Heinäsirkat (Acrididae) on suorasiipisten hyönteisten heimo. Siihen kuuluu yli 10 000 lajia.
Suomenkielisen nimensä heinäsirkat saivat Mikael Agricolalta. Sana heinäsircat mainitaan ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa vuodelta 1642.
Rakenne Heinäsirkkanaaraat ovat usein koiraita kookkaampia, mutta koiraan siivet ovat usein naaraan siipiä pidemmät. Lajien väritys vaihtelee, ja myös yksilökohtaiset erot ovat suuria.Karjalainen 2009, s. 21. Monet lajit ovat vihreitä tai oljenkeltaisia.
Heinäsirkoille on tunnusomaista lyhyet, tanakat tuntosarvet ja kolmiosainen jalkarakenne.
Tyypillisesti heinäsirkoilla on voimakkaat, loikkimiseen sopivat takajalat. Monella lajilla on myös siivet, mutta ne lentävät harvoin.Karjalainen 2009, s. 41–42.
Käyttäytyminen Heinäsirkat ovat päiväaktiivisia hyönteisiä. Ne syövät tuoreita kasveja, kuten heinää.
Monet heinäsirkkalajit sirittävät hankaamalla takaraajojaan etusiipiin. Heinäsirkan kuuloelimet sijaitsevat keskiruumiin ensimmäisessä jaokkeessa.Karjalainen 2009, s. 23, 30.
Heinäsirkat lisääntyvät loppukesällä ja syksyllä. Koiraat pyrkivät houkuttelemaan naaraita sirityksellään.Karjalainen 2009, s. 35. Heinäsirkkanaaras munii päivän tai kahden kuluttua parittelusta. Se munii yleensä maahan ja täyttää kuopan maa-aineksella. Munat ovat talven ajan lepotilassa. Ne kuoriutuvat seuraavana keväänä tai talvehtivat vielä seuraavaan kevääseen asti. Munasta kuoriutunut toukka eli nymfi muistuttaa aikuista heinäsirkkaa. Sen siivet kehittyvät vähitellen nahanluonnin myötä. Heinäsirkoilla on yleensä 4–5 toukka-astetta.Karjalainen 2009, s. 38–40.
Kulkusirkat Eräitä heinäsirkkalajeja kutsutaan kulkusirkoiksi. Niillä on tapana muodostaa ajoittain valtavia parvia, jotka vaeltavat ravinnon perässä aiheuttaen mittavia vahinkoja viljelyksille.
Alaheimot Heinäsirkat jaetaan seuraaviin alaheimoihin:
Acridinae Calliptaminae Catantopinae Copiocerinae Coptacrinae Cyrtacanthacridinae Egnatiinae Eremogryllinae Euryphyminae Eyprepocnemidinae Gomphocerinae Habrocneminae Hemiacridinae Leptysminae Marelliinae Melanoplinae Oedipodinae Ommatolampidinae Oxyinae Pauliniinae Pezotettiginae Proctolabinae Rhytidochrotinae Spathosterninae Teratodinae Tropidopolinae
Suomessa tavattavia lajeja
Alaheimo Melanoplinae Lapinsirkka Melanoplus frigidus (NT, silmälläpidettävä) Kangassirkka Podisma pedestris Alaheimo Gomphocerinae Keroheinäsirkka Aeropedellus variegatus (NT, silmälläpidettävä) Ketoheinäsirkka Chorthippus brunneus Ahoheinäsirkka Chorthippus biguttulus Rantaheinäsirkka Chorthippus albomarginatus Nurmiheinäsirkka Pseudochorthippus parallelus Nevaheinäsirkka Pseudochorthippus montanus Kolkkaheinäsirkka Gomphocerippus rufus Kultaheinäsirkka Chrysochraon dispar Nuijaheinäsirkka Myrmeleotettix maculatus Tummaheinäsirkka Omocestus rufipes Niittyheinäsirkka Omocestus viridulus Alaheimo Oedipodinae Ruususiipisirkka Bryodema tuberculata (CR, äärimmäisen uhanalainen) Idänkulkusirkka Locusta migratoria (satunnainen harhailija) Palosirkka Psophus stridulus (VU, vaarantunut) Sinisiipisirkka Sphingonotus caerulans Alaheimo Acridinae Suosirkka Stethophyma grossum
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 todettiin uhanalaiseksi kaksi heinäsirkkalajia ja kahden katsottiin olevan silmälläpidettäviä, minkä lisäksi sinisiipisirkan aikaisempi uhanalaisuusstatus poistettiin kokonaan. Keroheinäsirkka on vuoden 2016 koko Euroopan kattavassa uhanalaisarvoinnissa erittäin uhanalainen ja ruususiipisirkka vaarantunut.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Encyclopedia of Life (EOL): Acrididae Tree of Life: Acrididae
*