Naurun tasavalta, lyhyemmin pelkkä Nauru, on kääpiövaltio, joka käsittää Tyynessämeressä lähellä päiväntasaajaa sijaitsevan Naurun atollin. Saari on noin 21 neliökilometriä, ja sitä ympäröi koralliriutta. Se on sekä väestöltään että maapinta-alaltaan maailman pienin itsenäinen tasavalta. Kaikista itsenäisistä valtioista se on pinta-alaltaan kolmanneksi pienin sekä väkiluvultaan toiseksi pienin. YK:n jäsenistä se on pinta-alaltaan toiseksi pienin ja väkiluvultaan pienin.
Naurulla ei ole virallisesti pääkaupunkia. Maan hallinto sijaitsee Yarenissa, joka on myös valtion suurin asutuskeskus. Naurun ilmasto on trooppinen, ja maasta löydettiin vuonna 1900 fosfaattiesiintymä, jonka varassa maan talous oli pitkään. Naurun bruttokansantuote asukasta kohden oli 1970-luvulla maailman korkeimpia, mutta fosfaattivarojen ehtyminen johti 2000-luvun alussa maan melkein konkurssiin. Sittemmin myös vaikeammin kaivettavia fosfaatteja on otettu käyttöön, ja lisäksi Nauru on alkanut myydä kalastuslisenssejä ja vuokrannut aluettansa Australian turvapaikanhakijoiden pidätyskeskusta varten. Australian tuki on muutenkin Naurun taloudelle tärkeää.
Naurussa elää yli , joista 92,1 prosenttia on syntynyt Naurulla. Suurin osa asukkaista asuu kapealla rantakaistaleella, sillä sisämaa on kaivettu asuinkelvottomaksi. Naurulaiset puhuvat naurun kieltä ja ovat pääosin kristittyjä. Naurun väestö on maailman lihavinta, sillä WHO:n vuonna 2007 julkaisemien tietojen mukaan 94,5 prosenttia maan väestöstä (yli 15-vuotiaista) on ylipainoisia. Myös diabetes on Naurulla erittäin yleinen.
Maantiede
pienoiskuva|vasen|Nauru satelliittikuvassa vuonna 2002. Sijainti ja pinnanmuodot Nauru on atolli ja yksi Tyynenmeren kolmesta suuresta fosforiittisaaresta. Nauru sijaitsee valtameren länsiosassa 42 kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella. Lähin saari on noin 300 kilometrin päässä sijaitseva Kiribatille kuuluva Banaba.
Naurun pinta-ala on 21,1 km², ja sen rantaviivan pituus on 30 km. Saaren halkaisija koillisesta lounaaseen on kuusi ja luoteesta kaakkoon neljä kilometriä. Saarta ympäröi koralliriutta. Kapean hiekkarannikon jälkeen on noin 150–300 metriä leveä viljelykelpoinen vyöhyke. Se päättyy korallikallioihin, jotka kohoavat sisämaan tasangoksi, jonka korkein kohta on 65 metriä merenpinnan yläpuolella. Tasanko on pääosin fosforiittia, johon vuosien kaivaminen on luonut varsin mittavan jäljen, ja siksi se on asuin- ja viljelykelvotonta.Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 565
Saarella ei ole jokia eikä merkittäviä järviä, joten sen makeavesivarannot ovat rajallisia. Saaren eteläosassa sijaitsee kuitenkin noin 1,2 neliökilometrin laajuinen Buadan laguuni. Tarvittava vesi saadaan keräämällä sadevettä.
Ilmasto Naurun ilmasto on trooppinen ja kostea. Sateita saadaan ympäri vuoden, tyypillisesti rankkoina mutta lyhytkestoisina kuuroina.Nauru BBC Weather Country Guides Sadanta on noin 2 000 millimetriä vuodessa, mutta sateen määrä vaihtelee huomattavasti ENSO-ilmiön mukaan. Ilman lämpötila on ympäri vuoden 26–32 °C, meriveden lämpötila 28–29 °C.Nauru climate Weather Online
Nauru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa Tyynenmeren hirmumyrskyvyöhykkeiden välissä, joten trooppisista sykloneista ei aiheudu henkilö- tai materiavahinkoja toisin kuin sen eteläisissä tai pohjoisissa naapureissa Fidžillä tai Tongalla.Nauru BBC Weather Country Guides Hirmumyrskyt aiheuttavat kuitenkin Naurullakin säännöllisesti myrskyvuoksia.
Luonto Nauru on pieni ja sijaitsee kaukana Aasian mantereesta ja muista saarista, eikä sen elinympäristöt ole erityisen monimuotoisia. Siksi saaren kasvillisuus on varsin yksipuolista, eikä siellä kasva yhtään kokonaan kotoperäistä lajia. Saaren luonto on kuitenkin kärsinyt huomattavasti kookospalmuviljelmien ja laajamittaisen kaivostoiminnan takia. Kasvillisuutta hallitsee matala pensaikko ja köynnöskasvillisuus. Rannan lähettyvillä kookospalmut ja kairapalmut (Pandanus) ovat yleisiä. Värikkäitä hibiskuksien (Hibiscus) ja temppelipuiden (Plumeria) kukkia kasvaa saarella, joskaan ei yhtä runsain mitoin kuin muualla Tyynellä valtamerellä.
