Kikka (oik. Kirsi Hannele Sirén, o.s. Viilonen; 26. lokakuuta 1964 Tampere – 3. joulukuuta 2005 Tampere) oli suuren suosion 1990-luvulla saavuttanut suomalainen pop- ja iskelmälaulaja. Kikka oli yli 330 000 albumin levymyynnilläänTausta&tekijät. Iltalehti 15.6.2013 yksi Suomen kaikkien aikojen eniten myyneistä naisartisteista, jonka esiintymistyyli oli omaperäinen yhdistelmä energisyyttä, intohimoa ja leikillistä erotiikkaa.
Kikka keikkaili ilman taustayhtyettä. Hän lauloi etupäässä tietokoneella tuotettujen taustanauhojen päälle. Kikan hittien rohkean eroottisista teksteistä vastasi aluksi salanimien Kirsi Sunila ja Inari Katramo taakse piiloutunut sanoittajakaksikko Juha Vainio ja Veikko Samuli. Vainion poika Ilkka Vainio astui isänsä tilalle tämän kuoltua 1990, käyttäen salanimeä Sipi Castrén. Veikko Samuli oli mukana Kikan taustatiimissä myös tuottajana ja säveltäjänä.
Kikan kolme ensimmäistä levyä myivät platinaa. Hänen hittejään olivat muun muassa ”Sukkula Venukseen”, ”Mä haluun viihdyttää”, ”Tartu tiukasti hanuriin”, ”Kiihkeät tuulet” ja ”Apinamies”.
Ura Kikka oli koulutukseltaan merkonomi. Ennen laulajanuraansa hän työskenteli Tampereen Postipankissa ja myöhemmin meikkikonsulenttina sekä tiskijukkana. DJ-koulutusta hän sai Pia Temisevältä,Pelli 2020, s. 25 joka työskenteli toimittajana Radio Musassa ja oman yrityksensä kautta DJ:nä, taitelijanimellä Pinkki. Naiset ystävystyivät ja suunnittelivat Kikalle yhdessä eroottisen platinablondin artistikuvan.Käpylä 2023, s. 106-107. Hänen pukeutumistyylinsä oli ollut räväkkää jo ennen laulajanuraa.
Kikka toimi laulavana tiskijukkana tamperelaisen Maxim-ravintolan klubikerroksessa, jossa hän soitti esimerkiksi funkia, soulia ja vanhaa iskelmää ja lauloi muun muassa Wham!:ia ja Whitney Houstonia taustanauhojen päälle. Kikan estoton tyyli sekä kansainvälisistä muoti- ja musiikkialan lehdistä inspiraatiota saaneet esiintymisasut vetosivat yleisöön.Pelli 2020, s. 26.
Vuonna 1985 Kikka osallistui laulunopettajansa innoittamana Finnlevyn kykykilpailuun. Ensimmäisen oman DJ-singback-keikkansa hän teki Hämeenlinnan Seurahuoneella. Keikkajulisteissa Kikkaa kutsuttiin toisinaan nimellä Cicca, vaikka sekä artisti että hänen managerinsa olivat kirjoitusasua vastaan. Finnlevyn kykykilpailun kakkossijan siivittämänä Finnlevy tuotti Kikan ensimmäisen singlen ”Edes yhden kerran vain”. Singlen b-puolella julkaistiin hidas balladi ”Taivaanrannan kulkija”. Ennen suursuosiotaan Kikka esiintyi vielä suositussa Hittimittari-ohjelmassa mutta jäi ilman suurempaa huomiota.
Pentti Teräväisen mukaan Kikan matka maineeseen alkoi valtakunnallisesta musiikkialan henkilöiden kokoontumisesta Scandic Rosendahlissa syksyllä 1987. Paikalla olivat muun muassa Sinitta, London Boys, Bogart Co. ja Matti ja Teppo. Siellä Kikka ja hänen ystävänsä Pia Temisevä ehdottivat Matin ja Tepon perustaman M&T Tuotannon johtajalle Asko Järvelle, että Kikalle tehtäisiin single. Tämä johti levytyssopimukseen. Yhtiön ainoa ehto oli, että Temisevä olisi Kikan manageri.Pelli 2020, s. 28. Yritysjärjestelyiden vuoksi Järvi siirtyi Audiovoxille, ja Kikasta tuli yhtiön ensimmäinen levyartisti. Ensilevytyksestä sovittiin hotelli Tammerissa talvella 1988 käydyn neuvottelun jälkeen. Neuvotteluissa olivat mukana muun muassa Juha Vainio, hänen poikansa Ilkka Vainio ja säveltäjä Veikko Samuli. Audiovoxin palkkaama valokuvaaja halusi Kikan pudottavan painoa parikymmentä kiloa, jotta saisi tästä hyviä kuvia.
Nousu suosioon Kikka nousi suosioon vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale ”Ei kauniimpaa voi todella tietää”. Kikka ja Temisevä lähtivät kiertueelle, jossa managerin vastuulla olivat myös kyyditys, miksaus, roudaus ja puvustus. Singleä seurannut samanniminen albumi (Mä haluun viihdyttää) saavutti kahdessa vuodessa platinalevyn rajan. ”Mä haluun viihdyttää” -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset, ja kappaleesta kuvattiin musiikkivideo, joka aiheutti kohua nännivilautuksellaan. Musiikkivideon ensiesitys oli Mikko Alatalon juontamassa Jukebox-ohjelmassa. Videon tuottajat olivat luvanneet, että vilautus leikataan pois. Kikan manageri piti vilautusta katastrofina, ja omien sanojensa mukaan he viettivät Kikan kanssa videon televisioesitystä seuranneen viikonlopun neljän seinän sisällä. Maanantaina puhelin oli kuitenkin täynnä keikka- ja haastattelupyyntöjä. Albumin nimikkokappaleen on sanottu ottaneen soundiinsa vaikutelmaa Kylie Minoguen hitistä ”Got to Be Certain”. Audiovox solmi Kikan kanssa sopimuksen, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä.Pelli 2020, s. 34. Mä haluun viihdyttää -albumi sisältää coverit muun muassa Nisa Sorayan aiemmin levyttämistä kappaleista ”Huone 105” ja ”Anna rakas raju hetki”. Muiden kappaleiden sanoituksista vastasi Juha Vainio ja sävellyksistä Veikko Samuli. Kikka ja Temisevä pitivät levyn kansikuvaa alentavana.
Koska ensimmäinen albumi menestyi hyvin, uutta pitkäsoittoa alettiin tehdä heti. Kakkoslevy Kiihkeät tuulet ilmestyi kesällä 1990, ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös cover-versiosta Ami Aspelundin kappaleesta ”Apinamies”. Samana vuonna Kikka osallistui Syksyn säveleen kappaleella ”Sukkula Venukseen”, joka lienee hänen tunnetuin kappaleensa. Juha Vainio sanoitti kappaleen Sveitsissä melkoisessa kiireessä ja se oli tiettävästi hänen viimeinen omatekoinen kappaleensa. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwin Goodmanin jälkeen. Hän kertoi olleensa sijoitukseen tyytyväinen ja saaneensa esityksestä paljon positiivista palautetta. Soundi-lehti valitsi Kikan vuoden 1990 töppäykseksi.
Kikka totesi vuonna 1990:
Kovan keikkailun seurauksena Kikka joutui vuonna 1991 äänihuulileikkaukseen ja sairauslomalle. Kikka kertoi tuolloin työnsä raskaudesta ja haluavansa tehdä välillä jotakin muuta. Hän osallistui kuitenkin Syksyn säveleen kappaleella ”Kierrätä pyöritä mua”. Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Kolmosalbumia Kikka 3 myytiin 62 000 kappaletta, ja se sisältää myös ”Sukkula Venukseen” -kappaleen. Kikan musiikkia alkoivat tehdä pääasiallisesti Ilkka Vainio, Risto Asikainen sekä Aappo I. Piippo. Kikka 3 -albumilta julkaistiin myös single ”Onnen nainenkin silloin vasta saa” / ”Geisha mä olen sun”, jonka ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale.
Vuonna 1992 Kikka osallistui euroviisukarsintoihin muttei päässyt finaaliin. Karsintakappale ”Parhaat puoleni” pääsi myös samannimiselle kokoelma-albumille. Levyllä oli mukana myös kolme muuta uutta kappaletta: ”Kierrätä pyöritä mua”, ”Painetta palloon” ja ”Zoomaile mua”. Albumi sai lyhyessä ajassa platinaa.Pelli 2020, s. 72.
Suosion hiipuminen Kikan neljäs studioalbumi ilmestyi 1993, ja laman hengessä sen nimikkokappale oli ”Käyrä nousemaan”. Levyn toinen hitti oli ”Tartu tiukasti hanuriin”. Kumpaakaan kappaletta Kikka ei olisi aluksi halunnut laulaa, sillä piti niitä roskana.Pelli 2020, s. 76–78. Levy myi kultaa, mutta suurin Kikka-buumi oli ohitse.
Kikan välit Ilkka Vainion kanssa tulehtuivat neljännen albumin julkaisun aikoihin. Heillä oli ollut erimielisyyttä muun muassa laulujen sanoista ja Kikan uudistumishalusta. Vainio ei pitänyt siitä, että Kikka halusi myös tuoda julki todellisen elämänsä, alkaen hänen haavoitetusta lapsuudestaan.
Käyrä nousemaan -albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin kaksimieliset hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Toisaalta Kikka on kertonut itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita ja eräässä haastattelussaan hän mainitsee albumin suosikkikappaleekseen ”Tosi ystävyys.” Albumista tuli kultalevy, ja sen jälkeen Temisevän rooli Kikan managerina päättyi. Ile Vainion mukaan albumin kansikuvasta ei välittynyt Kikan artistipersoona, koska hän oli siinä ”liian kylmä ja ylimeikattu”. Samana vuonna Kikan sisar Kati Lahti levytti albumillisen Kikan tyyliä jäljitteleviä kappaleita, mikä aiheutti kitkaa sisarusten välillä.
Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Audiovoxilla tuotettu, kokonaan uutta musiikkia sisältänyt Ota vaatteet pois. Kikka oli kyllästynyt vanhaan imagoonsa ja harkitsi levy-yhtiön vaihtamista.Pelli 2020, s. 84. Esimerkiksi tammikuussa 1994 julkaistussa haastattelussa hän kertoi, kuinka viisi vuotta Kikkana oli alkanut olla liikaa hänelle itselleenkin. Raija Pellin mukaan Kikka oli tässä vaiheessa pahasti hukassa itsensä kanssa.Pelli 2020, s. 83. Tämä koski niin hänen musiikillista tyyliään kuin ulkoista olemustaankin, sillä hän ei halunnut enää poseerata niukoissa asuissa. Etsiessään suuntaansa häntä kiinnosti myös teatteri- ja televisiotyö. Vuoden lopulla hän kertoi olleensa loppuunpalanut ja vähensi keikkailutahtiaan.
Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti neutraalimmiksi, ja soundissa oli tarkoituksena pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan.Rantala 2006, s. 152. Albumilla on muun muassa duetto Kari Tapion kanssaPelli 2020, s. 88. Ilkka Vainion mukaan Kikka oli ”parhaimmillaan hieman hupsuna, yleisölle rohkeasti flirttailevana kaunottarena”, ja hän halusi tuottaa tälle musiikkia jatkossakin.Pelli 2020, s. 96. Kikka kuitenkin koki, ettei hänelle enää haluta tuottaa lisää hittejä.Pelli 2020, s. 99. Hän esiintyi yhä ahkerasti televisiossa ja hänestä tehtiin runsaasti lehtijuttuja, mutta alkoi samalla kärsiä alkoholiongelmasta.Pelli 2020, s. 100. Ongelmia juomisen kanssa alkoi ilmetä jo keikkojenkin aikana siinä määrin, että levy-yhtiö ehdotti niiden vähentämistä. Seuraavan albumin valmistelu haudattiin.
Vuonna 1995 julkaistiin vanhoja kappaleita uudelleenmiksannut albumi Kikka Remix. Uutena kappaleena levyllä oli ”Kaikki lähtee aikanaan”, jonka Kikka esitti televisiossa. Kikka itse on pitänyt albumin tekemistä ”vikatikkinä” ja todennut Pop-lehden julkaisemattomassa haastattelussa vuonna 1999, että ”moni kokee ne (remixatut kappaleet) silti vääryydeksi noita kappaleita kohtaan”.Rantala 2006, s. 153. Samana vuonna tehtiin myös kokoelma-albumi Parhaat, jolla on 20 kappaletta vuosilta 1989–1994. Kikan ehkä näkyvin esiintyminen televisiossa sinä vuonna oli Suomen MM-kultajuhlissa, jossa hän esitti kaksi kappalettaan Ota vaatteet pois -albumilta. Vuoden lopulla Kikka oli täysin kyllästynyt imagoonsa seksisymbolina.Pelli 2020, s. 106–108.
Uratauko ja perheen perustaminen Vuonna 1995 Kikka vetäytyi julkisuudesta jäätyään äitiyslomalle. Vuonna 1998 hän kertoi haastattelussa vauvan syntyneen juuri oikeaan aikaan, sillä hän oli täysin loppuunpalanut.
Kikka luonnehti tuota aikaa Pop-lehden haastattelussa seuraavasti:
Levy-yhtiössä toivottiin 33-vuotiaan Kikan palaavan vanhalle linjalleen, mutta yhteisymmärrykseen tulevasta musiikillisesta linjasta ei päästy.Pelli 2020, s. 128. Kun Kikka teki paluun vuonna 1997, hän halusi muuttaa imagonsa aikuisemmaksi ja tehdä monipuolisempaa musiikkia. Tähän toiveeseen vastasi kappale ”Rakkauden talo”, jonka Veikko Samuli sävelsi ja Jori Nummelin sanoitti.Pelli 2020, s. 129. Kikka esitti kappaleensa muun muassa Ylen Huvin vuoksi -ohjelmassa, mutta nostetta uralle se ei tuonut. Kikan mukaan radiotoimittajat eivät halunneet soittaa juhannusviikolla ilmestynyttä kappaletta, koska se ei sopinut hänen imagoonsa.Pelli 2020, s. 131. Vielä samana kesänä Kikka antoi Ylelle haastattelun, jossa lupasi paluuta kikkamaisempaan tyyliin.
Seuraavaksi Kikalle suunniteltiin pikkutuhmaa albumia, jonka luonnoksena julkaistiin kappale ”Pystyyn ponnahtanut” singlenä vuonna 1998. Kappale kirjoitettiin kolmesti uusiksi, ennen kuin Kikka kelpuutti sen. ”Viimeiset pari vuotta ovat olleet vähän semmoista hakuammuntaa ja nyt haluan rauhassa miettiä, mitä haluan”, hän totesi syksyllä 1998. Julkisuudesta välittynyt kevyt, pinnallinen ja yksioikoinen imago häiritsi häntä.
Vuonna 1999 Kikka julkaisi ”Tulikirjaimin”-singlen omakustanteena.