Royals oli vuosina 1975–1978 toiminut suomalainen rockyhtye. Se perustettiin vuonna 1975 kitaristi Albert Järvisen erottua Hurriganesista. Royalsin muut jäsenet olivat basisti-laulaja Pave Maijanen, rumpali Ismo ”Ippe” Kätkä sekä kesällä 1977 yhtyeeseen liittynyt kosketinsoittaja Mikko Rintanen, joka soitti toisinaan myös rytmikitaraa. Musiikkiinsa Royals sai vaikutteita muun muassa Creamilta ja Todd Rundgrenilta, ja siinä oli myös progressiivisia elementtejä.
Royals nimettiin superyhtyeeksi jo ennen ensimmäistä esiintymistään. Vuonna 1976 ilmestynyt esikoisalbumi Spring 76 nousi listaykköseksi ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Seuraavana vuonna 1977 Royalsin suosio kääntyi kuitenkin laskuun punkin kaltaisten uusien musiikkivirtauksien myötä, ja toista albumia Out myytiin vain noin puolet debyyttilevyn myyntimäärästä. Suosion edelleen hiipuessa Royals hajosi keväällä 1978, ja sen toiseksi viimeisellä keikalla taltioitiin livealbumi Royals Live.
Royals teki lyhyen paluun vuonna 2010 Albert Järvisen elämäkertateoksen julkaisutilaisuudessa Tavastia-klubilla Helsingissä. Vuonna 1991 kuolleen Järvisen tilalla kitaraa soitti Mikko Rintanen.
Historia
Perustaminen ja esikoisalbumi
Albert Järvinen ja Pave Maijanen viettivät kesällä 1975 paljon aikaa yhdessä. Hurriganesista eronnut Järvinen oli kyllästynyt soittamaan suoraviivaista rockia, ja myös Rock’n’Roll Bandiin kuulunut Maijanen oli alkanut kiinnostua progressiivisvaikutteisemmasta musiikista, kuten Gongista, Spiritistä ja Todd Rundgrenista. Järvinen ja Maijanen ryhtyivät suunnittelemaan uutta yhtyettä, joka soittaisi aiempaa monimutkaisempaa ja haasteellisempaa materiaalia.Saarela 2021, s. 140–142. Kitaristi Järvisen ja basisti-laulaja Maijasen lisäksi mukaan liittyi muun muassa Matthewsissa ja viimeksi Kirkan taustayhtyeessä The Islandersissa soittanut rumpali Ismo ”Ippe” Kätkä.
pienois|pysty|vasen|Albert Järvinen Uutta kokoonpanoa hehkutettiin lehdissä, ja se nimettiin superyhtyeeksi jo ennen ensimmäistä esiintymistään. Nimen Royals keksi Albert Järvinen. Valintaan innoittivat helsinkiläinen Royal-ravintola ja etenkin Royal-suklaapatukka.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 152. Aivan alkuvaiheessa yhtye käytti pidempää nimeä Albert Järvinen Royals, koska Järvinen oli tuossa vaiheessa sen selkeästi tunnetuin jäsen. Järvisen omasta pyynnöstä etuliite kuitenkin tiputettiin pois ennen ensimmäistä albumia.Saarela 2021, s. 143–145.
Royals halusi harjoitella rauhassa julkista soittamista ennen siirtymistä Etelä-Suomen kriittisemmän yleisön eteen. Yhtye teki ensimmäisen esiintymisensä 21. lokakuuta 1975 Nurmeksessa, mistä se jatkoi Kajaaniin, Ouluun ja Rovaniemelle. Oman materiaalin puutteessa yhtye esitti keikoillaan aluksi lainakappaleita, kuten Creamia, Jimi Hendrixia ja bluesia. Mukana oli myös esimerkiksi Rock’n’Roll Bandin suosittu kappale ”I’m Gonna Roll” sekä materiaalia Albert Järvisen soololevyltä Ride On. Keikkayleisö suhtautui Royalsiin alusta lähtien kaksijakoisesti, ja Albert Järvisen vuoksi osa oli toivonut musiikin muistuttavan enemmän Hurriganesia.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 156. Yhtyeen raha-asioita varten perustettiin kommandiittiyhtiö Badge.
Royalsin esikoisalbumi Spring 76 äänitettiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla vuodenvaihteessa 1975–1976, kun yhtye oli ollut toiminnassa vasta pari kuukautta ja esiintynyt vain vähän. Levy-yhtiö Love Recordsilla oli esikoisalbumiin liittyen suuria odotuksia, joten se varasi äänitysaikaa aikakaudelleen mittavat neljä viikkoa. Osa levylle päätyneistä kappaleista oli keikoilla esitettyjä covereita, kuten Creamin ”Badge” ja Marvin Gayen sävellys ”Dancing in the Street”, mutta mukana oli myös syksyn mittaan harjoiteltua omaa materiaalia, joka saavutti lopullisen muotonsa studiossa.Saarela 2021, s. 146–147. Rockin lisäksi albumilla on bluesia, funkia ja reggaeta.
