Kristillisdemokratia on poliittiseen keskustaan sijoittuva poliittinen ideologia ja liike, joka yhdistää kristillisestä yhteiskuntaopetuksesta, erityisesti katolisen yhteiskuntaopetuksen periaatteista, johdetut eettiset periaatteet demokraattisiin instituutioihin ja markkinalähtöiseen talouteen. Se asemoituu ”kolmanneksi tieksi” klassisen liberalismin individualismin ja sosialismin kollektivismin välille.
Ideologia sai alkunsa pääasiassa 1800-luvun Euroopassa teollistumisen ja sekularisaation haastaessa perinteistä auktoriteettia. Se pyrki vastaamaan sosiaalisiin epäkohtiin ilman luokkataistelun tai valtion ylivallan hyväksymistä ja vaikutti sellaisten puolueiden syntyyn, jotka torjuivat sekä ateistisen materialismin että hillittömän markkinavoimien vallan.
Kristillisdemokratian keskeisiä periaatteita ovat subsidiariteetti, joka edellyttää päätöksenteon siirtämistä mahdollisimman paikalliselle tasolle, jotta henkilökohtainen aloite ja perheen itsemääräämisoikeus säilyvät; solidaarisuus, joka korostaa yhteisvastuuta ja keskinäistä apua yhteiskunnassa hyvinvoinnin edistämiseksi ilman yksilön toimijuuden heikentämistä sekä sitoutuminen ihmisen luovuttamattomaan arvoon, joka toimii oikeudenmukaisen lainsäädännön ja politiikan perustana. Nämä periaatteet muodostivat perustan sosiaalisen markkinatalouden mallille, joka yhdistää kilpailun ja valtion ohjauksen varmistaakseen laajan vaurauden. Mallin klassinen esimerkki on Länsi-Saksan sodanjälkeinen talousihme kristillisdemokraattisen johdon alaisuudessa.
Toisen maailmansodan jälkeen kristillisdemokraattiset puolueet saavuttivat dominoivan aseman Länsi-Euroopassa. Ne hallitsivat maita kuten Saksaa, Italiaa, Ranskaa, Alankomaita ja Belgiaa, missä ne johtivat talouden jälleenrakennusta, loivat hyvinvointijärjestelmät, jotka perustuivat henkilökohtaiseen vastuuseen eikä pelkkään tulonjakoon, sekä loivat pohjan Euroopan yhdentymiskehitykselle esimerkiksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (1951) kautta. Konrad Adenauerilla, on ollut erityinen rooli esimerkiksi nykymuotoisen Saksan kehityksessä.Christian Democracy, s. 7 Tämä kausi merkitsi merkittävää menestystä: demokratioiden vakauttaminen kommunistista uhkaa vastaan sekä kasvuvauhdit, jotka ylittivät sosialististen vaihtoehtojen. Myöhemmin sekularisaatio ja jotkin skandaalit ovat heikentäneet liikkeen vaikutusvaltaa joissakin maissa.
Kristillisdemokratian hengellinen ja poliittinen perusta kokoaa yhteen kristillisten kirkkojen yhteiskuntaeettiset käsitykset, valistuksen liberaalin perinteen ja kansalaisten arvojen vaalimisen, jossa perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Kristillisdemokratian peruskäsitys on kristillisessä ihmiskäsityksessä. 1990- ja 2000-luvulla kristillisdemokratiassa ovat vahvistuneet yhteisöllisyyttä korostavat ja liiallista yksilökeskeisyyttä vastustavat ajatukset.Christian Democracy 2011, s. 17–22 Kristillisdemokratian nähdään kuuluvan usein konservatismin kirjoon. Suomessa kristillisdemokraattista suuntausta edustaa Kristillisdemokraatit.
Käsite Kristillisdemokratian käsitteellä on kaksi historiaa. Alkujaan käsite nimi juontuu Napoleon I ja Ranskan vallankumouksen väliseltä ajalta 1830–1848. Paavi Leo XIII täsmensi tämän ajan kristillisdemokratian merkityksen katolisen kirkon johtamaksi toiminnaksi yhteiskunnan jäsenten hyvinvointiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi vuonna 1901 kiertokirjeessän Graves de communi. 1800-luvulla kristillisdemokratialle kehittyi myös poliittinen merkitys.
Aate Kristillisdemokraattien aatemaailma kehittyi toisen maailmansodan jälkeen katolisten ja protestanttien yhteistyönä. Pohjavireenä on katolisten filosofien kristillinen ihmiskäsitys personalismi.Erävalo 2018, s. 74–75
Personalismi Personalismi torjuu individualismin ja kollektivismin ja tarjoaa kolmantena tienä kokonaisvaltaisen näkemyksen ihmisestä, jonka persoonan ihmisarvo on yksilöllinen ja yhteisöllinen, ainutlaatuinen ja loukkaamaton. Personalismissa ihminen on aktiivinen subjekti, jolla on omatunto, vastuu ja arviointikyky. Ihminen ei ole ainoastaan yksityisten, poliittisten tai yhteiskunnan toimien, rakenteiden tai kehityskulkujen passiivinen kohde. Yksilön toiminnalla on korkeita moraalisia tarkoitusperiä, mutta vaihtuviin tilanteisiin pitää löytää käytännönläheisiä ratkaisuja.
Kristillisdemokratian ihmiskuva perustuu realismiin. Sen mukaan ihminen on taipuvainen itsepetokseen, harhautumaan ja sulkemaan silmänsä totuudelta, eksyy herkästi itseriittoisuuteen sekä kehittää kuviteltuja etuja palvelevia perusteluja toimille. Politiikassa tämän ratkaiseminen tarkoittaa nöyrtymistä tutkimaan kaikkia mahdollisia ratkaisuja ongelmiin.Erävalo 2018, s. 77
Perhe Personalismiin sisältyy käsitys perheen merkityksestä välttämättömänä sosiaalisena yksikkönä, jossa ihmisestä on mahdollista kasvaa täysipainoinen persoona. Personalismi edellyttää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa mutta pitää luonnollisena sukupuolesta aiheutuvaa roolijakoa.
Vapaus ja mahdollisuuksien tasa-arvo Kristillisdemokratian ihmisarvosta nousee perustavia näkökulmia, kuten pyrkimys lailla turvattuun vapauteen ja mahdollisuuksien tasa-arvoon. Lähimmäisyys sisältää erilaiset sosiaaliset ja alueelliset ryhmät jatkumona, jota ei rajaa luokkajako. Avoimuus sosiaalisen tilanteen vähittäiselle parantumiselle on vastakohta vallankumouksellisuudelle.
Lähivastuu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus Kristillisdemokratiaan kuuluu valmius hajottaa päätöksentekoa sekä autoritaarisen keskusvallan torjuminen. Personalismin ja lähivastuun yhdistämisestä syntyy ajatus kristillisdemokraattisesta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, jossa painottuvat sekä yksilön oikeudet että velvollisuudet.
Poliittiset näkökulmat Sosiaalinen markkinatalous Kristillisdemokratia tarjoaa talousjärjestelmäksi sosiaalisen markkinatalouden mallia, jossa kapitalismin heikkoudet pyritään korjaamaan sosiaalisella turvaverkolla. Markkinatalous tarvitsee lainsäädännön rajoitteet ja ohjaukset, kuten kilpailua turvaavat lait, monopolien sääntelyn ja kartellien kiellon. Markkinatalous perustuu näin yksityisomistukselle, vapaalle yrittäjyydelle ja kilpailulle.Erävalo 2018, s. 92
Kristillisdemokraattien periaate on niin paljon valtion puuttumista kuin on tarpeen, mutta niin vähän kuin mahdollista. Kristillisdemokraatit pyrkivät rajoittamaan ja hajauttamaan valtion toimintaa. Sosiaaliseen markkinatalouteen kuuluu ammattiyhdistystoiminnan vapaus ja mahdollisuus osallistua työehtosopimusneuvotteluihin. Yksityisomistuksesta tulee seurata yhteiskuntavastuu ja inhimillisten työolojen luomiseen pyritään muun muassa lapsi- ja pakkotyön kiellolla, työaikalailla ja työsuhdesuojalla.
Yrittäjyys Kristillisdemokraattien painopiste on vapaan yritteliäisyyden edistäminen reilun kilpailun oloissa. Kristillisdemokraattien mukaan kilpailu on kestävän kasvun moottori ja tuo tehokkuutta ja edistystä, vahvistaa toiminnan vastuullisuutta ja estää hallitsevan markkinavoiman syntymisen.
Verotus Perinteisesti maissa, joissa kristillisdemokraatit ovat olleet keskeisessä hallitusvastuussa, ovat yritys- ja tuloverot alempia kuin sosiaalidemokraattien hallitsemissa maissa. Pohjoismaissa on ollut ymmärrystä julkiselle omistukselle luonnollisen monopolin tilanteissa, joihin vapaa kilpailu ei ole istunut sekä kansallisesti tärkeiden tehtävien toteuttamisessa.Erävalo 2018, s. 98
Sosiaalipolitiikka Kristillisdemokraattien sosiaalipolitiikka on luonteeltaan tulonjakoa tasaavampaa kuin konservatiiveilla. Kristillisdemokraatit korostavat tarveperusteisuutta, sillä sosiaaliturvan ei pidä johtaa passivoitumiseen. Tavoitteena on voimaannuttaa yksilöt ja perheet tekemään jälleen omia itsenäisiä päätöksiään ja estää pysyvä jättäytyminen tukien varaan. Kristillisdemokraatit edistävät sosiaalivakuutusjärjestelmää, joka rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden sosiaaliturvamaksuilla, mikä heijastaa ajatusta henkilökohtaisesta vastuusta, hajautuksesta ja lähivastuusta. Eurooppalaiset kristillisdemokraattiset puolueet ovat usein olleet suopeita yksityisiä lisävakuutuksia kohtaan.Erävalo 2018, s. 94–95
Työllisyyspolitiikassa kristillisdemokraatit ovat pyrkineet aktivointiin ja saamaan osaamisen kelkasta pudonneet työntekijät koulutuksella takaisin työelämään.
Perheet Kristillisdemokraatit pyrkivät luomaan suotuisat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet perheille. Vanhempien keskeinen rooli ja vastuu lasten ja nuorten kasvattamisesta tunnustetaan. Hyvinvoivat perheet takaavat jäsentensä perustarpeet ja välittävät sukupolvien välistä lähimmäisyyttä. Perheissä lapset oppivat yhteiseloa rakastavassa yhteisössä, ja niissä opitaan yhteisöä ylläpitävät arvot ja tulevaisuuden perustukset.
Ympäristönsuojelu Norjassa ja Ruotsissa kristillisdemokraattiset puolueet ovat profiloituneet ympäristöpuolueina. Kristillisdemokraatit tunnustuvat suuret ympäristöuhat ja tarpeen hyvälle ympäristö- ja ilmastopolitiikalle. Politiikan kokonaisvaltaisuudella on turvattava ekosysteemien menestys ja voitettava ekologinen kriisi.
Sijoittuminen poliittisella kentällä Kristillisdemokratiaa on vaikea asettaa suoraan perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille, varsinkin kun maiden välillä on vaihtelua ja sijainti akselilla riippuu kristillisdemokraattisten puolueiden painotuseroista. Saksan kristillisdemokraattinen unioni edustaa Sosiaalidemokraattisen puolueen vastapuolena keskustaoikeistoa ja konservatiiveja, kun taas Italiassa sittemmin hajonnut valtapuolue Democrazia Cristiana edusti keskustaa. Yksinkertaisesti jaettuna kristillisyyden, perinteiden ja arvojen kunnioittaminen sekä korostaminen edustaa puolueessa konservatiivisuutta eli eräänlaista oikeistolaisuutta, kun taas sosiaalipolitiikka sijoittuu vasemmiston kenttään. Yleisesti ottaen latinalaisessa Amerikassa kristillisdemokraatit ovat talous- ja sosiaaliasioissa vasemmistossa, kun taas eurooppalaiset sisarpuolueet kuuluvat näissä asioissa enemmänkin keskustaan ja keskustaoikeistoon. Suomessa puolue asettuu konservatiiviseen oikeistoon.Katso miten puolueet sijoittuvat poliittiselle nelikentälle Yle.fi, uutiset 11.4.2019, viitattu 31.3.2023
Historia Eurooppalainen kehitys Kristillisdemokratia käsitti alun perin kirkon sosiaalisen diakoniatyön, joka alkoi jo Uuden testamentin kuvaamissa alkuseurakunnissa. Kristityt ymmärsivät jokaisen ihmisen Jumalan rakastamaksi ja alkoivat pelastaa Rooman valtakunnassa kuolemaan jätettyjä lapsia. Vainojen loputtua 300-luvulla keisari Konstantinuksen aikaan kristityt perustivat orpokoteja sekä vanhusten ja vammaisten hoitolaitoksia. Konstantinus luotti kristittyihin ja valitsi piispat jakamaan viljan.Erävalo 2018, s. 18
Eurooppa tuhoutui barbaarikansojen hyökkäyksessä ja koko lakien ja tapojen järjestys luotiin keskiajalla uudelleen. Tuolloin syntyivät suojaoikeus, käsityöläis- ja kauppakillat, koronkiskonnan vastustus ja hyväntekeväisyyslaitokset. Läntisen kirkon katolinen perinne omaksui keskiajalla kreikkalaisen Aristoteleen perinnön, jonka dominikaaniteologi Tuomas Akvinolainen (1225–1274) tulkitsi ja sovitti yhteen kristilliseen maailmankäsitykseen.
Akvinolaisuuden seurauksen katolisessa kirkossa opetusvirkaan, eli paavi ja piispojen opetuksen alueeseen, kuuluivat kaikki maailman ihmiset ja asiat. Tuolloin puhuttiin luonnollisesta moraalilaista, jonka jokainen ihminen voi tavoittaa omantuntonsa ja järkensä kautta. Esimerkiksi ihmisoikeuksien katsotaan perustuvan luonnolliseen lakiin. Raamatussa sen tiivistelmänä pidetään kymmentä käskyä ja rakkauden kaksoiskäskyä.
Yliopistolaitos syntyi 1200-luvulla katolisen kirkon toimesta. Tätä ennen luku- ja kirjoitustaito oli rajoittunut luostareiden sisälle. Oppiaineita olivat humanistiset aineet, kuten kirjallisuus, aritmetiikka ja korkeimpana teologia, jotka muodostivat yhtenäisen maailmanselityksen. Yliopistolaitos johti lopulta modernin tieteen syntyyn.Erävalo 2019, s. 19
Vallankumouksien vastaisuuden synty