Naurulla ei elä lainkaan kotoperäisiä nisäkkäitä eikä muitakaan maalla eläviä selkärankaisia. Ihminen on kyllä tuonut mukanaan tahtomatta tai tahtoen rottia, hiiriä, sikoja ja muita kotieläimiä. Lintuja saarella elää melko vähän, vaikkakin monet muuttolinnut pysähtyvät matkansa varrella Naurulla. Tiirat ja fregattilinnut ovat tavallisimpia lintulajeja. Uhanalaista mariaanienrastaskerttusta tavataan ainoastaan Naurulla ja kahdella Pohjois-Mariaanien saarella. Naurua ympäröivässä meressä elää runsaasti tonnikalaa, muun muassa valkotonnikalaa ja boniittia. Vesissä on myös tiikerihaita. Naurulla elää myös maailman suurin maalla elävä niveljalkainen, kookosrapu.Coconut crab IUCN
Historia pienoiskuva|Kuva Arenibekin kylästä vuonna 1896. Ensimmäiset asukkaat ja eurooppalaiskontaktit Naurun ensimmäisten asukkaiden alkuperää ei tunneta tarkasti, eikä myöskään sitä, koska he saapuivat saarelle.Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 565 Asukkaat olivat kuitenkin ilmeisesti mikronesialaisia. Naurun kieli on hyvin omintakeinen, eikä sen suhdetta muihin Mikronesian alueen kieliin tunneta tarkasti.Micronesian languages Britannica Kielen nähdään syntyneen fuusiona eri Mikronesian saarten kielistä, minkä perusteella Naurun väestön alkuperäksi on ehdotettu Marshallinsaaria ja Salomonsaaria sekä muita saaria.
Ensimmäinen saarelle saapunut eurooppalainen oli brittiläinen valaanpyytäjä ja Hunter-laivan kapteeni John Fearn vuonna 1798. Hän nimesi saaren Mukavuudensaareksi (). Naurun ja eurooppalaisten kontaktit olivat alkuun vähäisiä, mutta 1830-luvulla valaanpyynti alkoi yleistyä alueella ja Naurustakin tuli tankkausasema.
Naurulle saapui eurooppalaisia kauppiaita 1830-luvulta lähtien, ja näiden tuomat ampuma-aseet ja alkoholijuomat johtivat alkuperäisasukkaiden välisiin erimielisyyksiin. Naurun kahdentoista heimon välille syttyi vuonna 1878 kymmenvuotinen sisällissota, jonka aikana saaren alkuperäisväestön lukumäärä vajosi alle tuhanteen. Sota päättyi, kun Saksa otti saaren hallintaansa ja riisui väestön aseista Britannian ja Saksan välisen vuonna 1886 allekirjoitetun aluejakosopimuksen mukaisesti, minkä myötä Nauru menetti asemansa itsenäisenä kuningaskuntana. Saksa liitti Naurun samalla Marshallinsaarten protektoraattiinsa, jolloin se kuului osana Saksan Uuden-Guinean siirtokuntaan. Saksalaisten kokonaisvaltainen vaikutus saaren elämään jäi lopulta vähäiseksi ja on sanottu, että vuonna 1899 saapuneilla lähetyssaarnaajilla oli huomattavasti suurempi vaikutus saarelle kuin emämaalla.Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 567.
Fosfaatintuotannon alkaminen pienoiskuva|Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Naurun. Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat japanilaisten käyttämän kiitotien vuonna 1943. Uusiseelantilainen geologi Albert Ellis löysi vuonna 1901 Naurulta ja sen lähimmältä saarelta, Banabalta, runsaan fosfaattiesiintymän. Kaivostoiminnan aloitti vuonna 1907 saksalaisten luvalla brittiläinen Pacific Phosphate Company. Työvoima jouduttiin hakemaan Karoliineilta, kun paikallinen väestö ei osoittanut mielenkiintoa kaivostyöhön. Fosfaatti kiinnosti muitakin, ja Australian Expeditionary Force valtasi saaren Saksalta ensimmäisen maailmansodan alkamisvuonna 1914. Fosfaatintuotanto jatkui läpi sodan, ja sodan päätyttyä Kansainliitto liitti 1919 Naurun mandaattialueena brittiläiseen imperiumiin. Saarta hallitsivat yhdessä Britannian, Australian ja Uuden-Seelannin hallitukset. Maat perustivat sitä louhimaan British Phosphate Commission -yrityksen (BPC). Naurulaista fosfaattia oli tarkoitus käyttää Australian ja Uuden-Seelannin kasvavan maatalouden tarpeisiin, jotta autiomaat saataisiin rehevöimään mahdollisimman halvalla.
Vuonna 1942 toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Naurun, ja 1 200 naurulaista (suurin osa saaren väestöstä) vietiin orjatyöntekijöiksi japanilaisten tukikohtaan, Chuukin saarelle Mikronesiaan. Iso osa orjista kuoli huonoon kohteluun, nälkään ja tauteihin. Yhdysvaltalaiset pommittivat Naurua kahden vuoden ajan, koska saarella oli japanilaisten kiitorata. Australia sai Naurun takaisin hallintaansa syyskuussa 1945, ja seuraavana vuonna Naurulle palasi loput noin 500 sieltä vietyä ihmistä.
Itsenäisyys Australia hallinnoi vuodesta 1947 Naurua YK:n huoltohallintoalueena, ja 1960-luvun aikana Nauru alkoi siirtyä kohti itsehallintoa. Vuonna 1966 maa sai lähes täydellisen itsemääräämisoikeuden, ja se julistautui itsenäiseksi vuonna 1968 Hammer DeRoburtin johdolla. Itsenäisyyspäiväksi valittiin 31. tammikuuta, joka oli naurulaisten Chuukista palaamisen 22-vuotispäivä. DeRoburt oli Naurun politiikan keskeisiä henkilöitä parin vuosikymmenen ajan. Hän toimi presidenttinä lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1989 asti.
Fosfaatin kaivausoikeudet annettiin naurulaisille itselleen vuonna 1970, ja fosfaatin tuotanto teki Naurusta yhden Tyynenmeren alueen hyvinvoivimmista valtioista. Joinakin vuosina sen bruttokansantuote henkeä kohti oli maailman toiseksi suurin. Fosfaattivarantojen huvetessa Nauru alkoi valmistautumaan kaivannaisteollisuuden jälkeiseen aikaan. Valtio aloitti muun muassa sijoitusohjelman, joka kuitenkin epäonnistui pahoin riskisijoitusten ja huijausten takia, mikä vei valtion lähes konkurssin partaalle. Nauru yritti hankkia lisätuloja myös toimimalla veroparatiisina. Sitä syytettiin rahanpesusta, ja 2003 presidentti lupasi lisätä valvontaa, ja vuonna 2005 Nauru pääsi pois OECD:n ”yhteistyöhaluttomien maiden” luettelosta.
Vuonna 2002 Nauru otti vastaan Australian pyynnöstä tuhat turvapaikanhakijaa, jotka olivat pyrkineet Australiaan.Nauru timeline BBC News Australia maksoi noin 10 miljoonaa Australian dollaria Naurulle turvapaikanhakijoiden säilyttämisestä niiden turvapaikkaprosessin ajan. Nauruun tuli vielä vuoden 2002 aikana toiset 1 500 ihmistä, ja viimeinenkin turvapaikanhakija oli jättänyt saaren helmikuussa 2008. Vuonna 2013 Australia teki uuden sopimuksen Australiaan meriteitse pyrkivien turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta Naurulle. Turvapaikanhakijoiden olosuhteita on kritisoitu, ja turvapaikanhakijoilla esiintyi paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia ja toivottomuutta.
Vuonna 2004 maa ei kyennyt maksamaan velkojaan, ja sen varat siirtyivät Australian valvontaan. Maan ainoa lentokone jäi velkojen pantiksi. Vuonna 2008 harkittiin yksityisen pankin perustamista valtionvarojen hallintaa varten, kun Australia oli kieltäytynyt hoitamasta pankkitoimintaa saarella.
Naurun parlamentti valitsi elokuussa 2019 maan uudeksi presidentiksi Lionel Aingimean. Tätä ennen maan presidenttinä oli ollut kuusi vuotta Baron Waqa vuodesta 2013 lähtien.
Kesäkuussa 2026 maan parlamentti hyväksyi äänin 16–0 maan nimen vaihtamisen, jonka myötä vierasperäinen ja siirtomaahistoriasta muistuttava nimi Nauru on tarkoitus vaihtaa kotoperäiseen muotoon Naoero. Vaihto vaatii kuitenkin vielä kansanäänestyksen.
Politiikka pienoiskuva|vasen|Naurun parlamenttitalo Nauru on demokraattinen tasavalta, jonka poliittinen järjestelmä yhdistää parlamentarismia ja presidenttijohtoista järjestelmää. Naurun presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja. Naurun parlamentti valitsee presidentin ja varapresidentin edustajistaan. Syyskuun 2022 parlamenttivaalien jälkeen presidentiksi valittiin Russ Kun.
Parlamentti on 19-jäseninen, ja edustajien kausi on kolmivuotinen. Kaikki yli 20-vuotiaat Naurun kansalaiset ovat äänioikeutettuja, ja äänestäminen on pakollista. Parlamenttivaalit järjestetään kolmen vuoden välein. Nauru on jaettu kahdeksaan vaalipiiriin, joista kuudesta valitaan kaksi jäsentä parlamenttiin. Menengin vaalipiiristä valitaan kolme ja Ubeniden vaalipiiristä neljä edustajaa. Parlamentin ensimmäinen naisjäsen valittiin vuonna 1986. Suurin osa lähtee vaaleihin sitoutumattomina, vaikka puolueiden perustamiselle ei varsinaisesti ole esteitä. Hallitus muodostetaan usein perhesiteisiin nojaten.