thumb|Sininen: EU28 Vihreä: Suomi. Reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos. Suomen talous tarkoittaa Suomen kansantalouden muodostamaa kokonaisuutta, jonka merkittävin osa on yksityinen elinkeinoelämä. Suomi on teollisuusmaa, joka kuuluu Euroopan talousalueeseen ja käyttää yhteisvaluutta euroa sekä noudattaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa. Suomen bruttokansantuote on noin 234 miljardia euroa. Bruttokansantuote asukasta kohti on 42 340 euroa.
Suomen talous on avoin eli maa käy kauppaa ulkomaiden kanssa, ja vienti muodostaa bruttokansantuotteesta merkittävän osan. Suomen talous on sekatalous, jossa osa hyödykemarkkinoista toimii markkinatalouden mukaan, mutta julkinen valta on mukana merkittävässä osassa palvelutuotantoa ja tukemassa hyödyketuotannon edellytyksiä. Suomen valtio omistaa pääasiassa rautatiet ja suuria teollisuusyrityksiä, joita kutsutaan valtionyhtiöiksi. Suomen valtiolla on myös alkoholin vähittäiskauppa- (Alko) sekä veikkaus- ja rahapelimonopolit (Veikkaus).
Suomessa toteutetaan niin kutsuttua pohjoismaista mallia, eli hyvinvointivaltiota, jossa verotus on kireää, mutta kaikki saavat verovaroin kustannettuja julkisia palveluita edullisesti tai maksutta. Vain osa kansalaisista on järjestelmän nettomaksajia. Suomalaista politiikkaa leimaavat hyvinvointivaltion kannatus ja koko maan asuttuna pitämisen merkitys, jotka huomioidaan talouspolitiikassa. Suomessa kunnat vastaavat merkittävästä osasta palvelutuotantoa. Suomessa on vahvat työmarkkinajärjestöt, joilla on itsenäistä valtaa sopia palkoista ja työehdoista, mutta valtio on ollut mukana suomalaisessa työmarkkinaneuvottelujen erikoisuudessa: tupo-ratkaisussa.
Suomella on merkittävät metsävarat, jotka johtivat metsäteollisuuden kehittymiseen. Metalli-, konepaja- ja öljynjalostusteollisuudet kehittyivät sotakorvausten maksamisen ja Neuvostoliiton bilateraalikaupan myötä. 1990-luvun alussa Suomi koki merkittävän laman, joka johtui Neuvostoliiton romahduksesta ja epäonnistuneesta rahapolitiikasta. Suomi elpyi tuhansia yrityksiä kaataneesta lamasta ja suurtyöttömyydestä erityisesti uusien kasvualojen vetämänä: informaatioteknologia, matkapuhelimet ja telekommunikaatiopalvelut siivittivät Suomen talouskasvua. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995 ja euroon 2001.
Talouselämä-lehden kokoaman listan mukaan viime vuosina Suomen liikevaihdoltaan suurimpien yritysten joukossa ovat viime vuosina toistuvasti olleet: tietoliikenneteknologiayhtiö Nokia, öljynjalostaja Neste, sekä metsäyhtiöt Stora Enso ja UPM-Kymmene. Suomen kymmenen suurinta yritystä muodostavat noin 7 % Suomen bruttokansantuotteesta.Talouselämä 21/2018 Helsingin pörssi on maan arvopaperipörssi.
Kansantalouden piirteitä Suomen talous on tyypiltään sekatalous, toisten tutkijoiden mukaan valtiomonopolistinen kapitalistinen talousjärjestelmä, mihin kuuluu periaate, että valtiovalta turvaa yksityisen pääoman toiminnan esimerkiksi tuottamattomalla perusteollisuudella, liikenneväylillä ja koulutuksella sekä terveydenhuollolla. Osa hyödykemarkkinoista toimii vapaiden markkinoiden mukaan, mutta julkinen valta on mukana merkittävässä osassa palvelutuotantoa. Maataloudessa omistus on yksityistä, mutta viljelijöille maksetaan yhteiskunnan tukiaisia, nykyään suoraa tulotukea elinkeinon ylläpitämiseksi. On myös viitteitä siitä, että Suomi olisi siirtymässä tai siirtynyt tuotantokapitalismista finanssitaloudeksi.
Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat suuret verrattuna muihin maihin, julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen (BKT) oli vuonna 2014 korkein EU-maista 58,7 %, kun EU-maiden keskiarvo oli 48,1 %. – tämä ei tarkoita, että yksityiset menot olisivat 40 % bruttokansantuotteesta. Archived by WebCite Verojen osuus BKT:sta on 43 %, joten siinä Suomi sijoittui Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan maiden väliin vuonna 2013.
Suomen bruttokansantuote vuonna 2017 oli 224 miljardia euroa. Viitevuoden 2017 hinnoin se oli edelleen matalampi kuin huippuvuosina 2007 ja 2008. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli vuosina 2011–2015 samaa tasoa kuin esimerkiksi Britanniassa tai Ranskassa.
Vuonna 2015 kansantalouden arvonlisäyksestä noin 60 % tapahtui yksityisellä sektorilla, 20 % julkisella sektorilla ja 20 % kolmannella sektorilla.
Vuonna 2018 Suomen julkisyhteisöjen velka oli 58,9 % bruttokansantuotteesta. Velan BKT-osuus nousi jyrkästi 2010-luvun alkupuoliskolla, mutta kääntyi vienoon laskuun vuosikymmenen puolenvälin jälkeen.
Suomi ei ole koskaan ollut massiivisen työperäisen maahanmuuton kohdemaa, kuten esimerkiksi Ruotsi ja Saksa. Vielä 1970-luvulla Suomesta muutettiin työn perässä lähinnä Ruotsiin. 1980-luvun nousukauden myötä Suomessa päästiin lähelle täystyöllisyyttä, kunnes 1990-luvun laman myötä työttömyys kohosi yli kymmenen prosentin. Lamaa seuranneen nousukauden myötä työttömyys laski voimakkaasti, mutta ei kuitenkaan 1990-luvun vaihteen tasolle. 2010-luvun nihkeän talouskehityksen aikana työttömyys on vaihdellut kahdeksan ja kymmenen prosentin välillä. Työllisyysaste on runsaat kaksi kolmasosaa työvoimasta kun se vuonna 1990 oli noin kolme neljäsosaa.
Suomen vaihtotase on ollut alijäämäinen vuodesta 2011 alkaen.
Maailman talousfoorumin kilpailukykyvertailussa Global Competitiveness Report Suomi oli vuosina 2013 ja 2014 kolmannella sijalla, mutta putosi vuosina 2015 ja 2016 kahdeksanneksi 140 maan joukossa. Se sai kiitosta julkisen sektorin tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä, koulutuksesta ja innovatiivisuudesta. Valtiontalous ja työmarkkinoiden jäykkyys saivat moitteita.
Rahapolitiikka ja inflaatio Suomen rahayksikkö on ollut vuodesta 1999 euro. Aluksi euro oli vain laskennallinen valuutta, johon sitä edeltänyt markka oli kiinnitetty. Eurokolikot- ja setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002, ja 28. helmikuuta 2002 jälkeen vain euroa on voinut käyttää maksuvälineenä. Euron ja markan välinen vaihtokurssi oli 5,94573.
Suomen liittyminen yhteisvaluuttaan tarkoitti rahapoliittisen liikkumavaran huomattavaa supistumista. Päätökset rahamäärän muutoksista ja korkotasosta tehdään Euroopan keskuspankissa. Aikaisemmin niiden avulla voitiin vaikuttaa inflaatioon ja talouskasvuun. Toisaalta yhteisvaluutta tuo huomattavasti aikaisempaa vakaamman ympäristön ja laajan kotimarkkina-alueen suomalaisille yrityksille.
Hintojen nousu eli inflaatio oli Suomessa sotien jälkeen nopeaa. Koska viennin kilpailukyky kärsi inflaatiosta, tilannetta korjattiin aikaisemmin jokseenkin säännöllisesti devalvaatioilla. Viimeisin näistä jouduttiin tekemään laman seurauksena vuonna 1991. Toistuvat devalvaatiot ja inflaatiot ruokkivat toisiaan, jolloin voi syntyä devalvaatio-inflaatio-kierre. Nykyisin Suomi kuuluu Euroopan talous- ja rahaliitto EMUun ja yhteisvaluutta euroon ja yritysten toiminta on entistä kansainvälisempää, joten valuuttakurssin käyttö Suomen talousongelmien ratkaisemiseen ei ole mahdollista.
Vuoden 2012 keväällä tehdyn ruoan ja alkoholittomien juomien hintavertailun mukaan kuluttajahinnat ovat Suomessa 19 % EU:n keskiarvon yläpuolella.
Julkinen sektori
Suomessa on suuri julkinen sektori. Tavallisten julkishallinnon, maanpuolustuksen ja koulutuksen lisäksi suurin osa terveydenhuollosta on julkista. Kunnat järjestävät myös monia muita palveluja, kuten esimerkiksi lasten ja vanhusten hoitoa sekä kirjastopalveluja. Julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa maailman suurimpia. Julkisen sektorin kokoa on eri maissa vaikea vertailla, sillä se kattaa eri asioita, Suomessa esimerkiksi ison osan eläkkeistä. Julkisella sektorilla työskentelee 25 % työvoimasta. Kuntasektorilla on 526 000 ja valtiolla noin 142 000 työntekijää.
Suomen valtion budjettitalouden tulopuolesta verot ja veronluonteiset tulot kattavat noin 40 miljardia euroa (2016). Tästä tuloveroa on noin 13 miljardia ja liikevaihtoveroja noin 18 miljardia. Menopuolella suurimmat pääluokat ovat valtiovarainministeriön (17,5 mrd.), sosiaali- ja terveysministeriön (13 mrd.) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (6,7 mrd.) hallinnonaloihin kuuluvat menot.
Suomessa valtio on mukana monenlaisessa liiketoiminnassa. Sillä on omistuksia monissa entisissä valtion yrityksissä, kuten Finnairissa, Fortumissa ja TeliaSonera Finlandissa (ent. Sonera). Lisäksi se omistaa kokonaan yrityksiä, kuten VR-Yhtymän, jolla on monopoli rautateiden matkustajaliikenteessä. Lisäksi valtio omistaa kaksi sosiaalisin syin perusteltua monopolia: Veikkaus (rahapelit, raha-automaatit, kasinot ja raviveikkaus) ja Alko (väkevien alkoholijuomien vähittäismyynti). Vuoden 2016 alussa valtion yhtiöomistusten arvo oli noin 30 miljardia euroa. Valtioneuvoston kanslia hallitsee suoraan tai sijoitusyhtiö Solidiumin kautta yhtiöitä, joissa valtiolla on sijoittajaintressi, mutta eri ministeriöt hallinnoivat valtionomistusta erityisyhtiöissä kuten Alkossa.
Valtion velka laski vuonna 2006 noin 59 miljardiin euroon eli 35,1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Laman jälkeen sen osuus kävi huipussaan vuonna 1996, jolloin se oli 67 %. Vuodesta 2008 velan määrä on kasvanut, vuonna 2012 se oli noin 84 miljardia euroa eli 43,6 % bruttokansantuotteesta. Julkisyhteisöjen velka (EDP) oli vuonna 2013 arviolta 110,2 miljardia euroa eli 57 % bruttokansantuotteesta. Kehitysapua varten Suomi budjetoi vuonna 2016 yhteensä 809 miljoonaa euroa eli 0,38 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suomen Pankki on Suomen keskuspankki, ja se on jäsenenä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä (EKPJ). Sen ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintavakautta Suomessa ja euroalueella. Pyrkimyksenä on tukea myös muiden talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista hintavakauden tavoitetta vaarantamatta.
Omistaminen ja investoinnit Yritykset ja niiden omistuspohja
Suomessa oli vuonna 2013 noin 280 000 yritystä (mukana eivät ole alkutuotannon yritykset kuten maatalousyrittäjät), eli noin 52 yritystä tuhatta asukasta kohti. Liikevaihdoltaan suurin yritys vuonna 2014 oli Neste Oil. Toisella sijalla oli Nokia, jonka odotettiin nousevan taas suurimmaksi Alcatel-Lucent-oston myötä. Kaksi metsäyhtiötä, Stora Enso ja UPM-Kymmene, ovat sijoilla kolme ja neljä. Viidentenä oli vähittäiskauppaa harjoittava Kesko.
Vuonna 2012 Suomen työllistävin yritys oli Itella, joka tarjosi työpaikan lähes 20 000 suomalaiselle. Muita yli kymmenentuhannen suomalaisen työllistäjiä olivat Nokia, ISS, VR ja Kesko.
Talouselämä-lehden luetteloimista 500 suuryrityksestä 40 % on ulkomaalaisten tytäryhtiöitä, mutta myös monien pörssiyhtiöiden osake-enemmistö on kansainvälisten sijoittajien salkussa. Kotimaiset eläkesijoitusyhtiöt ovat myös merkittävä omistajaryhmittymä, vuonna 2013 niiden yhteenlaskettu sijoitusten markkina-arvo oli yli sata miljardia euroa. Suurimpia sijoittajia näistä ovat Keva, Varma ja Ilmarinen.
Suomessa osuuskunniksi tunnistetaan parhaiten osuuspankit, osuuskaupat sekä osuustoimintataustaiset metsä- ja elintarvikealan yritykset. Osuuskuntia toimii kuitenkin lähes kaikilla toimialoilla. Vakuutusalalla keskinäiset yhtiöt ja vakuutusyhdistykset toimivat samalla perusperiaatteella kuin osuuskunnat. Suuria osuustoiminnallisia yrityksiä ovat S-kaupparyhmä, osuuspankkiryhmä ja Metsäliitto.
Helsingin pörssi on perustettu vuonna 1912. Se kuuluu nykyään ruotsalaiseen OMX-konserniin, joka puolestaan on yhdysvaltalaisen Nasdaqin omistuksessa. Pohjoismaisille pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitettu kauppapaikka NASDAQ OMX First North toimii myös Helsingissä. Ulkomaalaisten sijoittajien osuus pörssiyhtiöiden omistuksesta on vaihdellut 2000-luvulla paljon. Vuosituhannen alussa Nokian suuruuden aikana se oli yli 70 %. Vuoden 2015 lopussa kaikkien Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli 187 miljardia euroa. Ulkomaisten sijoittajien omistusosa oli siitä tasan puolet. Lukua voivat vääristää kotimaisten sijoittajien ulkomaiset sijoitusyhtiöt. Suurin ulkomaalaisten omistusosuus on Cityconissa (85,6 %), Nokiassa (80,6 %), Rapalassa (72,9 %) ja Nokian Renkaissa (72,5 %).
Investoinnit