Tiedonhankinnan malleilla viitataan tiedonhankintatutkimuksen piirissä luotuihin mallinnoksiin ja viitekehyksiin, joilla pyritään mallintamaan yksilöiden tiedonhankintakäyttäytymistä ja sen ilmiöitä. Perinteisesti alan tutkimus, ja sen myötä myös mallit ovat jakautuneet ammatillisen ja ei-ammatillisen tiedonhankinnan piireihin. Ammatillinen ja ei-ammatillinen tiedonhankinta eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, vaan useimmiten täydentävät toisiaan.Case Donald 2012, s. 149
Alla listataan erilaisia tiedonhankinnan malleja kehittämisjärjestyksessä.
Paisleyn ja Allenin mallit
Paisleyn malli
Ensimmäinen informaatiokäyttäytymisen mallinnus tuli William Paisleyltä 1968. Paisley totesi tiedonhankintatutkimuksen olleen metodologisesti kypsää, mutta vaatineen kiireellisesti teoriaa. Järvelin 1981, s. 28. Hän kritisoi aiemman tutkimuksen painopisteen olleen liiaksi vain muutamien kanavien ja lähteiden käytössä irrallaan tiedonhankinnan suuremmasta kontekstista. Tiedonhankintatutkimuksen viitekehykseksi esittämässä systeemimallissaan Paisley korosti yksilöllisten ominaisuuksien, kuten taustan ja motivaation merkitystä tiedonhankinnassa; hänen mukaansa kyseisiä tekijöitä oli keskeisten kontekstitekijöiden ohella huomioitu puutteellisesti aiemmassa tutkimuksessa. Haasio & Savolainen 2004, s. 49. alt=|pienoiskuva|300x300px|William Paisleyn malli Järvelinin kuvaamana (1981) Haasio & Savolainen 2004, s. 50. Paisleyn malli pohjautuu pitkälti tutkijoiden tiedonhankintakäyttäytymistä koskeviin käytäntöihin, joten käyttäjäksi oletetaan mallissa tutkija. Osa-alueet vaikuttavat tiedonhankintaan sitä voimakkaammin, mitä lähempänä ne ovat puoliympyrän keskustaa. Järvelinin kuvasta näkee, kuinka yksilöllistä toimijaa ympäröivät tämän työryhmä ja organisaatio, joiden puitteissa hän työskentelee, sekä alan tutkijoiden muodostama yhteisö, “invisible college”. Käyttäjän viiteryhmän ja ammattikunnan taustalla uloimpana vaikuttavat poliittinen sekä kulttuurijärjestelmä. Näiden kaikkien ulkopuolelle vielä jäävät epäsuorasti vaikuttavat oikeus-, talous- ja formaalit informaatiojärjestelmät. Järvelin 1981, s. 29.
Mallia on kritisoitu sen staattisuudesta; siinä ei eritellä taikka tarjota mahdollisuuksia tiedonhankinnan eri tekijöiden keskinäisten vuorovaikutusten havaitsemiseen. Tekijät myös vaikuttavat eri tutkijoihin vaihtelevissa määrin tutkijan työvaiheesta, ajankohdasta ja persoonallisuudesta riippuen. Haasio & Savolainen 2004, s. 50-51. Tekijöiden esitysmuoto on myös riittämätön, jättäen oikeus-, talous- ja informaatiojärjestelmät ulkopuolelle. Järvelin 1981, s. 30.
Allenin malli
Paisleyn mallille jatkoa kehitti Thomas J. Allen omallaan, jolla hän pyrki korjaamaan Paisleyn jäsennyksen epäkohtia. Allen yksinkertaisti mallia yhdistämällä Paisleyn tekijät viiteen vaikuttavaan tekijään. Keskiössä on henkilö tiedonkäsittelijänä, joka on muiden tekijöiden vaikutuksen alaisena, vaikkakin niiden vaikutustasoa ei ole mallissa määritelty. Tekijöitä ovat tietojenkäsittelijä työryhmänsä jäsenenä, yksilönä organisaatiossa, ammattiyhteisönsä ja invisible collegen jäsenenä sekä muu formaali informaatiojärjestelmä. pienoiskuva|300x300px| Allenin malli Järvelinin kuvaamana (1981) Haasio & Savolainen 2004, s. 51. Allenin malli on dynaamisempi Paisleyn malliin verrattuna, vaikkakin siinäkään ei huomioida läheskään kaikkia yksilöön vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi mallissa on Paisleyn mallin tavoin keskitytty pitkälti kuinka tekijät vaikuttavat tiedontarpeisiin, eikä mistä tarpeet johtuvat. Kumpikaan malli ei käsittele tiedonhankinnan käsitettä. Haasio & Savolainen 2004, s. 51-51. Allenin mallia on myös kritisoitu poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden mallin ulkopuolelle jättämisestä, vaikkakin Allen toteaa vain yhdistelleen Paisleyn tekijöitä. Järvelin 1981, s. 31.
Paisleyn ja Allenin jäsennyksissä on merkittävää, kuinka ne herättivät keskustelua tiedonhankinnan malleista, vaikuttivat myöhempien tutkimusten lähestymistapoihin, sekä inspiroivat mallien syntyä. Niiden kestävintä arvoa on niissä tunnistetut, edelleenkin enimmälti relevantit kategoriat.
Belkin: ASK Anomalous State of Knowledge (ASK, A.S.K., suom. anomalinen tiedontila) on Nicholas Belkinin (1980) Belkin, Canadian Journal of Information Science-Revue Canadienne Des Sciences De L Information vol 5 May 1980, s. 133-143. teoriaan perustuva tiedonhankinnan malli, joka lähestyy tiedonhakua kognitiivisesta näkökulmasta. Belkinin esittämässä teoriassa tietoa etsivillä ihmisillä esiintyy joskus hankaluuksia täysin määritellä millaista tietoa tarvitsevat. Tällöin tarvittavan/ratkaisevan tiedonhaun muodostamisesta puuttuu jotain olennaista tietoa, tiedonhakijan tiedontila on siten anomalinen Karen E. Fisher, Lynne, McKechnie :Theories of Information Behavior, Information Today, Inc., 2005, s. 44-47 . Belkinin laatima kaavio ASK:sta. Käsitteellisestä tiedontilasta ASK-tilanteeseen, josta ongelmallisen tilanteen/tiedontarpeen ratkettua päädytään takaisin uuteen käsitteelliseen tiedontilaan
Tiedontilan vajavaisuudesta johtuen yksilö ei pysty tarkasti ilmaisemaan, mitä hänen tarpeensa koskee. Nicholas J Belkin, Robert N Oddy, Helen M Brooks, Journal of documentation vol 38, issue 2, s. 61-71. Tiedonhakujärjestelmien suunnittelussa tulisi siis ottaa huomioon se, että erilaisten tiedontarvetilojen eli ASKien kuvaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin varsinaisten tietosisältöjen eli dokumenttien kuvaaminen. Erityyppiset tiedontarpeet edellyttävät myös erilaisia tiedonhakustrategioita. Miamaria Saastamoinen, Tehtäväperusteinen tiedonhaku, 2012, s.13
Wilson: Ammatillisen tiedonhankinnan yleismalli
Tom D. Wilson tutki sosiaalivirastoissa työskentelevien henkilöiden tiedontarpeita ja tiedonhankinnan tapoja. Tähän monivuotiseen empiiriseen tutkimukseen pohjautuen Wilson julkaisi ensimmäisen versionsa tiedonhankinnan mallista vuonna 1981.Haasio & Savolainen 2004, s.70
Wilsonin mukaan ammatillista tiedon hankintaa eivät määritä tiedontarpeiksi kutsuttavat seikat, vaan yksilölliset kognitiiviset ja affektiiviset tarpeet, joiden tyydyttämiseen liittyy tiedonhankintaa. Yhteisöllisistä tekijöistä tärkeimpiä ovat työympäristön luonne ja henkilön rooli työelämässä. Tiedonhankintaan vaikuttavat välillisesti myös sosio-kulttuurinen ja poliittis-taloudellinen ympäristö. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi Wilsonin ammatillisen tiedonhankinnan mallissa kiinnitetään huomiota myös tiedonhankinnan esteisiin. Esteitä voivat olla mm. pitkä välimatka, aikapula, puutteellinen kielitaito ja taloudelliset esteet.Haasio & Savolainen 2004, s.71Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan. Toim. Sami Serola 2010, s.96
Wilson laajensi malliaan 1990-luvun puolivälissä. Uudessa versiossa on hyödynnetty useamman tieteenalan havaintoja ja siihen on lisätty aiempaa enemmän komponentteja. Käsite "tiedontarve" on hyväksytty uudessa versiossa, mutta mallissa tiedontarpeen kokemus ei kuitenkaan välttämättä automaattisesti johda tiedonhankintaan. Wilsonin uudessa mallissa tiedonhankintaan vaikuttavat muun muassa yksilön stressinhallinta, motivaatio, viitseliäisyys, pystyvyys, koulutustaso, ikäryhmä, ympäristötekijät sekä lähteestä saadun hyödyn suhde tiedonhankinnan edellyttämiin ponnistuksiin (riski-palkinto-teoria).Haasio & Savolainen 2004, s.75–76
Wilsonin mukaan tiedonhankinta voi ilmentyä neljällä tavalla: passiivisessa tarkkailussa on kyse tiedon vastaanottamisesta tilanteissa, joissa sitä on sattumoisin tarjolla, esimerkiksi seurattaessa television iltauutisia. Passiivinen haku on kyseessä silloin, kun etsittäessä tietoa aiheesta A saadaan samalla tietoa myös aiheesta B, joka koetaan kiinnostavaksi muiden asioiden yhteydessä. Aktiivinen haku viittaa suunnitelmalliseen hakeutumiseen eri tiedonlähteille ja niiden systemaattiseen hyödyntämiseen. Jatkuva haku tarkoittaa toimintaympäristön jokapäiväistä seurantaa.Haasio & Savolainen 2004, s.76-77
Wilsonin mallia ei voida pitää lopullisena kuvauksena tiedonhankinnan eri ilmiöistä, vaan mallissa on vielä kehitettävää.Haasio & Savolainen 2004, s.77
Brenda Dervin ja Sense-Making–teoria
Yhdysvaltalainen viestinnäntutkija Brenda Dervin on tutkinut tapoja, jolla ihmiset merkityksellistävät toimintaansa ja valintojaan arkipäivän vaihtelevissa tilanteissa. Ilmaisulla sense-making hän viittaa toiminnan merkityksellistämiseen. Sense-Making-teoria rakentuu kolmesta viestinnällisestä metaforasta:Savolainen 2010, s. 104–105.