pienois|Pave Maijanen esiintymässä Royalsin kanssa vuonna 1976 Iltatähti-ohjelmassa. Spring 76 ilmestyi keväällä 1976. Se nousi kesäkuussa Mitä Suomi soittaa -listan kärkeen, ja sitä myytiin noin 30 000 kappaletta, mikä riitti kultalevyyn.Saarela 2021, s. 151. Arvosteluissa albumia kuitenkin kritisoitiin sekavaksi.Saarela 2021, s. 158. Progressiivisvaikutteisesta avauskappaleesta ”High” tuli yhtyeen merkittävin single- ja jukebox-menestys. Kaupallinen suosio takasi kesälle paljon esiintymisiä. Royalsille perustettiin myös ihailijakerho.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 164. Lyhyen keikkatauon jälkeen yhtye esiintyi lokakuussa Kouvolan kaupungintalolla yhdessä Kouvolan kaupunginorkesterin kanssa.Saarela 2021, s. 155.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 167.
Toinen albumi Royalsin toinen albumi Out äänitettiin esikoislevyn Spring 76 tavoin neljässä viikossa Tukholman Marcus Musicissa. Albumilla oli debyyttilevyä enemmän yhtyeen itse kirjoittamia kappaleita, ja myös soitinvalikoima oli monipuolisempi. Out ilmestyi toukokuussa 1977, ja sitä myytiin noin 15 000 kappaletta eli vain puolet debyyttialbumin myyntimäärästä. Levyltä julkaistu single ”Kings of Power” soi kohtuullisesti radiossa mutta ei yltänyt kappaleen ”High” veroiseksi hitiksi. Yleisön maku oli alkanut muuttua, eikä virtuoosimaista soittotaitoa pidetty enää entisessä arvossaan. Yhtyeen muusikotkin suhtautuivat albumiin osin ristiriitaisesti.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 176. Levyn tekemiseen oli liittynyt jännitteitä, ja Pave Maijasen mukaan Royalsin asiat alkoivat olla pahasti hajallaan ja Out oli osaltaan vaikuttamassa yhtyeen lopettamiseen.
Out-albumin julkaisun jälkeen yhtye oli hetken aikaa jakautunut, ja Järvinen ja Kätkä pohtivat Maijasen erottamista, koska tämä oli alkanut tuoda esiin omia kappaleitaan, mitä muut epäilivät soolouran valmisteluksi.Saarela 2021, s. 156–160. Jo esikoisalbumin jälkeen Royals oli myös ajautunut talousvaikeuksiin. Se oli hankkinut kalliin laitteiston, johon liittynyttä velkaa se joutui lyhentämään samalla, kun Suomessa alkoi lamaan johtanut taloudellinen laskukausi.Bruun ym. 1998, s. 236–239.
Royalsiin oli sen perustamisesta saakka etsitty kosketinsoittajaa. Perustamisvuoden syksynä 1975 yhtyeen kanssa samassa kellarissa harjoitteli aiemmin Wigwamissa soittanut Jukka Gustavson. Ismo Kätkän mukaan Gustavsonia pyydettiin liittymään Royalsiin, mutta hän kieltäytyi, koska hän valmisteli musiikkia Kansallisoopperan tanssiproduktioon. Petteri Salmisen ja Anssi Tikanmäen pestit kaatuivat puolestaan silloiseen helsinkiläis- ja tamperelaismuusikkojen väliseen vastakkainasetteluun. Wigwam-pianisti Jim Pembroke harjoitteli keväällä 1977 Royalsin kanssa parin viikon ajan, mutta lopulta yhtye katsoi, että Pembroken liittyminen olisi vaatinut liikaa kompromisseja ja vienyt Royalsia väärään suuntaan. Lopulta saman vuoden kesällä yhtyeeseen tuli kosketinsoittajaksi Mikko Rintanen.Saarela 2021, s. 160–161. Sähköurkujen ja syntetisaattorin lisäksi hän soitti joskus myös rytmikitaraa.Saarela 2021, s. 171–173. Rintasen ensiesiintyminen Royalsissa tapahtui 9. heinäkuuta Koria-Rollissa. Hänen mukaantulonsa antoi aiemmille jäsenille lisää virtaa ja lisäsi yhtyeen harjoittelumotivaatiota.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 184, 186.
Yhtyeen hajoaminen Kesän 1977 jälkeen alkoi nousta yhä enemmän esiin punkrock ja sitä edustavat uudet yhtyeet, ja musiikillisesti kunnianhimoinen ja englanniksi laulava Royals oli kaukana niiden edustamista ihanteista. Ilmapiirin muutos näkyi aluksi ennen kaikkea musiikkilehdistön nuivassa suhtautumisessa vanhoihin yhtyeisiin. Uuden trendin myötä Royalsin suosio jatkoi tasaista laskuaan. Yhtye oli alkanut tehdä keikkansa pääasiassa pääsylipputulojen mukaan määräytyvällä prosenttisopimuksella, joten yleisön vähentyessä esiintymiset alkoivat käydä taloudellisesti tappiollisiksi. Lisäksi Rintasen mukaan Järvisen ja Maijasen välit kiristyivät Järvisen päihteidenkäytön vuoksi.Saarela 2021, s. 164–165.
Royalsilta ilmestyi loppuvuodesta 1977 single ”Rolling Bones”, jonka oli tarkoitus antaa esimakua tulevasta studioalbumista. Levyä ei kuitenkaan koskaan tehty. Love Records oli ajautunut konkurssin partaalle, eikä se halunnut enää kustantaa moniviikkoisia studiosessioita. Royals tavoitteli vielä uutta levytyssopimusta useista levy-yhtiöistä, mutta ne kaikki kieltäytyivät. Ne eivät nähneet yhtyeen progressiivisvaikutteisessa musiikissa enää kaupallista potentiaalia, vaan pitivät sitä pahasti vanhentuneena. Royalsin muusikoiden heikon rahatilanteen vuoksi myöskään omakustannealbumi ei tullut kysymykseen, ja vallitseva pattitilanne vauhditti yhtyeen hajoamista.Saarela 2021, s. 174. Myöskään tähyämiset ulkomaille eivät olleet onnistuneet, eikä yhtye tehnyt omia konsertteja Suomen ulkopuolella. Royalsin ulkomaisen uran aloitukseksi oli kaavailtu kesän 1977 Ruisrockia, jossa kansainvälisten kykyjenetsijöiden toivottiin kiinnostuvan yhtyeestä. Lopulta festivaalin ainoan kotimaisen esiintyjän paikan sai lopettamispäätöksensä pyörtänyt Wigwam.Saarela 2021, s. 177–178.
Royalsin lopettamisesta päätettiin vuoden 1978 kevättalvella, jolloin keikkamyyjälle ilmoitettiin, ettei kesälle enää myytäisi esiintymisiä. Toiseksi viimeinen konsertti oli 21. toukokuuta Helsingin Tavastia-klubilla, jossa äänitettiin kaksilevyinen livealbumi Royals Live, joka ilmestyi vuoden lopulla ja oli yksi Love Recordsin viimeisistä julkaisuista. Levyä painettiin vain noin 6 000 kappaletta, ja se nousi listasijalle 25.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 201. Albumilla on yhtyeen levytyshistoriasta löytyvien kappaleiden lisäksi esimerkiksi Jimi Hendrixin ”Fire”, rhythm and blues -standardi ”Walking the Dog” sekä Mikko Rintasen kymmenminuuttisen kosketinsoolon sisältävä Ted Nugentin ”No Holds Barred”.Saarela 2021, s. 181–182. Tavastian-keikan jälkeisenä päivänä yhtye teki viimeisen esiintymisensä Punkalaitumella Särkän lavalla.Fagerholm & Riihimaa 2010, s. 200.
Hajoamisen jälkeen Albert Järvinen liittyi Dave Lindholmin Pen Lee -yhtyeeseen. Ippe Kätkä siirtyi Tampereelle tv-studiorumpaliksi, ja Mikko Rintanen muutti takaisin Ruotsiin. Pave Maijanen teki ensin studiotöitä ja jatkoi sitten musiikin tekemistä Mistakes-yhtyeessään.Saarela 2021, s. 208–212.
Lyhyt paluu Royals teki yhden esiintymisen mittaisen paluun lokakuussa 2010 Helsingin Tavastia-klubilla tilaisuudessa, jossa juhlittiin Albert Järvisen elämäkertateoksen julkaisua. Vuonna 1991 kuolleen Järvisen sijaan kitaraa soitti Mikko Rintanen. Ismo Kätkä oli edellisenä vuonna jo ehtinyt lopettaa rumpujen soiton terveyssyistä, mutta hän palautti itsensä soittokuntoon tilaisuutta varten.Saarela 2021, s. 444.
Musiikki ja esiintyminen
Musiikkilehdissä Royalsin ja Albert Järvisen edellisen yhtyeen Hurriganesin välille yritettiin luoda kilpailuasetelmaa. Yhtyeiden tyylisuuntaukset olivat kuitenkin toisistaan hyvin poikkeavia, sillä Royalsin musiikki perustui suoraviivaisen rock and rollin sijaan Cream-tyyliseen kitarointiin. Creamin lisäksi yhtyeen tärkeitä esikuvia olivat Hot Tuna sekä Todd Rundgren, jolta saatuja vaikutteita kuuluu esimerkiksi kappaleissa ”Kings of Power” ja ”More Is What You’ll Give/Get”.Saarela 2021, s. 157. Kosketinsoittaja Mikko Rintasen liityttyä mukaan Royals tavoitteli Rundgrenin Utopia-yhtyeen albumin Another Live kaltaista äänimaailmaa, mitä triomuotoinen kokoonpano ei ollut mahdollistanut. Maijasen mielestä yhtyeestä puuttui sielu, joka alkoi syntyä vasta toisen albumin Out aikoihin ja viimeistään Mikko Rintasen liityttyä mukaan.