Uusimaa () on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla. Uudenmaan historiallinen maakunta käsittää laajemman alueen, joka jakautuu Uudenmaan ja (läntisen) Kymenlaakson nykymaakuntiin. Uudenmaan maakuntaa ympäröivät Varsinais-Suomi lännessä, Kanta-Häme ja Päijät-Häme pohjoisessa sekä Kymenlaakso idässä. Etelässä lähin naapuri on Viro, jonka erottaa Uudestamaasta 60–90 kilometriä leveä Suomenlahti.

Uudenmaan maapinta-ala on  km² (3,0 % Suomen maa-alasta). Maakunnan makeavesiala on  km² (1,4 % Suomen makeavesialasta) ja merivesiala vastaavasti  km² (12,4 % Suomen merivesialasta). Koko pinta-alasta merialueet pois luettuna sisävesien osuus on 5,2 % eli noin puolet Suomen keskiarvosta. Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta: sen väkiluku oli henkeä. Yli 30 prosenttia suomalaisista asuu Uudellamaalla. Maakunnan väestötiheys on kymmenisen kertaa korkeampi kuin Suomen keskiarvo. Uudenmaan väkilukua kasvattaa sekä syntyneiden enemmyys että muuttovoitto Suomesta ja ulkomailta.

Helsingin alue on ollut nimistön pohjalta alun perin hämäläisten asuttama alue. Myös Sipoon alkuperäinen väestö on ollut peräisin Hämeestä, mutta mahdollisesti myös Varsinais-Suomesta. Toisaalta Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla. Länsi-Uudenmaan asutus oli puolestaan peräisin Varsinais-Suomesta.

Läntiselle Uudellemaalle tuli kristittyä ruotsalaista asutusta mahdollisesti jo 1100-luvulla, mutta erityisesti osana ruotsalaisten Suomen rannikkoalueiden kolonisaatiota ristiretkien vanavedessä 1200–1300-luvuilla, jolloin ruotsinkielinen asutus levittäytyi myös itäisen Uudenmaan alueelle. Johannes Bureus suunnitteli Helsingin ja Uudenmaan vaakunat tämän siirtolaisuuden kunniaksi. Ruotsinkielinen nimi Nyland esiintyy historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1326.

Kun Helsinki virallistettiin Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812, suomen kieli alkoi taas yleistyä Helsingissä ja sen ympäristössä. 1900-luvulla Uudenmaan maakunnan väkiluku kasvoi selvästi Suomen muita maakuntia suuremmaksi. Miljoonan asukkaan raja ylittyi 1970-luvun alussa. Alueelle muutti runsaasti suomenkielistä väestöä, 2000-luvulla ovat myös maahanmuuttajat paisuttaneet väkilukua. Nykyisin suomi on enemmistön äidinkieli suurimmassa osassa maakuntaa, ruotsia puhuu äidinkielenään kahdeksisen prosenttia väestöstä.

Vuonna 1997 perustettu Itä-Uudenmaan maakunta liitettiin kokonaisuudessaan Uudenmaan maakuntaan vuoden 2011 alussa.http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2009/10/ita-uudenmaan_maakunta_lakkautetaan_1100759.html Käytännössä uuden Uudenmaan maakunnan rajat vastaavat vuonna 1997 lakkautetun Uudenmaan läänin rajoja Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluvaa Orimattilan kaupunkia (mukaan lukien siihen vuonna 2011 liitettyä Artjärven kuntaa) lukuun ottamatta.

Uudellamaalla tuotetaan noin 40 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Elinkeinorakenne on palveluvaltainen.

Aluejako Uusimaa jakaantuu neljään seutukuntaan ja 26:een kuntaan, joista kolmetoista on kaupunkeja (lihavoituina). Viisitoista kuntaa on kaksikielisiä.

Kartta kunnista

Seutukunnat Helsingin seutukunta

23px Espoon kaupunki (Esbo) 23px Helsingin kaupunki (Helsingfors) 23px Hyvinkään kaupunki (Hyvinge) 23px Järvenpään kaupunki (Träskända) 23px Karkkilan kaupunki (Högfors) 23px Kauniaisten kaupunki (Grankulla) 23px Keravan kaupunki (Kervo) 23px Kirkkonummi (Kyrkslätt) 23px Lohjan kaupunki (Lojo)

23px Mäntsälä 23px Nurmijärvi 23px Pornainen (Borgnäs) 23px Sipoo (Sibbo) 23px Siuntio (Sjundeå) 23px Tuusula (Tusby) 23px Vantaan kaupunki (Vanda) 23px Vihti (Vichtis)

Raaseporin seutukunta 23px Hangon kaupunki (Hangö) 23px Inkoo (Ingå) 23px Raaseporin kaupunki (Raseborg) Loviisan seutukunta 23px Lapinjärvi (Lappträsk) 23px Loviisan kaupunki (Lovisa)

Porvoon seutukunta 23px Askola 23px Myrskylä (Mörskom) 23px Porvoon kaupunki (Borgå) 23px Pukkila (Buckila)

Entisiä kuntia

23px Bromarv Degerby (Ei vahvistettua vaakunaa) Haagan kauppala (Haga köping) (Ei vahvistettua vaakunaa) Huopalahti (Hoplax) (Ei vahvistettua vaakunaa) 23px Hyvinkään maalaiskunta 23px Karjaan kaupunki (Karis) 23px Karjaan maalaiskunta (Karis landskommun) 23px Karjalohja (Karislojo) Kulosaari (Brändö) (Ei vahvistettua vaakunaa) 23px Liljendal 23px Lohjan kunta (Lojo kommun) 23px Nummi 23px Nummi-Pusula Oulunkylä (Åggelby) (Ei vahvistettua vaakunaa) 23px Pernaja (Pernå) 23px Pohja (Pojo) 23px Porvoon maalaiskunta (Borgå landskommun) 23px Pusula 23px Pyhäjärvi Ul 23px Ruotsinpyhtää (Strömfors) 23px Sammatti 23px Snappertuna 23px Tammisaaren maalaiskunta (Ekenäs landskommun) 23px Tammisaaren kaupunki (Ekenäs) 23px Tenhola (Tenala)

Maantiede Maaperä ja pinnanmuodostus

pienoiskuva|Inkoon Degerby. pienoiskuva|Upinniemen karua rantaviivaa. pienoiskuva|Mustalampi Nuuksion kansallispuistossa.

Uudenmaan maaperä on peruskalliota: graniittia, gneissejä ja erilaisia seoskivilajeja. Alueen länsiosan kallioperälle ovat tyypillisiä liuskeisissa gneisseissä olevat kalkkikivijuonteet. Lohjan alueella on rikas kalkkikivivyöhyke ja kalkkikiven louhinnalla on siellä vuosisataiset perinteet. Lohjanjärven rannoille on kehittynyt omintakeisesti muodostuneita kalkkikivikallioita, kuten Ämmänuuneiksi kutsutut kalkkikivionkalot. Järvenpään ja Keravan alueella kallioperä on mikrokliinigraniittista. Alueella on myös metamorfisia ja migmaatiittisia kivilajeja sekä granodioriittisten ja kvartsidioriittisten kivilajien nauha. Pohjois-Espoossa on laajoilla alueilla vallitsevana kivilajina mikrokliinigraniitti.

Pinnanmuodoltaan Uusimaa on yhtenäistä sisämaasta Suomenlahtea kohti viettävää rannikkomaata. Pienissä piirteissä maakunnan pinnanmuodot sen sijaan vaihtelevat runsaastikin. Keski- ja Itä-Uudellemaalle ovat ominaisia savikkomaat, joita halkovat Salpausselän rinteen lähteistä ja pikkujärvistä alkunsa saavat rannikkojoet. Rannikon tuntumassa on jyrkkäpiirteisiä avokalliomaastoja. Maakunnan korkeimmat mäet ja vuoret sijaitsevat alueen länsiosissa, esimerkiksi Keinumäki (162 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Mankoolin kukkula (161 metriä mpy). Lohjan Nummi-Pusulassa sijaitseva Lintukiimanvuori (153 metriä mpy) on tunnettu näköalapaikka. Voimakas murtumasysteemi tekee Uudenmaan mäistä ja vuorista jyrkkäseinäisiä. Hiidenkirnuja esiintyy muun muassa Hangossa ja Vihdissä. Itämeri-vaiheiden muinaisrannat ovat jättäneet maisemaan jälkensä paikoittaisina törminä.

Uudenmaan maalajit muodostuivat mannerjään sulaessa. Kun mannerjää pysähtyi paikoilleen sadoiksi vuosiksi, syntyivät salpausselät ja Lohjanselkä. Niiden eteläreunoille kerrostui karkeampaa maa-ainesta hienojakoisemman aineksen kulkeutuessa kauemmaksi synnyttäen silloisen meren pohjaan nykyiset viljavat savikot. Kun jään reuna alkoi Salpausselkävaiheen jälkeen vetäytyä, Lohjanselkä salpasi luoteispuolelleen läntisen Uudenmaan järviseudun. Siellä on maakunnan laajin yhtenäinen vesistö, Lohjan reitti, johon kuuluvat Uudenmaan suurimmat järvet Lohjanjärvi (122 km², josta saaria 31 km²) ja Hiidenvesi (29 km²).

Rannikkovyöhyke Hangon ja Pellingin välinen rannikko kuuluu läntiseen Suomenlahteen, Pellingin itäpuolinen rannikko puolestaan itäiseen Suomenlahteen. Veden suolapitoisuus on alhainen, lännessä noin 6,5 promillea ja laskee itään mentäessä.Aaltojenalla.fiAaltojenalla.fi

Jääkauden jälkeinen maankohoaminen on muuttanut Uudenmaan rantaviivaa. Vedenpinnan ollessa korkeimmillaan koko nykyinen Uudenmaan alue sijaitsi veden alla, lähimmät vedenkoskemattomat alueet sijaitsevat maakunnan luoteisosan kupeessa.Geologia.fi 2000-luvulla maa kohoaa Uudellamaalla noin 20–30 senttimetriä vuosisadassa ja vauhti on hidastumassa. Lännessä kohoaminen on nopeampaa kuin idässä.Länsi-Uudenmaan historiaa, pdf, s. 5

Uudenmaan rannikkovyöhyke on erittäin rikkonainen. Merenrannikon lahdet kuten myös sisämaan kapeat järvet ja joet kulkevat usein kallioperän suorissa, jyrkkärinteisissä murroslinjoissa. Useat merenlahdet työntyvät syvälle sisämaahan, kuten Espoonlahti ja Pohjanpitäjänlahti. Niemistä pisimpiä ovat Hankoniemi, Upinniemi ja Porkkalanniemi. Etenkin läntisen Uudenmaan ulkosaaristossa on lukuisia pieniä kalliosaaria, luotoja ja kareja. Sisäsaaristossa saaret ovat isompia, kapeiden salmien toisistaan erottamia. Maanviljelyn ja asutuksen osuus kasvaa mantereen läheisyydessä. Huomattavimpia saaristoalueita ovat Tammisaaren saaristo sekä Porvoon ja Pellingin saaristot. Porkkalan ja Sipoon välisellä rantavyöhykkeellä on runsaimmin avoimia selkiä, Helsingin edustan saaristovyöhyke on verrattain kapea.Uudenmaanliitto.fi, s. 13

Kasvillisuus pienoiskuva|Tervaleppälehtoa Strömsinlahden rannalla Helsingin Roihuvuoressa. Uusimaa sijaitsee pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläosassa, ja sen alavyöhykkeistä hemiboreaalisen alavyöhykkeen ja eteläboreaalisen alavyöhykkeen rajalla. Lounaisen Uudenmaan hemiboreaalinen kasvillisuusvyöhyke ulottuu linjalle Nummi-Pusula–Helsinki. Hemiboreaalisella alueella yleisin metsätyyppi on käenkaali-mustikkatyyppi. Keski- ja Itä-Uusimaa kuuluvat eteläboreaaliseen alavyöhykkeeseen, jossa vallitsee mustikkatyyppi. Kasvillisuus on Uudellamaalla pohjoisempaan Suomeen verrattuna rehevää. Suurin osa Suomen laajoista lehtoalueista sijaitsee joko Uudellamaalla tai Varsinais-Suomessa. Tammi ja saarni kasvavat luonnossa harvinaisina Uudellamaalla, jossa ne ovat levinneisyytensä pohjoisrajalla. Kanta-Hämeen ja Kymenlaakson maakuntien puolella niitä ei juurikaan tapaa. Laajoja lehtoalueita jaloine lehtipuineen on erityisesti Uudenmaan hemiboreaalisilla seuduilla. Tammi muodostaa laajahkoja sekametsiä lähinnä maakunnan länsiosan hemiboreaalisella alueella sekä muutamin paikoin pääkaupunkiseudulla, kuten Vantaalla Tammiston luonnonsuojelualueella. Myös pähkinäpensas on yleinen Uudenmaan lehdoissa. Arat hedelmäpuut, kuten kirsikka, päärynä ja luumu, menestyvät Uudenmaan puutarhoissa.

Valkovuokko on Uudenmaan nimikkokasvi ja se on yleinen koko maakunnassa. Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa Uudenmaan runsaat lehdot peittyvät valkovuokkomereen. Koilliseen mentäessä kasvillisuus muuttuu karummaksi, mutta myös Itä-Uudellamaalla on etenkin savikkoalueilla varsin rehevää kasvillisuutta. Kaskenpolton seurauksena ja muuta Suomea lauhkeamman ilmaston vuoksi koivu ja leppä ovat yleistyneet, vaikkakin valtapuita ovat yhä kuusi ja mänty. Sisäsaaristossa kasvillisuus on samantyyppistä kuin mantereella, mutta ulkosaariston kallioilla on karua. Rannikon vesialueita leimaavat laajat ruoko- ja kaislakasvustot. Ulkosaarien ympärillä on rakkolevä- ja ulompana punalevävyö. Soita on Uudenmaan pinta-alasta alle kymmenesosa. Pääkaupunkiseudun luoteisosassa sijaitsee tuhansien hehtaarien laajuinen luonnonsuojelualue Nuuksion kansallispuisto karuine kalliomäkineen ja kosteine kuusivaltaisine rotkoineen ja rämeineen.

Sisävedet pienoiskuva|Uudenmaan maakuntajärvi Tuusulanjärvi Halosenniemestä pohjoiseen. Taustalla Järvenpään keskustaajamaa. Pääosa Uudestamaasta sijaitsee Salpausselkien ja Suomenlahden välisellä vähäjärvisellä vyöhykkeellä. Eritoten savikkoseuduilla vedenkokoumat ovat matalia ja harvalukuisia. Maakunnan länsiosassa Lohjan ja Vihdin seudulla järvisyys on sen sijaan melko runsasta. Nuuksion järviylänköalue Espoossa tunnetaan monista järvistään ja lammistaan.Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 63 Kaikkiaan Uudellamaalla on 1 009 järveä, joiden pinta-ala on vähintään hehtaarin.http://www.jarviwiki.fi/wiki/Toiminnot:Kysy/-5B-5BLuokka:J%C3%A4rvi-5D-5D-5B-5BMaakunta::Uudenmaan-20maakunta-5D-5D/-3FPinta-2Dala/-3FSyvyys/-3FKunta/order%3DDESC/sort%3DPinta-2Dala