Hilja Ilma Gestrin (o.s. Kainulainen, 28. huhtikuuta 1882 Kuhmoniemi – 14. elokuuta 1963 Tampere) oli suomalainen arkkitehti. Hän suunnitteli Tampereen taidemuseolle tilat vuonna 1930.
Lapsuudenperhe Hilja Kainulainen oli lähtöisin Tuupalasta Kuhmoniemeltä (nyk. Kuhmo). Hänen vanhempansa olivat kauppias Petter Johan Kainulainen (1843–1892) ja emäntä Helena Maria Kainulainen (o.s. Horttanainen, 1852–1934). Parilla oli yhdeksän lasta. Perheen kotitalo toimii nykyään museona.Kivinen 1984, s. 140.
Opinnot Kainulainen meni Kuhmoniemellä kansakouluun, jonka jälkeen hän jatkoi koulunkäyntiä Kuopiossa. Lukion Kainulainen kävi Oulussa, ja ylioppilastutkintonsa hän suoritti vuonna 1902. Seuraavana vuonna Kainulainen siirtyi Helsinkiin, missä hän ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Suomen polyteknillisessä opistossa hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat muun muassa Vietti Nykänen, Sigurd Savonius ja Ivar Thomé.
Arkkitehtiopintojensa ohessa Kainulainen osallistui piirustus- ja maalaustunneille Ateneumissa ja yliopiston piirustussalissa. Häntä kiinnosti erityisesti akvarellimaalaus, josta tuli hänen elinikäinen harrastuksensa. Hän oli haaveillut vapaan taiteilijan ammatista.Kivinen 1984, s. 141.
Kainulainen valmistui arkkitehdiksi oivallisin arvosanoin (”diplomilla”) vuonna 1907.
Elämä Tampereella Valmistuttuaan Kainulainen muutti Tampereelle. Siitä tuli hänen pysyvä kotikaupunkinsa.
Wivi Lönnin apulainen Vastavalmistunut arkkitehti pääsi heti työskentelemään Tampereella Wivi Lönnin arkkitehtitoimistossa. Kainulainen toimi piirtäjänä ja avusti Lönniä muun muassa Tampereen paloaseman ja Pispalan rukoushuoneen suunnittelussa. Tampereen kauppaoppilaitoksen kilpailupiirustukset ovat mahdollisesti Kainulaisen puhtaaksi piirtämiä. Lönn arvosti kovasti Kainulaisen työpanosta, sillä hänen toimistolleen oli kasautunut paljon töitä vuosiksi 1907–1911. Lönn on sanonut ihailleensa ”tavattomasti” tunnollista ja ahkeraa työntekijäänsä. Kainulainen puolestaan on luonnehtinut Lönniä innostavaksi työnantajaksi, joka osasi olla paitsi toimelias ja vaativa myös huumorintajuinen.
Kun Lönn vuonna 1911 lopetti työskentelyn Tampereella ja muutti Jyväskylään, Kainulaisen työ arkkitehtuurin parissa keskeytyi.
Avioliitto ja lapset Vuonna 1911 Kainulainen meni naimisiin liikemies-valokuvaaja Werner Mauritz Gestrinin (1876–1952) kanssa. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi Pikkupalatsin ensimmäisessä kerroksessa. Aikaisemmin Kainulainen oli asunut Commercen talossa leskirouva Jenny Wikanderin luona. Avioiduttuaan Hilja Gestrin jättäytyi työelämästä ja keskittyi perheenäidin rooliin. Gestrinit saivat kaksi tytärtä: Marjatta Clara Helena syntyi vuonna 1912 ja Vappu Ilma Maurica vuonna 1916. Marjatasta tuli myöhemmin äitinsä tavoin arkkitehti, Vappu puolestaan kouluttautui sairaanhoitajaksi.Kivinen 1984, s. 141–142.Kaivanto 2018, s. 69–70.
Vuonna 1924 Gestrinit muuttivat Pikkupalatsista Sumeliuksen taloon, jossa he asuivat 12 vuotta. Heidän viimeinen kotinsa sijaitsi Säästöpankintalossa.
Taideyhdistyksen aktiivi pienoiskuva|Tampereen taidemuseo vuonna 2015. Gestrinin suunnittelemat museotilat ovat edelleen käytössä. Museo ja piharakennus on suojeltu asemakaavalla.Tampereen taidemuseon rakennushistoriallinen selvitys, s. 4, 6. Taidemuseon edessä oleva kuja on nimetty Hilja Gestrinin kujaksi asemakaavan uudistuksen yhteydessä vuonna 2024.Asemakaava nro 8667, V (Amuri), Tampereen taidemuseon alue. Tampereen kaupunki. Hyväksytty kaupunginvaltuustossa 10.6.2024. Hilja Gestrin toimi aktiivisesti Tampereen Taideyhdistyksessä. Hän liittyi jäseneksi vuonna 1909 ja toimi yhdistyksen rahastonhoitajana vuosina 1911–1943. Kun Tampereen vanha kruununmakasiini päätettiin 20- ja 30-luvun taitteessa muuttaa taideyhdistyksen ylläpitämäksi taidemuseoksi, rakennuksen muutospiirustukset annettiin johtokunnan jäsenen Hilja Gestrinin tehtäväksi. Yhdistyksellä ei ollut varaa järjestää suunnittelukilpailua.Kaivanto 2018, s. 71.Kivinen 1984, s. 143, 145.
Taidemuseon suunnittelussa Gestriniä avusti taiteilija Gabriel Engberg, jolla oli museotilojen asiantuntemusta. Piirustukset valmistuivat vuonna 1930. Kruununmakasiinin sisätilat uusittiin kokonaan, mutta rakennuksen ulkoasuun Gestrin teki vain vähäisiä muutoksia. Hän suunnitteli museon viereen myös uuden piharakennuksen, johon tuli vahtimestarin asunto ja museon lämpökeskus. Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin lokakuussa 1931.Kivinen 1984, s. 145–146.Tampereen taidemuseon rakennushistoriallinen selvitys, s. 12–13, 34, 51.
Muita työtehtäviä ja harrastuksia Arkkitehdin työn lisäksi Hilja Gestrin toimi jonkin aikaa opettajana. Hän opetti piirustusta Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa (nyk. Tampereen yhteiskoulun lukio) vuosina 1920–1922 ja 1930–1932. Lisäksi hän opetti eri aineita Tyttöjen ammattikoulussa.Kivinen 1984, s. 143.
Gestrinillä oli kuvataiteiden ohella myös muita kulttuuriharrastuksia, muun muassa musiikki. Nuorena hän oli saanut Oulussa pianonsoiton opetusta, ja aikuisena hän soitti Ilmari Weneskosken johdolla viulua. Säveltäjä Oskar Merikanto kuului Gestrinien tuttavapiiriin ja vieraili heidän kotonaan useita kertoja.Kaivanto 2018, s. 70–71.Kivinen 1984, s. 140, 142.
Gestrinien hauta Gestrin kuoli Tampereella kesällä 1963. Hänet on haudattu Gestrinien sukuhautaan Kalevankankaalle. Suvun hautamuistomerkki on tehty mustasta dioriitista, ja se on Hilja Gestrinin suunnittelema.Hautakivi sijaitsee hautausmaan korttelissa 17, lähellä siunauskappelia.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet