA5 GBR12 GER10 AUTKesk. ITAKesk. USAKesk. 14. 5 John Player Team Lotus Lotus 77 Ford V8 BRAKesk. ESPKesk. BELKesk. MON SWEKesk. FRA5 GBRKesk. GER12 AUT5 NED3 ITAKesk. CAN3 USAKesk. JPN1 6. 22 Vel's Parnelli Jones Racing Parnelli VPJ4B Ford V8 RSA6 USWKesk. John Player Team Lotus Lotus 78 Ford V8 ARG5 BRAKesk. RSAKesk. USW1 ESP1 MON5 BELKesk. SWE6 FRA1 GBR14 GERKesk. AUTKesk. NEDKesk. ITA1 USA2 CAN9 JPNKesk. 3. 47 John Player Team Lotus Lotus 78 Ford V8 ARG1 BRA4 RSA7 USW2 MON11 1. 64 Lotus 79 Ford V8 BEL1 ESP1 SWEKesk. FRA1 GBRKesk. GER1 AUTKesk. NED1 ITA6 USAKesk. CAN10 Martini Racing Team Lotus Lotus 79 Ford V8 ARG5 BRAKesk. RSA4 USW4 BELKesk. GBRKesk. GERKesk. AUTKesk. NEDKesk. ITA5 CAN10 USAKesk. 12. 14 Lotus 80 Ford V8 ESP3 MONKesk. FRAKesk. Team Essex Lotus Lotus 81 Ford V8 ARGKesk. BRAKesk. RSA12 USWKesk. BELKesk. MON7 FRAKesk. GBRKesk. GER7 AUTKesk. NED8 ITAKesk. CANKesk. USA6 20. 1 Marlboro Team Alfa Romeo Alfa Romeo 179C Alfa Romeo V12 USW4 BRAKesk. ARG8 SMRKesk. BEL10 MONKesk. ESP8 FRA8 GBRKesk. GER9 AUTKesk. NEDKesk. ITAKesk. CAN7 CPLKesk. 17. 3 TAG Williams Team Williams FW07C Ford V8 RSA BRA USWKesk. SMR BEL MON DET CAN NED GBR FRA GER AUT SUI 19. 4 Scuderia Ferrari Ferrari 126C2 Ferrari V6 (T) ITA3 CPLKesk.
Lähteet
Luokka:Formula 1 -maailmanmestarit Luokka:Yhdysvaltalaiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Champ Car -mestarit Luokka:Amerikanitalialaiset Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt