Pentti Ilmari Immonen (21. lokakuuta 1917 Lappeenranta – 4. huhtikuuta 1994 Lappeenranta) oli suomalainen jääpalloilija, jonka pelaajauran viimeiseksi kaudeksi jäi kausi 1956–1957.Siukonen 2001 Pelipaikaltaan hän oli keskushyökkääjä.
Pentti Immonen aloitti uransa Lappeenrannan Urheilu-Miehissä talvella 1934 ja pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa talvella 1938, jolloin LUM pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa pudoten kuitenkin pääsarjasta. LUM:a hän edusti aina sodan päättymiseen asti. Viimeisenä LUM-kautenaan 1946 hän voitti SM-sarjan maalikuninkuuden 14 maalia. Sen jälkeen hän siirtyi kaudesta 1947 alkaen Varkauteen ja edusti siihen mennessä jo kaksi SM:ää ottanutta WP-35:ttä. Hän oli mukana WP-35:n menestyksessä, kun seura voitti vuosina 1947 ja 1948 Suomen mestaruuden.
Hän oli palannut Varkaudesta Lappeenrantaan perustamaan 1950 Veiterää ja oli Veiterän ensimmäisten vuosien kapteeni. Immonen voitti vielä kolme SM-kultaa eli 1950, 1951 ja 1957. Välillä hän pelasi myös Lappeenrannan Pallossa (LaPa), joka oli Veiterän tiukka paikallisvastustaja. Pentti Immonen päätti vuoden 1957 mestaruuteen pitkän uransa 39-vuotiaana.
Immonen oli pallovarma ja hyvän pelisilmän omaava keskushyökkääjä, joka veti vertoja luistelutaidossa muiden maajoukkueiden hyökkääjille. Hän oli paras maalintekijä vuosina 1946, 1952 ja 1957. Hän pelasi yhdeksän A-maaottelua. Maajoukkueuran huipentuma oli osallistuminen Suomen joukkueen edustajana Oslon vuoden 1952 talviolympialaisiin, jossa jääpallo oli näytöslajina. Aktiiviuran jälkeen Immonen toimi maajoukkueen valmentajana ja valitsijana.
Uinnissa Immonen saavutti SM-pronssia 200 metrin rintauinnissa vuosina 1943, 1945 ja 1946.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset jääpalloilijat Luokka:Suomalaiset uimarit Luokka:Vuonna 1917 syntyneet Luokka:Vuonna 1994 kuolleet