Faktantarkistus on journalistinen lähestymistapa, jossa analysoidaan yhden tai useamman henkilön lausuntoja perustuen todistettavissa oleviin, rationaalisiin ja objektiivisiin tosiasioihin. Ohessa voidaan tutkia myös sanallisia tai kirjallisia lausuntoja tosiasioihin rinnastamalla. Faktantarkistukseen voidaan ottaa mukaan myös poliittisten prosessien tieteellisiä analyysejä.Lerch, David Christoph. "Faktencheck: Länderspezifische Befunde in acht Wahlkämpfen." Wahlkampf in den Bundesländern. Springer Fachmedien Wiesbaden, 2014. 229-278.Unnerstall, Thomas. Faktencheck Energiewende: Konzept, Umsetzung, Kosten–Antworten auf die 10 wichtigsten Fragen. Springer-Verlag, 2016.
Termiä käytetään tutkimalla paitsi journalismia, myös esimerkiksi viranomaisiaMünchner Polizei macht auf Twitter den Faktencheck. Stuttgarter Nachrichten, 24. Oktober 2016tai yhteiskunnallisia ryhmiä tai puolueitaFaktencheck Innere Sicherheit. CDU/CSU-Fraktion, abgerufen am 22. November 2016 medioissa, vaikka tutkimusten todistettavuus ei ole välttämättä taattu.
Taustaa Yhdysvalloissa ensimmäiset poliittisten väitteiden totuudellisuutta arvioivat organisaatiot syntyivät 2000-luvun alussa. Ensimmäinen faktantarkistukseen erikoistunut verkkosivusto FactCheck.org aloitti toimintansa vuonna 2003. Faktantarkistusorganisaatiot alkoivat tukea myöhemmin poliittiseen raportointiin liitettyä toimintaa lähes kaikilla Yhdysvaltain uutiskanavilla. 2010-luvulla riippumattomia faktantarkistajia on syntynyt yli 50 maassa, ja niiden toiminta ulottuu jokaiselle mantereelle. Näistä ryhmistä on aktiivisia 113 (2016). Niistä yli 90 prosenttia on perustettu vuoden 2010 jälkeen, ja vuosien 2014–2016 aikana käynnistyi noin 50.
Euroopassa ensimmäinen säännöllinen poliittisen faktantarkistuksen lähde on Britanniassa vuonna 2005 käynnistynyt The FactCheck -blogi, jonka tarkistus kattoi parlamenttivaaleja. Vastaavia syntyi vuonna 2008 Ranskassa ja Alankomaissa. Vuonna 2016 arvioitiin, että eri puolilla Eurooppaa oli syntynyt yhteensä yli 50 faktantarkistukseen erikoistunutta toimijaa, vaikka noin kolmannes niistä on joko sulkenut ovensa tai toimii satunnaisesti.
Menetelmät Faktantarkistus voidaan tehdä joko ennen (ante hoc) kuin teksti on julkaistu tai levitetty tai sen jälkeen (post hoc).
Ennen levittämistä tapahtuva faktantarkistus pyrkii poistamaan virheitä ja mahdollistamaan tekstin levittämisen jatkamista, tai hylkäämistä, jos tekstin faktoja ei pystytä vahvistamaan.
Post hoc -tarkistuksen yhteydessä julkaistaan usein kirjallinen raportti epätarkkuuksista tai joskus tarkistavan organisaation visuaalinen mittari (esimerkiksi Washington Postin faktantarkistaja ”Pinocchio” tai PolitiFactin ”truth-o-meter”-arvosanat ). Useat järjestöt, esimerkiksi FactCheck, PolitiFact, ja NewsTrustin Truth Squad keskittyvät post hoc -faktantarkistukseen.
Ennen julkaisemista tapahtuva tarkistus Journalismissa ensimmäinen faktantarkistaja on kirjoittaja itse. Kirjassaan Varmistusjournalismin työkäytännöt Heikki Kuutti toteaa, että itsestäänselvästä tarkistusvaatimuksestaan huolimatta toimitukset eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota kertomiensa tietojen paikkansapitävyyteen. Jos tietojen tarkkuus ja varmistaminen ylipäätään olisivat saaneet ansaitsemansa aseman, toimittajat suhtautuisivat nykyistä kriittisemmin käyttämiinsä lähteisiin, myös muualla julkaistuja tietoja tarkistettaisiin pelkän siteeraamisen sijasta ja oikaistavia virheitä julkaistaisiin nykyistä vähemmän.
Journalistien tulisi kiinnittää faktapohjalta esitettyjen väitteiden tarkistamisessa huomiota seuraaviin seikkoihin:
Lähteen tunnistaminen. Kuka on tuottanut esitetyn informaation. Onko lähteellä laajempaa hyväksyntää, auktoriteettiasemaa ja asiantuntemusta. Kuinka lähdettä on hyödynnetty aiemmin journalistisessa toiminnassa ja millaisia kokemuksia tästä on kertynyt.
Lobbarirooli. Voiko tietoa tuottaneella lähteellä olla salattuja tavoitteita tai motiiveja esittämänsä informaation kertomiselle. Vaikka tiedot voivat olla sinällään paikkansapitäviä, niistä koostuvat väitteet voivat olla yksipuolista ja tuloksiltaan harhaanjohtavia. Journalistien olisi verrattava tietoja tästä syystä muista lähteistä hankittaviin tietoihin.
Paikkansapitävyyttä koskeva näyttö. Millaisilla menetelmillä lähde on hankkinut ja tuottanut kertomansa informaation. Missä määrin näin tuotettuihin tietoihin sisältyy epävarmuutta niiden todenmukaisuudesta. Miten selville saatuja tuloksia on tulkittu.
Hyödynnetty tieto. Kuinka ajankohtaista on informaation taustalla oleva tietoaines. Miten aineiston otanta on toteutettu, onko tulosten arvioinnissa ollut käytettävissä vertailuryhmää, voidaanko tulokset uusia ja sisältyykö niihin keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Millaisia ennakko-oletuksia informaation kokoajilla on saattanut olla keräämistään tiedoista.
Suurissa sanomalehdissä on faktantarkistusosastot. Esimerkiksi (vuonna 2010) The New Yorkerilla oli 16 faktantarkistajaa, kun taas The New York Timesin Magazinella oli edellistä vähemmän faktantarkistajia henkilökunnassaan, mutta se toimi yhteistyössä useiden freelancereiden kanssa. Der Spiegel aloitti faktantarkistuksen 1940-luvun lopulla. Lehden faktantarkistus vakiintui 1950-luvulla, kun lehden johto huomasi, että on tärkeää välttää virheitä ja että pitää olla mahdollista julkaista asioita, jotka tarkistetaan kahdesti, ja että tarkistaja ei ole vain kirjoittaja. Lehden julkaisemia faktoja tarkistaa 70 henkilöä, mutta joitakin henkilöitä toimii lehden tietokannan hallinnassa ja indeksoinnissa, joten faktantarkistajia on yhteensä noin 100, joista 80 on päätoimisia.
Toimittaja ja tietokirjailija Tuomas Murajan mukaan suomalaisissa mediataloissa ei 2017 ollut erillisiä faktantarkistajia.
Faktantarkistus julkaisemisen jälkeen Faktantarkistusororganisaatiot eivät ehkä pääse yhteisymmärrykseen tietojen oikeellisuudesta. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että on tarpeellista kuulla enemmän kuin yhtä faktantarkastuksen lähdettä, jos halutaan saada aikaan yksimielisyys tarkistettavista lausunnoista.
Suomalaisen Faktabaarin menetelmä on seuraava. Saatuaan vinkin tarkistettavasta faktasta vihjelomakkeesta tai sosiaalisen median kautta Faktabaarin toimitus ottaa yhteyttä dokumentointiammattilaiseen, jolta se saa linkit asiaa koskeviin lakeihin, säädöksiin tai muihin vastaaviin. Tavoitteena on saada kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Tämän jälkeen toimitus ottaa yhteyttä yhteen tai useampaan asiantuntijaan verkostossaan ja pyytää tutkimaan väitteen paikkansapitävyyttä. Saatu vastaus muokataan helposti luettavaan muotoon ja muokattu teksti lähetetään asiantuntijalle uudelleen arvioitavaksi. Kun muokattu teksti on hyväksytty, lisätään vielä saadut linkit ja tarkistettu fakta julkaistaan Faktabaarin sivustolla. Faktabaari on sitoutunut kansainvälisen verkostonsa kanssa hyvään faktantarkistustapaan.
Vaikutukset Tutkimukset jälkeenpäin tehtävästä faktantarkistuksesta ovat selvittäneet, että ne johtavat usein sekä puhujien (se saa aikaan varovaisempia julistuksia), että kuulijoiden tai lukijoiden (se saa heidät vaativammaksi sisällön tietojen oikeellisuudesta) käyttäytymisen muutoksiin. Havaintojen mukaan yleisöllä on taipumus olla täysin horjumaton sellaisia virheiden korjauksia kohtaan, jotka koskevat kaikkein eniten erimielisyyttä aiheuttavia aiheita, tai vakuuttua huomattavasti enemmän kielteisestä tiedottamisesta (esimerkiksi vaalimainoksista, joissa on henkilökohtaisia hyökkäyksiä). Mielipiteen muutoksia havaitaan myös, kun hairahtunut henkilö oli alun perinkin joku melko samanhenkinen.
Vuonna 2014 kokeellisessa tutkimuksessa todettiin, että faktantarkistus saattaa auttaa parantamaan poliittista keskustelua lisäämällä maineeseen liittyviä kustannuksia tai riskejä levittää väärää tietoa poliittisille eliiteille. Tutkijat lähettivät ”sarjan kirjeitä vaaleihin liittyvistä maineenhallinnan turvallisuudesta ja riskeistä, jos ehdokkaat jäisivät kiinni kyseenalaisista lausunnoista. Lainsäätäjät, joille kirjeet lähetettiin, olivat huomattavasti vähemmän alttiita antamaan kielteisiä arvioita faktantarkistuksesta tai saattamaan tarkkuuttaan julkisesti kyseenalaisiksi. Tämä viittaa siihen, että faktantarkistus voi vähentää epätarkkuutta, jos se aiheuttaa merkittävää uhkaa.”
Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville hyvin vähän todisteita ”takaiskuvaikutuksesta”, jonka mukaan väärän informaation korjaaminen saattaa aiheuttaa puolueellisten henkilöiden takertumista yhä vahvemmin näkemyksiinsä. Tutkimuksen mukaan ”Yleisesti ottaen kansalaiset ottavat onkeensa faktuaalisesta informaatiosta, jopa silloin kun sellainen informaatio haastaa heidän puolueellisia ja ideologisia sitoumuksiaan.”
Eräs kokeellinen tutkimus osoitti, että vaalikeskustelujen aikaan tehty faktantarkistus vaikutti katsojien arvioon ehdokkaiden keskustelukyvyn tehokkuudesta ja ”lisäsi halukkuutta äänestää ehdokasta, jos faktantarkistus osoittaa että ehdokas on rehellinen”.
Kritiikki Poliittista faktantarkistusta kritisoidaan usein siitä, että se on mielipidejournalismia.
Syyskuussa 2016 Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain 29 prosenttia kaikista todennäköisistä yhdysvaltalaisista äänestäjistä luottavat medioiden tekemiin ehdokkaiden kommenttien faktantarkistuksiin. Sen sijaan 62 prosenttia uskoi, että uutisorganisaatiot vääristävät faktoja auttaakseen tukemiaan ehdokkaita.
Faktantarkistusorganisaatioita
Aasiassa Factcheker.in on intialainen, vuonna 2014 omaksi verkkosivustokseen eriytetty, hyväntekeväisyyssäätiöksi rekisteröityneen The Spending & Policy Research Foundationin aloite vuodelta 2013. Säätiön kotipaikka on Mumbai. South-Asia Check on poliittisesti riippumaton nepalilainen faktantarkistussivusto, joka on perustettu Panos South Asian aloitteesta. Sivusto keskittyy julkisuuden henkilöiden Nepalissa ja toisinaan muuallakin Etelä-Aasiassa esittämiin väittämiin ja arvioi niiden totuudenmukaisuutta. Sivuston kotipaikka on Kathmandu.
Afrikassa Africa Check on yleishyödyllinen ja riippumaton organisaatio, joka perustettiin vuonna 2012. Tavoitteena on parantaa ja tarkistaa Afrikassa tapahtuvaa faktantarkistusta ja uutisoimista. Sen verkkosivu on yhteydessä Witwatersrandin yliopiston journalismikoulutukseen Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Pesa Check on itäafrikkalainen, Kenian, Tansanian ja Ugandan alueita käsitteleviin talouslukuihin ja muihin tilastoihin keskittynyt faktantarkastussivusto. Se on osa vuonna 2012 perustetun yhdysvaltalaisen A Medium Corporationin (kotipaikka Los Angeles) toimintoja, joka on puolestaan vuonna 2003 perustetun yhdysvaltalaisen, Twitterin perustajien luoman verkkomediakonsernin ja yrityshautomon The Obvious Corporationin tytäryhtiö. FactCheck Nigeria on eräs Nigerian faktantarkistussivustoista.
Pohjois-Amerikassa FactCheck.org on yleishyödyllinen verkkosivusto, joka kuvaa itseään riippumattomaksi ”äänestäjien kuluttaja-asiamieheksi, joka pyrkii vähentämään Yhdysvaltain politiikassa tapahtuvaa petosta ja sekaannusta”. Hanke liittyy Annenberg Public Policy Centeriin, joka on University of Pennsylvanian viestintäkoulutuksen osa. Sitä tukee taloudellisesti Annenberg Foundation. FactCheck.orgille on myönnetty neljä Webby Awards -palkintoa vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2012. Hoax-Slayer.com on Brett Christensenin vuonna 2003 perustama verkkosivusto, joka oikoo urbaneja legendoja analysoimalla niitä kriittisesti. Se tunnetaan parhaiten valheellisten juttujen kumoamisesta, mutta sillä on myös verkkosivu, jossa luetellaan outoja, mutta tosia kaupunkitarinoita. Sen kumoamia tarinoita ovat olleet muun muassa valheelliset videot, joita väitettiin kuvaavan Malaysia Airlinesin lentoa 370, tarinoita siitä, että vuonna 2013 superkuu olisi suurempi kuin se todellisuudessa oli.