tilanne (situation) kohdattu kuilu (gap-faced) käyttö (uses)
Kohdatessaan tiedonhankinnassa ongelmallisen tilanteen (situation) yksilö joutuu pysähtymään eräänlaisen kognitiivisen kuilun (gap) eteen. Yksilöllä herää kysymyksiä, joihin hän etsii tiedonhankinnan avulla vastauksia. Sense-making-teoriassa tiedonhankinta vertautuu ”informaatiosillan” (gap-bridged) rakentamiseen kohdatun kuilun (gap-faced) yli. Viimeinen vaihe käyttö (uses/help) viittaa tapoihin, joilla tiedollisia aineksia hyödynnetään sillan rakentamisessa.
Ellis: Tiedonhankinnan peruskomponentit
David Ellisin malli pohjautuu haastatteluihin, joita hän teki väitöskirjatyössään selvittäessään Sheffieldin yliopistossa työskentelevien tutkijoiden tiedonhankintakäytäntöjä. Hän on sittemmin soveltanut mallia empiirisissä tutkimuksissa.
Ellis erottaa kahdeksan tiedonhankinnan peruskomponenttia. Komponentit eivät esiinny välttämättä tietyssä järjestyksessä, vaan ne saattavat vaihdella tilannekohtaisesti tiedonhankintaprosessin edetessä. Tiedonhankinnan kahdeksan komponenttia Ellisin mukaan ovat:
Aloittaminen (starting): tutkimustyön aihepiiriin tutustuminen Ketjutus (chaining): lähteiden ja viitteiden ketjun seuraaminen eteen- tai taaksepäin. Selailu (browsing): ennalta suunnittelematon lähteiden selaileminen. Erotteleminen (differentiating): relevanttien ja ei-relevanttien lähteiden erotteleminen. Seuranta (monitoring): esimerkiksi tiettyjen aikakauslehtien jatkuva seuraaminen ja toisaalta passiivinen seuraaminen. Tiedon "uuttaminen" (extracting): tietosisällön "irrottaminen" hankitusta lähteestä. Todentaminen (verifying): omaksutun tiedon kohdallisuuden ja toimivuuden testaaminen. Päättäminen (ending): tiedonlähteiden etsinnän lopettaminen.Haasio & Savolainen 2004, s.77-80
Ellisin malli on saanut tiedonhankintatutkimuksessa varsin runsaasti huomiota ja sitä on hyödynnetty kohtalaisen paljon myös empiirisesti. Tiedonhankinnan syklisyyden kannalta Ellisin mallissa on mielenkiintoista se, että siinä ei varsinaisesti kuvata tiedonhankinnan vaiheita, vaan tiedonhankinnan tiettyjä toistuvia piirteitä.Lindström, Peter. Vaiheista sykleihin – tiedon hankinnan uusia malleja 2005, s.3
Kuhlthau: Tiedonhankinnan prosessimalli
Carol C. Kuhlthaun ”Information Search Process” -malli julkaistiin vuonna 1993 ja pohjautuu pitkäjännitteiseen tutkimustyöhön, joka alkoi jo 1980-luvun alkupuolella. Mallin lähtökohtana on oppimisen konstruktivistinen viitekehys, ja se tukeutuu muun muassa John Deweyn, Georg Kellyn ja Jerome Brunerin käsityksiin ajattelun ja oppimisen perusluonteesta.Haasio & Savolainen 2004, s. 83
Kuhlthaun mallin lähtökohtana on ”epävarmuuden periaate” (uncertainty principle). Tiedonhankinta käsitteellistetään konstruktioprosessiksi, jonka laukaisee käyntiin epävarmuuden kognitiivinen tila. Tiedonhankinta voidaan nähdä matkana, joka etenee vaiheittain ja kuhunkin vaiheeseen liittyy vaiheelle tyypilliset kognitiiviset ja affektiiviset elementit.Haasio & Savolainen 2004, s. 84
border|center|Kulthau: Tiedonhankinnan prosessimalli